Moi kaikki, olen jo pitkään ajatellut meneväni psykiatrille koska viimeiset 10 kuukautta ovat olleet elämäni tuskallisimmat. Minulla on ollut hyvin rasittava vaihe elämässäni ja olen joutunut panostamaan tai antamaan kaikkeni, että tulevaisuus olisi parempi. No nyt kun työ on tehty ja asiat ovat siinä pisteessä, että voisi huutaa ' jippii mä tein sen ' niin en jaksakkaan.
Olen koko ajan surullinen tai ajattelen negatiivisesti itsestäni ja muista. Mulla on ihana mies joka tukee ja yrittää ymmärtää, mutta kauanko jaksaa kuunnella mun iän ikuista valittamista. Ja olen alkanut epäillä hänenkin tunteitaan minua kohtaan, vaikka tiedän mieheni rakastavan minua, mutta jotenkin pelkään ett, entäpä jos ei rakastaisikaan. Tästä kaikesta on muodostunut helvetillinen noidankehä. Olen myös alkanut kärsimään fyysisistä oireista kuten lihassäryistä, eli niskaa, käsiä, jalkoja, selkää pakottaa koko ajan, eikä mitkään lääkkeet auta.
En todellakaan jaksa innostua mistään. Jos olen ihmisten parissa niin odotan vain hetkeä että pääsen omiin oloihini. ( on myös ollut sydänoireita, esim: nopea pulssi ja hengittäminen on ollut raskasta vaikka mitään varsinaista syytä ei ole ) En tiedä olenko masentunut vaiko ahdistunut, mistä sen eroavuuden tietää. Kuten sanoin olo on vain niin hemmetin apea en jaksa edes innostua tulevasta, vaikka kaiken pitäisi olla paremmin kuin hyvin.
Olen koko ajan surullinen tai ajattelen negatiivisesti itsestäni ja muista. Mulla on ihana mies joka tukee ja yrittää ymmärtää, mutta kauanko jaksaa kuunnella mun iän ikuista valittamista. Ja olen alkanut epäillä hänenkin tunteitaan minua kohtaan, vaikka tiedän mieheni rakastavan minua, mutta jotenkin pelkään ett, entäpä jos ei rakastaisikaan. Tästä kaikesta on muodostunut helvetillinen noidankehä. Olen myös alkanut kärsimään fyysisistä oireista kuten lihassäryistä, eli niskaa, käsiä, jalkoja, selkää pakottaa koko ajan, eikä mitkään lääkkeet auta.
En todellakaan jaksa innostua mistään. Jos olen ihmisten parissa niin odotan vain hetkeä että pääsen omiin oloihini. ( on myös ollut sydänoireita, esim: nopea pulssi ja hengittäminen on ollut raskasta vaikka mitään varsinaista syytä ei ole ) En tiedä olenko masentunut vaiko ahdistunut, mistä sen eroavuuden tietää. Kuten sanoin olo on vain niin hemmetin apea en jaksa edes innostua tulevasta, vaikka kaiken pitäisi olla paremmin kuin hyvin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
eikun lääkärille puhumaan, sieltä sitä apua saa. itse ei saa selville että mikä varsinaisesti on taudin nimi
itsekin masennuksesta kärsin liian kauan ennen kuin älysin lääkäriin lähteä.lääkkeet ja terapia auttaa...ulkoilu on piristänyt minun mieltä.aurinkoista mieltä!!!