Avomieheni ja minä olemme 2kk tytön ylpeät vanhemmat.
Kun olin raskaana mies jatkoi juhlimista, se on hänen ainoa tapansa rentoutua, se oli silloinkin jo tuskaisaa, kun odotin yöllä väsyneenä häntä kotiin, enkä saanut unta, kun olin huolissani. hän kun saa aika kovaan kuntoon itsensä. Tunsin itseni pirttihirmuksi, joka odotti miestä kotiin, että pääsisi taas jäkättämään.
Selvisimme kuitenkin, hän sanoi juhlivansa vain sen vuoksi, että kohta ei enää pysty, kun vauva tulee.
Vauva on tullut maailmaan ja nyt tuntuu, kuin jokin vetäisi meitä erilleen. Mies viettää aina vain vähemmän aikaa vauvan kanssa ja hoivaa häntä mallikkaasti vain silloin, kun sukulaisia tai ystäviä on paikalla, mutta, kun olemme kaksin hänen palattuaan töistä, kaikki hänen tekemisensä menee vauvan ohi, mutta minun pitäisi aina hoitaa vauvaa ja omia askareitani, minä hoidan lapsen yöllä, aamulla, päivällä ja illalla. Raivo itkut ovat minun heiniäni, koska hän ei kuulemma saa vauvaa rauhoittumaan. vaipan vaihdon aikana on aina jokin homma kesken, kun vauva vikisee hän toteaa, että sillä on nälkä on, eikä hän voi tehdä mitään, koska imetän.
Tänään hän totesi, että pelkää olevansa huono isä ja hänellä on syyllinen olo kun ei saa vauvaa rauhoittumaan ja sen jälkeen lähti ulos juhlimaan...olin juuri ollut 4h- kaupungilla vauvan kanssa ja kerroin miehelleni, että en käyttänyt rahaa, koska hänestä tulevat ristiäiset ovat kalliit sekä turhat ajattelin, että en sitten osta vauvalle mekkoa, enkä itselleni pusakkaa. Olin hoitanut vauvaa koko päivän ja hengähdin hetkeksi sohvalle, vauva sai raivarit joten menin hoitamaan mies nappasi kolme kymppiä ja visan lähti juhlimaan. Juuri, kun oli valittanut, että vauva itkee aina hänen sylissään, en kerennyt sanomaan, että jos hän viettäisi vähän enemmän aikaa vauvan kanssa hänkin osaisi hoitaa raivarit, en minäkään mikään taikuri ole, hyssyttelen ja lohduttelen.
Olemme sopineet, että saan sanoa, jos en halua hänen lähtevän juhlimaan. Hänen omasta pyynnöstään ja nyt osoitin väsyneenä hyvin selkeästi, että en halua hänen lähtevän, mutta hän juhlahumuissaan vain vastaili kavereiden soittoihin. Hän ei ole paha tai kelvoton. En toivo saavani vain kiukkuisia kommentteja, että jätä se, pelkään, että nämä asiat ajavat meidät erilleen. Hän juhlii kerran viikonlopussa ja parin viikon välein, ja hyväksyn sen, koska hän on viikot kotona kanssamme, mutta minulla on ikävä häntä ja kaipaan niitä hetkiä, kun olemme perhe.
En tiedä olen äitiyden aikan muuttunut iloisesta itsestäni, kiukkuiseksi pirttihirmuksi, joka ei osaa tehdä muuta, kuin mököttää ja valittaa. Tahdon olla se sama iloinen itseni, kuin ennenkin. Vauvan piti lähentää ihanaa suhdettamme, mutta tuntuu kuin olisimme ajautumassa erillemme.
Ajatukset hieman sekaisin, enkä tiedä mitä tehdä.
Kun olin raskaana mies jatkoi juhlimista, se on hänen ainoa tapansa rentoutua, se oli silloinkin jo tuskaisaa, kun odotin yöllä väsyneenä häntä kotiin, enkä saanut unta, kun olin huolissani. hän kun saa aika kovaan kuntoon itsensä. Tunsin itseni pirttihirmuksi, joka odotti miestä kotiin, että pääsisi taas jäkättämään.
Selvisimme kuitenkin, hän sanoi juhlivansa vain sen vuoksi, että kohta ei enää pysty, kun vauva tulee.
Vauva on tullut maailmaan ja nyt tuntuu, kuin jokin vetäisi meitä erilleen. Mies viettää aina vain vähemmän aikaa vauvan kanssa ja hoivaa häntä mallikkaasti vain silloin, kun sukulaisia tai ystäviä on paikalla, mutta, kun olemme kaksin hänen palattuaan töistä, kaikki hänen tekemisensä menee vauvan ohi, mutta minun pitäisi aina hoitaa vauvaa ja omia askareitani, minä hoidan lapsen yöllä, aamulla, päivällä ja illalla. Raivo itkut ovat minun heiniäni, koska hän ei kuulemma saa vauvaa rauhoittumaan. vaipan vaihdon aikana on aina jokin homma kesken, kun vauva vikisee hän toteaa, että sillä on nälkä on, eikä hän voi tehdä mitään, koska imetän.
Tänään hän totesi, että pelkää olevansa huono isä ja hänellä on syyllinen olo kun ei saa vauvaa rauhoittumaan ja sen jälkeen lähti ulos juhlimaan...olin juuri ollut 4h- kaupungilla vauvan kanssa ja kerroin miehelleni, että en käyttänyt rahaa, koska hänestä tulevat ristiäiset ovat kalliit sekä turhat ajattelin, että en sitten osta vauvalle mekkoa, enkä itselleni pusakkaa. Olin hoitanut vauvaa koko päivän ja hengähdin hetkeksi sohvalle, vauva sai raivarit joten menin hoitamaan mies nappasi kolme kymppiä ja visan lähti juhlimaan. Juuri, kun oli valittanut, että vauva itkee aina hänen sylissään, en kerennyt sanomaan, että jos hän viettäisi vähän enemmän aikaa vauvan kanssa hänkin osaisi hoitaa raivarit, en minäkään mikään taikuri ole, hyssyttelen ja lohduttelen.
Olemme sopineet, että saan sanoa, jos en halua hänen lähtevän juhlimaan. Hänen omasta pyynnöstään ja nyt osoitin väsyneenä hyvin selkeästi, että en halua hänen lähtevän, mutta hän juhlahumuissaan vain vastaili kavereiden soittoihin. Hän ei ole paha tai kelvoton. En toivo saavani vain kiukkuisia kommentteja, että jätä se, pelkään, että nämä asiat ajavat meidät erilleen. Hän juhlii kerran viikonlopussa ja parin viikon välein, ja hyväksyn sen, koska hän on viikot kotona kanssamme, mutta minulla on ikävä häntä ja kaipaan niitä hetkiä, kun olemme perhe.
En tiedä olen äitiyden aikan muuttunut iloisesta itsestäni, kiukkuiseksi pirttihirmuksi, joka ei osaa tehdä muuta, kuin mököttää ja valittaa. Tahdon olla se sama iloinen itseni, kuin ennenkin. Vauvan piti lähentää ihanaa suhdettamme, mutta tuntuu kuin olisimme ajautumassa erillemme.
Ajatukset hieman sekaisin, enkä tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Keskity nyt vain vauvaan, äläkä miehesi holhoamiseen. Jos ei häntä isyys kiinnosta, se on hänen valintansa.
Kaksi kuukautinen vauva on vielä niin kiinni äidissä, että isä tai kukaan mukaan ei oikeastikaan kelpaa vauvalle lohduttajaksi, siis vauvan mielestä.
Miehet ovat oikeasti suurimmaksi osaksi neuvottomia tumpeloita ihan pienten vauvojen kanssa, mutta siksipä juuri nainen on se, joka synnyttää, koska nainen on ihan ihmeellinen kone; kaikki hoituu eikä miestä edes tarvita oikeastaan mihinkään.
Vauvat muuten vaistoavat herkästi kodin ilmapiirin, eivätkä raivarit tuon ikäisellä kuulosta kovinkaan tervehenkiseltä jutulta.
Voimia teidän koko perheelle ja onnea uudesta tulokkaasta, vauvahan on vielä aivan pieni ja tilanne on uusi molemmille teille, anna miehellesi aikaa.. uskoisin että lapsen kasvaessa vielä hieman niin mieskin osallistuu enemmän. Äidille vauvan hoito aivan alussa vaan on luonnollisempaa ihan biologisistakin syistä, tiedä mikä isin tyttö tyttärestänne vielä tulee myöhemmässä vaiheessa. Äläkä stressaa turhia sillä vauvat vaistoavat sen herkästi ja kerro miehellesi avoimesti miten sinä koet hänen juhlimisensa.
"Vauvan piti lähentää ihanaa suhdettamme, mutta tuntuu kuin olisimme ajautumassa erillemme. "
Ei koskaan pidä kuvitella että lapsenteolla saa lähemmän suhteen!! ei niitä lapsia sen takia saa tehdä että parantaisi omaa parisuhdettaan!
välttämättä siitä ole kyse! vaikka syy lapsen hankintaan olis mikä ni tottakai sitä odotusaikana ajattelee että se lähentää eikä työnnä kauemmas toisistaan, vaikka selähentyminen ei olisikaan ollut se syy miksi lapsi hankitaan.