Masennus,paniikkihäiriö,julkisten paikkojen pelko...useamman vuoden näiden kanssa olen yrittänyt rämpiä eteenpäin...päivä kerrallaan...
Yksin ,oman perheen tukemana.
10 vuotta kului,sukulaiset tulivat ykskaks takaisin elämäämme...minun oireet pahenivat,oksettaa...tunteeni on ristiriitaiset.
Miksi nyt?
He ovat vanhoja,osa kuolemassa syöpään.
En pysty tuntemaan mitään heitä kohtaan,en halua heitä enää elämääni.Kärsin kun en tunne.
Meillä elämä alkoi näyttää paremmalta,valoa pilkahteli,uusia tuttavuuksia ilmaantui elämäämme.
Nyt sulkeuduin taas kotiin,ei ole hyvä olla.
Yksin ,oman perheen tukemana.
10 vuotta kului,sukulaiset tulivat ykskaks takaisin elämäämme...minun oireet pahenivat,oksettaa...tunteeni on ristiriitaiset.
Miksi nyt?
He ovat vanhoja,osa kuolemassa syöpään.
En pysty tuntemaan mitään heitä kohtaan,en halua heitä enää elämääni.Kärsin kun en tunne.
Meillä elämä alkoi näyttää paremmalta,valoa pilkahteli,uusia tuttavuuksia ilmaantui elämäämme.
Nyt sulkeuduin taas kotiin,ei ole hyvä olla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On ihan luonnollista, vaikket tunne mitään sukulaisiasi kohtaan, jos nämä eivät ole olleet elämässäsi mukana aiemmin. Ei sun tarvitsekaan tuntea :) Tsemppiä.