Nuoruus on mennyt ja vanhuus kolkuttelee tuloaan, jalat vaativat yhä enemmän huomiota. Ruskaretkellä Saariselällä patikoidessa huomasin kummallista jälkojen väsymistä, n i i n polvissa ja pohkeissa ikäviä kipuilun tuntemuksia. Ei tuo kumarteleminen enää niin suju kun ennen vanhaan, sieniä kyykkiessä ja marjoja poimiessa tuntee iän tuoman rajoituksen kummasti.
No asiat on nyt otettava jalkojen ehdoilla. Vielä yritän ainakin kerran kokeilla päivätansseissa mitä jalat pitävät tanssahtelusta. Eilinen päivä kaverin kanssa sieni- ja puolukkaretkellä oli tosi virkistävä, pitihän minun napsasta Buranaa poskeen ettei vain keveri huomaisia kipuilujani sekä jalkojen kankeutta. Hyvinhän se onnistui, tulevaisuus näyttää miten parasta on menetellä.
Miten hoitaa jalkoja jotta saisi ne pysymään edes kohtalaisessa kunnossa. Aamuisin yritän käydä lenkillä sauvat kylläkin mukana, venyttely auttaa pahimmassa pulmassa, mutta miten eteenpäin? Polkupyörä elää hiljaiseloa autotallissa kun se ei ole S E mummopyörä jolla voisin vielä uskaltaa ajaa. Talven tullessa hiihtäminen tuntuu hyvältä, joten hiihtoa sitten kun aika koittaa.
No asiat on nyt otettava jalkojen ehdoilla. Vielä yritän ainakin kerran kokeilla päivätansseissa mitä jalat pitävät tanssahtelusta. Eilinen päivä kaverin kanssa sieni- ja puolukkaretkellä oli tosi virkistävä, pitihän minun napsasta Buranaa poskeen ettei vain keveri huomaisia kipuilujani sekä jalkojen kankeutta. Hyvinhän se onnistui, tulevaisuus näyttää miten parasta on menetellä.
Miten hoitaa jalkoja jotta saisi ne pysymään edes kohtalaisessa kunnossa. Aamuisin yritän käydä lenkillä sauvat kylläkin mukana, venyttely auttaa pahimmassa pulmassa, mutta miten eteenpäin? Polkupyörä elää hiljaiseloa autotallissa kun se ei ole S E mummopyörä jolla voisin vielä uskaltaa ajaa. Talven tullessa hiihtäminen tuntuu hyvältä, joten hiihtoa sitten kun aika koittaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kenkien pilaamat. Se lohduttaa, että muotibusiness on saanut rahaa.
Muotiteollisuus ja kenkätehtaat.
Eilen juuri oli itselläni hemmottelupäivä. Saunoin jo 10 aamupäivällä, ja hoidin jalkani kuntoon. Koko kesän
lähes paljain jaloin kulkiessani pihanurmikolla piti kantapäät raspilla siloitella. No varpaankynnet on joutunut leikkaamaan ja lakkaakin tullut laitettua piristykseksi.
Tällä kertaa hieroin suolarakeilla jalkapohjat huolella, ja kokovartalo voitelu oli taas ajankohtainen.
Olin ostanut israelilaista Milk & Honey kokovartalo kosteusvoidetta, ja ihana koostumus siinä onkin.
Kevyt on askel, helle onkin rasittavaa jaloilleni, muuten ovat pysyneet ketterinä. Tietenkin pitkäaikaisessa rasituksessa lihaskipuja syntyy pohkeissa ja joskus reisilihaksissa, mutta se on vaan maitohappoja. Liikunta on parasta, ja työnteko puutarhassa monipuolista liikuntaa, joka nyt syystöiden päättyessä on korvattava uimisella ja jumpalla.
ja rehellisesti kerron että ei ihan kympin arvoiset ole koipeni, nimittäin toisessa jalassa on (ihana vasaravarvas), joka tekee kiusaa aina silloin kun ostan uusia kenkiä, muuten koipeni ovat kohtalaiset, vähän on oikea sääri turvonnut jos on oikein tarkka näkö, niin huomaa sen, mistähän mahtaaa olla siinä kyse ?Lenkkeillessä en tunne väsymystä jaloissa enkä myöskään mitään kipua.
Joten melko hyvin näillä on menty tähän asti, toivottavasti myös maaliin asti !
Maitohappojen vierailu pohkeissako, oireena täyttävä tunne vähän tönkön oloiset jalat. Enpä ole tuota tiedostanut. Onko hoitona lisäliikunta vai hieronta, millä maitohapot saa liikkeelle ja nopeesti?
venyttely.
Ei ihan heti liikunnan loputtua, vasta noin kahden tunnin kuluttua.
Pojhjelihakset, jalan sisäsivujen lihakset... kaikki lihasryhmät ob venyteltävä,
niin kivut lähtevät heti pois.
Kiitos neuvosta, aloin heti venyttelyn joka on jäänyt suorittamatta. Venyttelyn jälkeen jalat tuntuvat "omilta".
"Vaivan nimi on katkokävely. Pohjelihaksia ruokkivat valtimot ovat ahtautuneet eivätkä kykene täyttämään ponnistelevien lihaksien hapennälkää. Kipu syntyy juuri hapenpuutteesta." (ET-lehti).
Tämä lienee varsin yleinen oire meikäläisessä kävelevässä ikäluokassa. Itselläni tuo haitta on pesiytynyt oikeaan pohkeeseen. Tukisukkien käyttö on selvästi helpottanut menemistä. Kipu yleensä hellittää varttitunnin kävelyn jälkeen.
Käytössäni on pieni trampoliini. Sillä on ihmeellisen hyvä vaikutus jalkoihin. En tietenkään tee voltteja enkä hypi kattoon saakka. Pieni kevyt hyppely riittää useissa lyhyissä jaksoissa.
ja yritetään vahvistaa lihaksia - niin yläkropan kuin alakropankin jalkalihaksia. Lopuksi varpaille nousua ja rentoutusta. Jo nyt tunnen ja huomaan käytännössä, että jalkani ovat hieman vetreytyneet ja paremmassa kunnossa. Olen aina ollut kova liikkumaan ja juuri nyt on ihana kulkea metsässä sienessä - mutta todellakin jalat ja selkä on kovilla joskus. Mutta tosiaan voi tehdä kotonakin esim jaloille verryttelyä, pohjelihasten jarjoitusta ja yleensä jalkojen rentoutusta. Helpottaa!
Kahdeksankymppiä näyttää olevan viimeinen ikäraja kävelevälle ihmiselle. Kaikki (uskallan sanoa) vastaantulevat ihmiset aamulenkeilläni ovat paljon nuorempia kuin minä. Urhoollisimpia yrittäjiä ovat kuinkas muuten, naiset. He uskaltavat lähteä liikkeelle rollaattorin kanssa, miehet eivät juurikaan.
Olen pohtinut ja ihmetellyt mielessäni miksi ihmeessä vanhat ihmiset eivät kävele. Vähitellen olen oppinut ymmärtämään. He eivät kävele siksi koska ovat menettäneet kävelemisen taidon.
Minun jalkani ovat toistaiseksi hyvässä kunnossa, hoitelen niitä joka päivä, kun on pakko.
Rasvaan ja hieron, venyttelen ja kävelen, toistaiseksi kävelykin sujuu, selässä on joku sellainen vika joka pistää pysähtymään joskus kadulla (kovalla) kävellessä, on siihen joku lääkäri antanut jotain selostusta ja näyttänyt ristiselän kulumaa.
Joku kolesterolilääke aiheutti pahoja särkyjä, mutta tein oman päätöksen en syö niitä, olen kyllä useasta muustakin lääkkeestä saanut samat säryt ja ne kestää lääkkeiden lopetuksenkin jälkeen vielä viikkoja.
Vesijuoksu on hyvä jalkojen lihasten hoitomuoto, siellä pitää alkaa käymään kun loskakausi alkaa, eikä märässä metsässä liikkumisesta nauti.
että on mennyt kävelemisen taito, mutta voihan olla niinkin että ikää on jo niin paljon että sairaudet on este kävelemiseen, monilla ihmisillä on tapana antaa heti periksi kun on vähänkin sairas ja jätetään kaikki ylimääräinen tekemättä, jos suinkin ja käperrytään sen sairautensa ympärille, kuuntelemaan sitä. Olenkin itse noudattanut sitä tapaa, että hevillä en jää kuuntelemaan mitään jos ei ole ihan pakko, eli periksi ei pidä heti antaa,,,,,, vaan ylös ulos ja lenkille.