en ymmärrä missä vika voi olla. esikoisen kanssa ei mitään ongelmia, tai jos ongelmia oli/on niin osaan kyllä hoitaa asian. hän saa lohtua minusta ja tiedän että syliin ottaminen auttaa ainakin aina, vaikkei mikään muu tehoaisi. Mutta tämä vauva...
vauva on kohta 6kk ja minusta vaan tuntuu etten tunne häntä ollenkaan. en osaa auttaa jos on joku asia huonosti. osaan siis tietysti syöttää, röyhtäyttää, leikkiä, vaihtaa vaipan, sylitellä jne. mutta vauvalle ei vaan tunnu kelpaavan. Siis MINUN tekemänäni. Isä kun ottaa syliin ja vähän naurattaa niin johan on parempi mieli. Minä olen vaan ihan hukassa. Kitinää ja vininää, välillä ei ruoka kelpaa tai sitten se kelpaa mutta kitinä jatkuu. silmiä hieroo ja on muutenkin minusta väsyneen oloinen, mutta ei käy nukkuminen. ei auta että otan syliin, laitan sitteriin, lattialle, sänkyyn... lapsi vain on tyytymätön. odottelen tässä nyt vaan että mies tulee kotiin nin saa hoitaa. en ymmärrä tätä koska olen viettänyt lapsen kanssa aikaa kyllä enemmän kuin mieheni. olen aina ollut lasten suhteen oma-aloitteisempi ja hoidan yleensä syötöt ynnä muut.
MITEN EN SAA LASTANI RAUHOITTUMAAN? miksi en kelpaa vauvalle? tai paremminkin miksi en osaa hoitaa tätä lasta samoin tavoin kuin esikoista? esikoisen kohdalla kun hän oli vauva niin TIESIN että jos itku tulee, eikä se johdu nälästä nin syliin ottaminen ja hellittely sai aina paremmalle tuulelle. nyt ei auta. lepertelen täysin turhaan ja se alkaa väsyttämään. kannan sylissä niin että niskat jumiutuvat mutta vauva ei vain ole tyytyväinen, MINUN sylissäni.
hetkittäin tulee arvoton olo. en halua luovuttaa, enkä vieraantua vuvasta, siksi en voi vain sysätä kaikkea isän huoleksi. tahdon itse osata hoitaa vauvaani. mutta mikä neuvoksi? :( alan olla väsynyt ja turhautunu.
vauva on kohta 6kk ja minusta vaan tuntuu etten tunne häntä ollenkaan. en osaa auttaa jos on joku asia huonosti. osaan siis tietysti syöttää, röyhtäyttää, leikkiä, vaihtaa vaipan, sylitellä jne. mutta vauvalle ei vaan tunnu kelpaavan. Siis MINUN tekemänäni. Isä kun ottaa syliin ja vähän naurattaa niin johan on parempi mieli. Minä olen vaan ihan hukassa. Kitinää ja vininää, välillä ei ruoka kelpaa tai sitten se kelpaa mutta kitinä jatkuu. silmiä hieroo ja on muutenkin minusta väsyneen oloinen, mutta ei käy nukkuminen. ei auta että otan syliin, laitan sitteriin, lattialle, sänkyyn... lapsi vain on tyytymätön. odottelen tässä nyt vaan että mies tulee kotiin nin saa hoitaa. en ymmärrä tätä koska olen viettänyt lapsen kanssa aikaa kyllä enemmän kuin mieheni. olen aina ollut lasten suhteen oma-aloitteisempi ja hoidan yleensä syötöt ynnä muut.
MITEN EN SAA LASTANI RAUHOITTUMAAN? miksi en kelpaa vauvalle? tai paremminkin miksi en osaa hoitaa tätä lasta samoin tavoin kuin esikoista? esikoisen kohdalla kun hän oli vauva niin TIESIN että jos itku tulee, eikä se johdu nälästä nin syliin ottaminen ja hellittely sai aina paremmalle tuulelle. nyt ei auta. lepertelen täysin turhaan ja se alkaa väsyttämään. kannan sylissä niin että niskat jumiutuvat mutta vauva ei vain ole tyytyväinen, MINUN sylissäni.
hetkittäin tulee arvoton olo. en halua luovuttaa, enkä vieraantua vuvasta, siksi en voi vain sysätä kaikkea isän huoleksi. tahdon itse osata hoitaa vauvaani. mutta mikä neuvoksi? :( alan olla väsynyt ja turhautunu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voih, kuulostaa raskaalta... Onko aina ollut näin? Vai olisiko jokin vaihe?? Meillä ainakin oli tuollainen vaihe juuri 6 kk iässä. Isälle hymyili ja oli suloinen, äidin kanssa vain kitinää. Mutta kuten kaikki vaiheet, sekin meni ohi. En osaa sanoa, mikä siihen auttoi, vai auttoiko vain aika... Mutta voimia!
Olisikohan meilläkin samaa; muutama päivä mennyt niin että tytön (5,5kk) hyvä tuuli kestää heräämisestä noin 1/2 tuntia, sitten alkaa tasainen harmistus eli tyytymätön älämölö. Jokin uusi ohjelmanumero (ulkoilu, ruokailu, sitteristä lattialle tai päinvastoin, syliin ottaminen tms.) saattaa hiljentää tilanteen hetkeksi, sitten taas ollaan tyytymättömiä. Ei tunnu hampaita olevan tulossa eikä ole mitään oireita ollut että olis joku tauti tulossa. Ehkä nyt sitten treenataan tätä hommaa :/
Olet vauvallesi niin läheinen ja turvallinen, että sinulle hän uskaltaa näyttää kaiken kiukkunsa ja harminsa. Ja kun ne on päästy purkamaan, on kiva leikkiä ja naureskella jonkun toisen kanssa.
Kannattaa totutella tähän rooliin.
Meillä nyt 11kk vauva, joka on ollut koko ikänsä kamalan vaikea. Mikään ei kelpaa, ei minun eikä kenenkään muun tekemänä.
Alussa oli kai koliikkinen, kun huusi joka yö sinne aamupuolelle asti, sitten tilanne hetkeksi rauhoittui, mutta nyt on taas koko ajan kiukkuinen, mikään ei kelpaa, ei syli, ei ruoka, ei lattia, ei mikään.
Onko tutkittu ettei ole sairauksia? Ei kai terve vauva koko ajan ole huonotuulinen ja itkuinen... Veisin kyllä oman lapseni neuvolaan/lääkärille jos jatkuvasti olisi kiukkuinen. Ehkä korvat vaivaavat? Allergiaa?? Hampaita?? Ja jos vaistoaa, että aikuinen hermostuu, hermostuu vauvakin lisää. Huudatko lapselle?