kuka katsoi ?
Itse olen seurannut aiemmat jaksot, kuten myös nämä uudemmat. Jotenkin kuitenkin täytyy sanoa, että ne tapaamiset ja niiden nostama tunnemyrsky saa minut raapimaan päätäni .
Toki ymmärrän, että kauan mielessä kytenyt ajatus omaisen löytymisestä on mielenkiintoinen juttu, mutta se, että itketään ja halataan onnesta ihmistä jota ei ole koskaan tavannut, siis tavallaan ihan vento vierasta ihmistä on outoa kyllä...Reilu käsipäivää kyllä luulisi riittävän.
Niin ja sitten nämä Suomeen adoptoidut jotka myös haluavat tietää juurensa, niin niillä sama juttu... Voi sitä tyrskimistä :))))
Vähän vaikuttaa, että se on epäluottamuslause suomalaiselle isälle ja äidille jotka kuitenkin kauan sitten antoivat kodin ja rakkautta sille nyytille jonka äiti jostain syystä oli joutunut unohtamaan lastenkotiin.
Itse olen seurannut aiemmat jaksot, kuten myös nämä uudemmat. Jotenkin kuitenkin täytyy sanoa, että ne tapaamiset ja niiden nostama tunnemyrsky saa minut raapimaan päätäni .
Toki ymmärrän, että kauan mielessä kytenyt ajatus omaisen löytymisestä on mielenkiintoinen juttu, mutta se, että itketään ja halataan onnesta ihmistä jota ei ole koskaan tavannut, siis tavallaan ihan vento vierasta ihmistä on outoa kyllä...Reilu käsipäivää kyllä luulisi riittävän.
Niin ja sitten nämä Suomeen adoptoidut jotka myös haluavat tietää juurensa, niin niillä sama juttu... Voi sitä tyrskimistä :))))
Vähän vaikuttaa, että se on epäluottamuslause suomalaiselle isälle ja äidille jotka kuitenkin kauan sitten antoivat kodin ja rakkautta sille nyytille jonka äiti jostain syystä oli joutunut unohtamaan lastenkotiin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mä en jaksa katsoa justiinsa sen helvetinmoisen poraamisen takia.
Okei, jos se oikea äiti tai isä onkin kuollut ja sitä näkemistä on odottanut, niin sitten. Mutta ihminen jota en ole ikinä nähnyt ja on minut lapsena hylännyt...niin en tajua.
Mä haluaisin kyllä tietää, mutten usko, että voisin antaa anteeksi sitä hylkäämistä............
Ja joo epäluottamuslausehan se olisi ilman muuta sen oikeille vanhemmille , jotka on kaikesta huolimatta nyytin kasvattanut ja rakastanut kuin omaansa.
kun olet samaa mieltä....Ja ei olla taatusti tunnevammaisia :)))))
kaikki on tullu silmäiltyä, ei kaikkea niin tarkkaan, mutta kuitenkin. Uskomattomia sattumuksia ja hyvää tuuria näyttää olevan, ei oikein vakuuta välillä. Meneeköhän kaikki niinkuin ohjelmassa esitetään ja annetaan ymmärtää.
Tapaamisten tunnepuoleen on vähän vaikea sanoa mitään, kun ei ole mitään kokemusta vastaavasta ja mitä adoptiovanhemmat miettinevät. Itse ehkä kokisin jonninmoisena epäluottamuslauseena, vaikka ei tarkoittaisi sitä.
Mielenkiintoisin tähänastisista oli saksan armeijassa palvelleen sotilaan löytyminen. Tuskin kovin monta vastaavaa isää on elossa enää.
Ei takulla ollut helppoa oleminen saksalaisen sotilaan lapsi sotien jälkeen, huh. Hänen kohdallaan ei ollut varsinaista hylkäämistä, vaan se hirveä aika ja tapahtumat.
Suomeenhan jäi tuhansia puolisaksalaisia :)))))
Palstallakin on yksi ja asuu Länsi-Suomessa, mutta nimeä en sano.
Onko sillä kultsuja?
Ei kun sakulia !
onpa käytöstä!
'Kyllä vähän pitäisi osata ajatella
Pukeli onko se kasitien varrelta?
On omat arvaukset kertoneet saman!
sinä ja sun arvailusi.
Kuules kanttura, kun minua ainoastaan säälittää tollanen, kun ihmisellä ei ole kuin arvailuja.
Niin, ja kohdista arvailusi jatkossa jollekin toiselle...Jookos ?
Olet hassu
on ollut täysin typerää. Ne suhteet saksalaisiin ovat olleet luonnollisia ja normaaleja. Nuoret ihmiset, tottakai ne rakastuvat ja seurustelevat.
Vastaavasti suomalaissotilailta on jääny lapsia Karjalaan. Suomalaiset on ollu siellä vihollisen maalla, kun taas saksalaiset oli aseveljiä.
Äiti muistaa kun saksalaisia meni pohjoista kohti. Olivat poikenneet äidin kotiin ostamaan ruokaa, erittäin ystävällisiä, kohteliaita ja komeita miehiä oli olleet. Sama porukka oli sitten muutaman kilometrin päässä räjäyttäny sillan. Se oli sitä aikaa.
vähän aikaa katsoin ja totesin että ihan vitun tyhmää sosiaalipornoo!! =)))))))))))))))
Mitä ?... Pornoa. En kyllä nähnyt yhtään housut kintuissa juoksevaa :))))))))))))))))))))))))))))
"sosiaalipornoa"...
Piti oikein käydä googlessa sivistämässä itseään. http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaaliporno
Ehkäpä se tunnemyrsky tulee kun on tarpeeksi kauan haaveillut kohtaamisesta..??
Nuo adoptiot taas...eiköhän jokainen kuitenkin haluaisi ne juurensa selvittää ainakin jossakin vaiheessa.
olemme erilaisia... Haaveilussa on mukana kuitenkin aina itselle rakennettu kuva ihmisestä. Entäpä jos se pitkäaikainen kuva sitten särkyykin sillä hetkellä, kun kadonnut omainen aukaisee ulko-oven ?
Tottakai jokainen haluaa juuristaan tietää, mutta, että tunteita ennen näkemättömään ihmiseen löytyy ja vielä usein jättäjään, niin minun mielestä ne on lähinnä ufo-juttuja :)))))))))))
Mä olen aina katsonut tuon ohjelman kun olen kotona ja tykkään siitä.
Eikä minua ainakaan häiritse yhtään itkut ja halaukset...tänäpäivänähän halaillaan paljon muutenkin...
Onhan se molemminpuolin mukava nähdä että molemmilla on mennyt hyvin alkuvaikeuksista huolimatta.
Ymmärrän nuo liikutuksen kyyneleet, itellekkin tulisi varmaan vastaavassa tilanteessa tippa silmään, jos vuosikaudet on miettinyt juuriansa ja sitte ne viimein löytää, ja näkee sen äidin/isän/siskon/veljen siinä silmiensä edessä...kyllä siinä herkältä ihmiseltä varmasti itku pääsee...Eikä se tarkoita sitä ettei edelleenkin rakastaisi niitä adoptiovanhempiaan. Ei minusta tuo ole mikään epäluottamuslause adoptiovanhemmille, itse ainakin ymmärtäisin että *lapsi haluaa nähdä juurensa.
Piti vielä sanoa että ne kyyneleethän on ilon kyyneleitä.
on pyörinyt täällä jo muutaman vuoden. minäkin olen seurannut ja itsellänikin tulee liikutuksen kyyneleet kun katsoo. tottakai jokaisella ihmisellä on halu tuntea ihan omat vanhemmat ja siskot ym. sukulaiset.
varmaankin myös äideille on tosi tunnelataus nähdä oman lapsensa monien vuosien jälkeen. monikaan äiti ei helpolla lastaan jätä. useimmiten on lapsi annettu adoptointiin että lapselle toivotaan parempaa elämää. ei siksi ettei olisi rakkautta riittänyt. mutta pelkkä rakkaus ei aina riitä.
vielä tuohon adoptio juttuun ja lastenkoti taustaan.
Kaikesta huolimattako tulisi ilon kyyneleet eikä vanha kauna jätetyksi tulemisesta nostaisi päätään ?
Sitten vielä tuosta mistä Umalle jo vastasin, että haaveilun kohteella on aina kuvitellut kasvot ja olemus, sekä useimmiten hän on tietysti komea ilmestys, tottakai onhan hän minun isäni/ äitini.
Mites sitten jos siihen ovensuuhun ilmestyykin varsinainen tarhapöllö, ihan erilainen, kun on itselleen maalaillut ?
En usko jos omalla kohdallani olisi vastaava, että sen yhdenkerran näkemisen jälkeen pystyisin luomaan minkäänlaista suhdetta ja toiseen tapaamiskertaan minulla ei kait olisi tarvettakaan.
Mikä ihmeen vanha kauna, kuule nuo adptiot on useimmiten tehty niin pienenä ettei lapsi siitä lastenkotiajastaan muista mitään...ja sitte kun lapselle adoptiosta kerrotaan, niin ei hän mitään kaunaa voi kantaa sellaiselle mitä ei edes muista, hänellä on ollut koti ja rakastavat adoptiovanhemmat onnellinen lapsuus...minusta se on ihan normaalia että tuo *lapsi jossainvaiheessa, kuultuaan olevansa adoptoitu alkaa kiinnosumaan juuristaan.
Noin me ollaan erilaisia, mulle taas kelpaisi se ''tarhapöllökin'' jos se olisi minun äiti tai isä, mitä väliä miltä hän näyttää...tuskin monikaan rakentaa mielessään kasvoja ja ulkonäköä, vaan miettii että miltä hän näyttää...
Juu ei...pelkkä rakkaus ei riitä... ja varmasti on äidille todella vaikea paikka luopua omasta lapsestaan.
mutta vastaan huomenna. Nyt on flunssa äitymässä hirmuiseksi.............
Parantumista sitten vaan.....onko D-vitamiinit unohtunut... ;))
Jos lapsensa on kerran pois antanut, johtuen sitten mistä tahansa, niin minusta on väärin vuosien jälkeen lähteä poraamaan sitä takaisin näinkin julkealla tavalla kuin mitä maikkari nyt esittää.
Eikö se helvetissä mene perille, kun lapsi tai aikuinen jo nyt vihdoinkin on saanut opintonsa kuntoon, tuntee suurta tyydystä että on oppilaana pärjännyt, niin asetetaankin pommi matkalaukkuun; sinä et olekaan meidän tyttäremme/poikamme vaan olet jonkun muun perillinen, joka ei sinusta parikymmentä vuotta sitten halunnut huolehtia.
Minä en hyvän nuoruuteni jälkeen tuollaista haluaisi kuulla, mutta huonot vanhemmat siitä tekee ison numeron ja rankaisee vielä vuosikymmenien jälkeen lastaan siitä, etteivät he olleet kunnon vanhempia koskaan.
joitakin jaksoja katsellut tuolla norskeissa, varmaan samalla formaatilla tehty sarja. Ja jotenkin se ei kyllä uppoa. Ei ventovieraan (vaikka olisi miten läheinen sukulainen) tapaamisen aiheuttama tunnemyrsky kameroiden edessä, eikä oikein mikään muukaan. Varmaan on hyvin erilaisia tarinoita mutta en ole niistä katsomistani jaksoista mitenkään innostunut seuraamaan sitä.