Olen 9.luokkalainen ja harkitsen vakavasti sosionomin uraa peruskoulun jälkeen. Ongelma on, että en halua töihin kouluihin, päiväkoteihin enkä lasten-, ensi- tai turvakoteihin. Haluaisin työskennellä terveystalossa tai jossakin toimistossa, mihin ihmiset varaavat ajan tullakseen juttelemaan. Haluaisin jutella ja auttaa ihmisiä, varsinkin nuoria ihmisiä, joilla on ongelmia. Miten tällaiseen ammattiin pääsee?
Onko psykologin työ juuri tällaista, ja jos haluan tällaiseen ammattiin, pitäisikö minun opiskella psykologiksi?
Olen yrittänyt löytää vastauksia täältä netistä, mutta en nyt oikeen tajua näitä juttuja. :D
Onko psykologin työ juuri tällaista, ja jos haluan tällaiseen ammattiin, pitäisikö minun opiskella psykologiksi?
Olen yrittänyt löytää vastauksia täältä netistä, mutta en nyt oikeen tajua näitä juttuja. :D
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sry tarkoitin työn tekemistä perheneuvolassa tai sen tapaisessa, en terveystalossa. :D
Psykologi on yksi vaihtoehto. Psykologiaa opiskellaan yliopistossa, joten lukio voisi olla kannattava vaihtoehto.
Sosionomiksi opiskellaan ammattikorkeakoulussa, joten sinnekin pitää peruskoulun jälkeen käydä ensin jokin toisen asteen oppilaitos. Sairaanhoitajatkin voivat työskennellä vaikkapa mielenterveystoimistossa. Siihenkin tarvitset peruskoulun jälkeen ensin toisen asteen koulutuksen. Sosiaalityöntekijän ammatista en niin tiedä ja että vastaako se toiveitasi, mutta kannattaa vaikka katsoa netistä. Entäs diakoni tai diakonissa, jos seurakunta on osa kutsumustyötäsi?
Ehkä kannattaa myös tehdä ammatinvalintatesti osoitteessa www.mol.fi/avo . Jos et ole käynyt siellä, niin siellä täytetään monta kyselyä ja ohjelma antaa suosituksia vastauksiisi sopivista ammateista.
vastasi aikas hyvin sulle. Joka tapauksessa tarviit lukion tai ammatillisen perustutkinnon ennen sosionomin tai sairaanhoitajan opintoja. Psykologi valmistuu siis yliopistosta. Jos valitset ammatillisen koulutuksen, hae lähihoitajakoulutukseen. Siinä jo voit saada tutntumaa ihmisten kanssa työskentelyyn. opiskeluun kuuluu toki jaksot lasten parissa, mutta se on vain eduksi vaikka ei hakeutuisikaan päiväkotiin.
Mutta tosiasia on, ettei työskentely suinkaan ole istumista toimistossa juttelemassa nuorten kanssa. Tuevaisuudessa jalkaudutaan yhä enemmän suoraan nuorten pariin. Ei välttämättä siistiä sisätyötä.
Iso kiitos vastauksista! Diakoniatyö ei kiinnosta minua niinkään, mutta saa nähä sit mihin ammattiin minä joudun :D Toi osoite auttoi aika paljon asiaa, olin joskus opo-tunnilla kokeillutkin tuota, mutta oli ihan liian vähän aikaa ja en muistanut enää osoitetta kotona.
Näin olen kuullut, että työ ei juurikaan kuitenkaan ole istumista toimistossa. Joka tapauksessa rakastan ihmisten kanssa puhumista ja tykkään kuunnella muita ja heidän ongelmiaan.