Te jotka ette ole avoeron jälkeen tehneet tapaamisoikeussopparia, miksi? Eikö olisi helpompi elää kun tietään milloin toinen tapaa lapsiaan. Tietystikään mikään paperi ei takaa sitä että tapaamiset menisi hyvin. Mutta jos puoliso on halukas tapaamaan lapsiaan.Tätä kysyisin. Itse pidin täysin selvänä että AVIOeron jälkeen tehdään soppari. Alkun molemmin puolisen vittuilun jälkeen kaikki on sujuneet hyvin ja tapaamisajat on tuoneet sopivaa pysyvyyttä elämään.
miksi ei tapaamisoikeutta
taanweli
15375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
vapaaehtoisesti allekirjoittaa tapaamis- ja elatussoppareita, siksi.
että biologinen isä tapaisi lapsiaan.
veikkausrivi vetämään; kumpia on huomattavasti enemmän?
Näissä tapauksissa on joko äidin tai isän korvien välissä vikaa.
Ilman muuta, lähdetään tinkimättömästi pyrkimään kohti omaa totuutta. Mikäli siinä mihin uskoo, on jotain voimaa antavaa ja teidämme olevanmme oikeassa. Jos asia itseämme koskee, väistämättä totuus on aina epätäydellistä, mitä väliä sillä sitten loppujen lopuksi on, kumpia on huomattavasti enemmän?
Vika korvien välissä on sopimukseen haluttomalla osapuolella AINA. Tehty tapaamissopimus ja sen toteutuminen tai toteutumattomuus todistaisi missä mahdollinen vika on tai onko vikaa olleenkaan.
toinen osapuoli (esim meillä etävanhempi) ei halunnut tehdä kirjallista sopimusta (ei osannut ihan varmaksi sanoa, että onnistuuka tapaamiset aina vaikka käytännösä tapaakin lapsia usein), niin miksi pakottaa siihen? Eikö pääasia ole kuitenkin ne tapaamiset? Meillä toimi loistavasti suullinen sopimus. Suullinenkin sopimus on sopimus :)
Me oltiin naimisissa eli kyseessä oli siis avioero.
Juurihan sanoin, että vasta sopimus kertoo missä tai kenessä on vika. Teillä on sopimus, joka toimii.
Edellinen veikkaus-leikki nyt vain oli typeryksen haluama ja odottama jatko viestiin äidistä, joka ei anna lapsen tavata isää.
Arkielämässä sellaisia äitejä on todella harvassa, vaikka tällaisilla palstoilla tapaukset puhuttavat keskimäärin enemmän kuin todellisuudessa niitä on. Vannon kautta kiven ja kannon, että normaali terve äiti (uusperheellinen tai ei) haluaa välillä eroon lapsistaan, ja jos hetken hengähdystauko on säännöllinen, mikäs sen mukavampaa kuin lykätä beebit isälle. Kyynisenä lukijana en voi tajuta, miksi et saa tavata lapsiasi enempää kuin sen joka toinen viikonloppu, koska nykytrendin mukaan viikonlopputapaamisten lisäksi tuomari jakaa auliisti myös arkitapaamisia. Hiukan ihmeellinen paletti...
Emme kokeneet sitä mitenkään tarpeelliseksi. He ovat meidän lapsiamme ja me annoimme itsellemme sen verran luottoa, että me kyllä osaamme luoda heille sopivan tapaamismallin. Ilman sopimustakin tiedämme, missä mennään ja milloinkin. Nyt varsinkin, kun he ovat siinä iässä, mikä tähtää itsenäistymiseen ja aikuisuuteen on äärinmäisen tärkeää, että asiassa on joustoa, eikä tapaamiset ole sidottuna päiviin ja kellonaikoihin.
Upeeta lukea, että jollain on noin hienosti sujunut ero. Melkein tippa linssissä mietin, kuinka paljon paremmat eväät sinun lapsesi saavat kuin omani, koska lasteni isä ei kykene aikuismaiseen käytökseen vaan käyttää lapsia kostaakseen omasta mielestään kokemansa vääryyden.
Ajattele jos kaikilla lapsilla olisi noin hyvin isäsuhde-asiat kuin teillä. Olet onnentyttö ja lapsesi äärettömän onnellisia että heidän isänsä välittää heistä enemmän kuin itsestään. Olisipa meilläkin noin, on sanottava että hieman kadehtien luin viestisi.
Hyvää viikonloppua teille.
tuo asia ole mitenkään sidottu avo- tai avioliittoon. Tapaamissopimusta ei ole lakisääteisesti pakko tehdä kirjallisesti vaan sen voi tehdä myös suullisesti. Se, että ei ole kirjallista sopimusta ei tarkoita samaa kuin että etävanhempi ei näkisi lastaan/lapsiaan.
Kun entinen puoliso on halukas tapaamaan lapsiaan, niin sen saa onnistumaan myös ilman kirjallista paperiakin. Ja kun suullisesti sovitaan, niin kyllä silloinkin tietää etukäteen, että milloin on tapaamisajankohdat.
Missä ongelma?
Meillä ex ei ole halunnut mitään tapaamissopimusta koska haluaa tavata lapsia silloin kun se hänelle sopii. Hän ilmoittaa esim. torstaina että tulevana lauantaina voisi ottaa lapset luokseen. Jos meillä ei ole mitään sovittua menoa niin lapset lähtee isän luokse mutta jos ollaan jotain ennätetty suunnitella niin sitä ei ruveta muuttamaan vaan isän tapaaminen siirtyy. Minulle olisi helpompi jos tietäisin edes vähän pitemmälle etukäteen milloin ex haluaa lapset luokseen mutta tähän olen vuosien myötä tottunut. Omat menoni suunnittelen lapsenvahtien avulla, ex:ää en käytä koskaan lapsenvahtina enkä pyydä häneltä että ottaisi lapset luokseen jos minulla joku meno.
Minä tiedän suunnilleen koska exä ottaa lapsen, kerran vuodessa kesälomallaan. Sitä koska hänellä on kullonkin loma en tiedä ennekun kesän alussa. 2 viikkoa kesäisin hän jaksaa olla lapsensa kanssa, no hyvä että edes silloin. Tosin hän ei asu ihan naapurissa.