ajattelin purkaa vähän mieltäni... en ole kertonut kenellekkään raskaudesta (paitsi tulevan lapsen isälle) joten johonkin on pakko mieltä vähän purkaa.... meillä on tällä hetkellä kaksi suloista poikaa ja nyt siis kolmatta odotan.
pari vuotta sitten aloin puhumaan miehelle kolmannesta lapsesta ja aina vastaus oli että näillä mennään. välillä tuli miehenkin puolelta mietteitä että miten sitä pärjäis jos niitä olisi useampi... jne.
aika ajoin asiasta puhuin ja aloin ehdottaan että jospa poistattaisin kierukan... mitään vastausta en saaanut suuntaan enkä toiseen. kun varasin ajan kierukan poistoon mies ei kommentoinut siihen mitenkään.... aikaa kului ja raskaaksi en kumminkaan tullut... välillä pettymykseeni kommentti oli että älä nyt ...sanoin että en taida tullakkaan raskaaksi johon tuli vaan viestiä että eihän meillä ole ehkäisyä... mies ei puhunut kolmannesta mitään.
joskus sano että mitähän "pojat" sanois vauvasta.? kuumeeni kasvoi ja kasvoi....
välillä sanoi että mietitään.... mutta mitään ehkäisyä ei käytetty!!! mies ei sitä koskaan edes ehdottanut!!
Nyt kun vihdoin olen raskaana niin se ilmoitti että ei ole valmis tähän ja että ahdistaa ja hirvittää!!!
millainen ajatuksen juoksu miehillä on?? sanoin että mua ei hirvitä!!! ja en kyllä ole tähän tilaan yksin joutunut!!!!
toinen raskaus oli meillä yllätys silloin meillä oli ehkäisynä kondomi ei muuta ja toisen pojan alun tiedän tarkalleen kun itse olin silloin pikku pienissä ja mies selvin päin!!! olisiko mun silloin pitänyt sanoa että en ole tähän valmis kun raskaustesti näytti plussaa????
onko jollain saman tyyppisiä tilanteita?? miten selvitty?? meneekö miehillä aikaa miettimiseen ja sopeutumiseen kauemmin?? nyt kun tarvis läheisyyttä ja huolen pitoa niin tuntuu niinkö mua kartltais... mieli aika maassa.... ihan niinkö oisin miehen "pettänyt"... eiköhän jokainen aikuinen tiedä että raskaaksi voi tulla jos ei käytä ehkäisyä??? minussako vika??
pari vuotta sitten aloin puhumaan miehelle kolmannesta lapsesta ja aina vastaus oli että näillä mennään. välillä tuli miehenkin puolelta mietteitä että miten sitä pärjäis jos niitä olisi useampi... jne.
aika ajoin asiasta puhuin ja aloin ehdottaan että jospa poistattaisin kierukan... mitään vastausta en saaanut suuntaan enkä toiseen. kun varasin ajan kierukan poistoon mies ei kommentoinut siihen mitenkään.... aikaa kului ja raskaaksi en kumminkaan tullut... välillä pettymykseeni kommentti oli että älä nyt ...sanoin että en taida tullakkaan raskaaksi johon tuli vaan viestiä että eihän meillä ole ehkäisyä... mies ei puhunut kolmannesta mitään.
joskus sano että mitähän "pojat" sanois vauvasta.? kuumeeni kasvoi ja kasvoi....
välillä sanoi että mietitään.... mutta mitään ehkäisyä ei käytetty!!! mies ei sitä koskaan edes ehdottanut!!
Nyt kun vihdoin olen raskaana niin se ilmoitti että ei ole valmis tähän ja että ahdistaa ja hirvittää!!!
millainen ajatuksen juoksu miehillä on?? sanoin että mua ei hirvitä!!! ja en kyllä ole tähän tilaan yksin joutunut!!!!
toinen raskaus oli meillä yllätys silloin meillä oli ehkäisynä kondomi ei muuta ja toisen pojan alun tiedän tarkalleen kun itse olin silloin pikku pienissä ja mies selvin päin!!! olisiko mun silloin pitänyt sanoa että en ole tähän valmis kun raskaustesti näytti plussaa????
onko jollain saman tyyppisiä tilanteita?? miten selvitty?? meneekö miehillä aikaa miettimiseen ja sopeutumiseen kauemmin?? nyt kun tarvis läheisyyttä ja huolen pitoa niin tuntuu niinkö mua kartltais... mieli aika maassa.... ihan niinkö oisin miehen "pettänyt"... eiköhän jokainen aikuinen tiedä että raskaaksi voi tulla jos ei käytä ehkäisyä??? minussako vika??
Vastaukset 4
Vanhimmat
varsinaista hyväksyvää vastausta kolmanne lapsen hankintaan (joskaan et kyllä kieltävääkään mutta eipä se mihinkään oikeuta)
Miksi poistit kierukan, kun et saanut miehen 'hyväksyntää' asialle?
ensinnäkin, miehen ei ole nyt enää syytä ruveta kiljumaan ettei ole valmis! Se hänen olis pitänyt sanoa selvästi sulle jo aikaisemmin.Molemmilla on vastuunsa kun seksiä harrastetaan ettei raskaus ala, jos sitä ei jompikumpi halua. Tuollanen ei ole mies eikä mikään.Perhana. Mutta voi tietysti olla, että on käynyt vaan ns vanhanaikaiset, että vaikka raskaus on toivottu on se alkuun jännityksen,ihmeen ja pelonkin aikaa.Jospa hän tasottuu? Mut sopis tasottua nyt nopeasti, että saisit tolkun haluaako vaiko eikö.Jotta sulla olis ainakin teoriassa abortti mahdollinen. Kannattaa nyt tiukata vastausta.Toivotaan nyt kuitenkin että kaikki päätyy hyvin.Ota sinä rauhallisesti :)
Aika kummallista on miehesi käytös, jos kerran tiesi että sä otatit kierukan pois, niin miksi se ei sitte alkanut alkanut käyttää kumeja, jos ei kerran halunnut, että tulisit raskaaksi. Sama nuo miehesi kommentit, kun tuskailit siitä, että et tullutkaan heti raskaaksi ja nuo kaikki muutkin vihjailevat puheet.
Mä ymmärrän naisena täysin, miten ne on ruokkineet vain lisää vauvakuumetta.
Kyllä ehkäisy minusta kuuluu yhtälailla miehille ja jos kerran miehes on kokoajan tienyt, että sulla ei ole mitään ehkäisyä käytössä, mutta siitä huolimatta on tullut koko ajan paljaalla, niin aika kummalliselle vaikuttaa nyt nuo hänen puheensa, että ei olekaan valmis.
Ihan samaa olen itsekin joutunut miettimään, et todella. Minkäläinen ajatuksen juoksu noilla miehillä oikein on, vai ajatteleeko ne vaan alapäällään? Mulle nimittäin kävi nyt kesällä miehen toimesta samoin, kuin sulle tuon toisen pojan kanssa, että raskaana ollaan. Esikoisen (1v 5kk) synnyttyä, yhdessä sovittiin, että toista lasta aletaan harkitsemaan vasta, kun esikoinen täyttää kaksi vuotta ja sovittiin myös, että mä en mihinkään hormonaaliseen ehkäisyyn tällä välillä ryhdy, vaan mies huolehtii ehkäisystä kortsuilla.
No silloin tällöin mies on kuitenkin yrittänyt tulla ilman, mutta mä olen aina huomannut ajoissa ja pyytänyt laittamaan kumin. Kesälomalla sitte kummin pääsi käymään niin, että mä olin pikkuisen tillin tallin ja mies selvinpäin, niin pääsipä sitte tekemään "temppunsa" ja tuli ilman. No mä vasta aamulla huomasin, mitä mies oli päässyt tekemään ja niin vaan kävi, että siitä laakista raskaaksi.
Kun menkat sitte jäi tulematta ja plussasin, niin se olikin miehen mielestä mun vika, kun en alkanut käyttämään mitään ehkäisyä tässä välissä. Miehen mielestä mun naisena ois kuulunut huolehtia itse ehkäisystäni, tai ottaa sitte jälkiehkäisypilleri, kun huomasin, mitä mies oli tehnyt. Kehtasi perustella tekoaan vielä sillä, että ei saa ollenkaan samanlaista nautintoa kumilla, kuin tulemalla paljaalla.
Ihan pirusti harmittaa sun puolesta, että miks meidän naisten pitää olla aina valmiina kävelemään maha pystyssä, jos nää meidän miehet haluaa hieman jännitystä elämäänsä, mutta sitte jos me haluttais itse sitä lasta ja puhutaan asiasta miehelle, jätetään ehkäisy pois ja luullaan, että mieskin on yrityksessä täysin mukana, niin ei. Sitte nää herrat ei olekaan valmiita, kun vauva ilmoittaa tulostaan, vaan sitä mietitään ja jahkaillaan ja aletaan punnita vaik miltä kantilta. Ei tajuta asiaa olenkaan naisen kantilta, joka juuri tuossa tilanteessa on kaikein herkimmillään ja haavoittuvimmillaan ja kärsii tosta kaikesta, koska se pieni käärö on jo yhteisten hetkien ansiosta koko ajan kasvamassa siellä vaimon masussa.
No toivottavasti miehes tajuaa tilanteen, vaikka kyllähän se joskus tuntuu aikaa vievän noilta miehenpuolilta. Sinuna en nyt ainakaan alkaisi aborttia tekemään, vaikka miehesi sitä alkais ehdotella.
Voimia, ja vika ei todellakaan ole sinussa. Koeta selvitä tilanteesta.
No nyt sitten viikkoja 7 1 ja alkoi verinen vuoto.... illan olin päivystyksessä ja kun vihdoin pääsin gynelle niin siinä tutkittaessa tulos oli että raskaus keskeytynyt samalla tuli istukkapussiin liittyvää ulos!! kauhee olo, tuntuu että miten tästä eteenpäin????