Kotimaan kaipuu

Mutta moniko teistä proosaa suoltavista löisi ilosta käsiään yhteen, kullessaan poistuvansa pienen ajan sisällä elävien kirjoista.

Luulen, vaikka en tiedä, että tällainen proosa on tarkoitettu peittämään eksistentiaalista pelkoa kuolemasta.

Ihisillä on paljon pelkoja joita ei tunnusteta eikä niitä tunnistetakaan, mutta niiden johdatuksella kuitenkin toimitaan koko ajan.

Moni "muukalainen ja vieras" kerää täällä ajassa niska limassa rahaa ja tavaraa ja maailman kunniaa senkun kerkiää, ei riitä lanttiakaan köyhille. Monesti tällainen "muukalaisuus" on paljolti teatteria ihan toisia ihmisiä varten.

Onnellinen hän,kenellä tuo kaikki ei ole teatteria. Mutta arvatenkin niitä on hyvin vähän.
Olisikin tärkeämpää oppia rukoilemaan se publikaanin rukous: Jumala armahda minua syntistä.

Minusta täällä on ihana elää ja kaunis on Jumalan luoma maailma. Jumalan lapsena ja toisten Kristittyjen veljenä on hyvä elää se aika mikä täällä viivytään.

Ja on ihana että on Jumalan vahvat lupaukset Jeesuksen Kristuksen kautta, joihin voi luottaa koko elämänsä ja viipymisensä ajan. Ja silloinkin, kun eron aika täältä on käsillä.