Tervehdys,
kyselisin yleisesti siitä, että missä menee raja "tarpeesta terapiaan"? Kun kavereiden kanssa analysointi ei vaan enää riitä, mutta ei silti ole kyseessä mikään akuutti hätä. Neuvoja?
kyselisin yleisesti siitä, että missä menee raja "tarpeesta terapiaan"? Kun kavereiden kanssa analysointi ei vaan enää riitä, mutta ei silti ole kyseessä mikään akuutti hätä. Neuvoja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
En ole lääkäri taikka alan asiantuntia muutoin kuin "terapiaa" kokenena. Milipide minulla on ja sen haluan kertoa.
Terveydenhuollossa tarjottua terapiaa ei voi kokea tarpeelliseksi muutoin kuin ilmeisen höhlä ihminen joka terapian sellaisenaan mielekkääksi tuntee.
Oma näkemykseni on, että minkäänlaisella terapialla ei ole suuntaan taikka toiseen parantavaa taikka hoitavaa vaikutusta, joten terapia ei siltäosin voi olla perusteltua.
Jos sinulla on noin negatiivinen kokemus terapiasta niin lopetitko sen kesken?
Ovatko todellakin kaikki jotka hakeutuvat terapiaan esim. raiskauksen, insestin, läheisen kuoleman tms. takia HÖHLIÄ?
Ovat asioita jotka ovat asenteesta kiinni, että kokeeko ihminen tarvetta terapiaan vai ei. Käytännössä insesti taikka raiskaus ei muutu miksikään vaikkapa sitten kävisi terapiassa. Joillakin on tarvetta terapiaan ja se heille suotakoon.
Minun asia ei ole kovin erikoinen ja taatusti olisi unohtunutkin jo mikäli sitten en olisi esim. työtön ja siten tekemisen puutteessa, enkä missään tapauksessa koe terpian tarvetta, päinvastoin koen terapiassa asian käsittelyä hankaloittavaksi asiaksi, koska asenne tuntuu olevan terapiassa sitäluokkaa, ettei saisi osoittaa luonnollisia tunteitaan asiaa kohtaan.
jos hän oli terapiassa ja pettyi siihen. Hulluhan hän olisi, jos toteaisi, että ei tämä kyllä mitään hyödytä, mutta jatketaan nyt niin kauan kuin rahat riittävät.
Ehkä hänen näkemyksensä on kuitenkin epärealistinen siinä suhteessa, etteikö kukaan muukaan voisi saada terapiasta apua.
"asenne tuntuu olevan terapiassa sitäluokkaa, ettei saisi osoittaa luonnollisia tunteitaan asiaa kohtaan."
Asenteen ei kuulu olla terapiassa tuollainen. Terapeutin kuuluu ottaa vastaan asiakkaan luonnolliset tunteet. Eri asia sitten on, missä sellaiset terapeutit ovat, jotka tähän kykenevät. Olen kuullut, että monilla on ollut hyviä kokemuksia terapioista, joten on pakko uskoa, että hyviä terapeutteja on olemassa.
Jos tarkoitat tarvetta siinä mielessä, että olet oikeutettu Kelan tukemaan terapiaan, on raja olemassa. Terapia katsotaan tarpeelliseksi silloin kun potilaalla on sellainen psyykkinen häiriö joka ensinnäkin on autettavissa terapialla. Toisekseen häiriön täytyy ollaa sen verran toimintakykyä haittaava että sen hoitaminen parantaa esim työkykyä tai kykyä saattaa opinnot loppuun. Kolmantena kriteerinä voisi mainita kyvyn terapeuttiseen asioiden käsittelyyn ja sekään ei ole mikään itsestäänselvyys.
Käytännössä näitä asioita katsotaan aina kun psykiatri arvioi terapian tarvetta ja psykiatrin kanssa niistä kannattaa neuvotella.
Jokaisella menee oma raja siihen et koska tarvitsee terapiaa. Kun itse aikoinani hankkiuduin terapiaan, tunsin sen et nyt on saatava apua! Oma raja kulki siinä että koulunkännistä tuli vaikeaa, itkin jatkuvasti nkä pystynyt nukkumaan normaalisti.
Oma terapiakokemukseni ei ollut miellyttävä johtuen siitä että minulle tyrkytettiin lääkkeitä jatkuvasti. Käsitin että hoito loppui sen takia etten suostunut lääkkeisiin ja sairaalahoitoon. En tiedä onko näin eikä oikeastaan kiinnosta, koska halusin itse lopettaa käynnit.
Suosittelen kuitenkin kokeilemaan jos on sellainen tunne että helpottaa puhua "puolueettomalle" osapuolelle.
Sanoit että ei ole akuutti hätä, mitä tällä tarkoitat? Mietin vain että ei kannata päästää itseään huonoon kuntoon vaan hakea apua ajoissa! Sinä sen parhaiten tiedät mitä tarvitset ja itse teet itseäs koskevat päätökset!
Terapeutteja on niin monenlaisia kuten meitä muitakin ihmisiä. Minun terapeuttini taas oli hyvinkin lääkevastainen, tosin hyväksyi sen että alkuvaiheessa lääkkeet olivat psykoottiselle potilaalle välttämättömiä, jotta edes jonkinlainen keskustelu olisi ollut mahdollista.
Terapiahan ei todellakaan ole hoito mihinkään "akuuttiin hätään", vaan ensiapuna on aina lääkitys. Terapia on pitkäkestoinen, vuosia vievä hoito, joka pyrkii vahvistamaan ja rakentamaan potilaan omia voimavaroja elää tätä niin vaikeaa elämää.
Terapeutteja on moneksi kuten muitakin ihmisiä, kuten sanot. Terapiasuhteessa on kuitenkin yksi erityispiirre verrattuna tavallisiin ihmissuhteisiin: terapeutilla on aina paljon valtaa asiakkaaseen. On tavallista, että tätä valtaa käytetään väärin potilaan oikeuksien loukkaamiseen.
Jos asiakkaalle tyrkytetään lääkkeitä tai mitään muutakaan asiaa vastoin tämän tahtoa, asiaa ei voida kuitata sillä, että terapeutteja on niin monenlaisia. On tietyt eettiset pelisäännöt, joita pitäisi noudattaa. Ilmeisesti on kuitenkin niin, ettei sellaista terapeuttia ole olemassakaan, joka tähän kykenisi edes pääpiirteissään, ainakaan kaikkien asiakkaidensa kohdalla. On vain niin, että ammattilaiset elättävät itsestään kuvaa virheettöminä hyväntekijöinä, vaikka tekemiset käytännössä olisivat jotain aivan muuta.