Vauvani on pian 7 viikkoa ja katsekontaktin vähyys huolestuttaa. Vauva syntyi pari viikkoa etuajassa, rv38, painoi 2,7kg. Pojan ensimmäinen kuukausi meni hyvin vähällä katsekontaktilla, vain satunaisilla vilkaisuilla silmiin. Kuuden viikon iässä on katsekontakti on jo hieman parantunut, on alkanut katsomaan pidempiä aikoja silmiin ja myös neuvolasta saatu hymynaama on alkanut kiiinnostaa. Ensimmäinen hymy saatiin kuuden viikon iässä, mutta hymyjä ei tule kovin usein, max. kerran päivässä. Poika yksinkertaisesti tuntuu katselevan ympärilleen aktiivisesti, ei niinkään meitä.
Nyt seitsemännellä ikäviikolla katsekontaktin pituus on onneksi edelleen kasvanut, mutta olen silti huolissani kun enimmäkseen muut asiat kiinnostaa. Voihan olla että pojan sosiaalinen lehitys on vain hiukan jälkijunassa ja pian alkaa kasvot yhä enemmän kiinnostamaan, mutta välillä vaivaa mieltä pitäisikö tästä jo huolestua oikeasti..
Onko täällä muita joilla katsekontakti ja hymy on lähtenyt hiukan hitaammin kehittymään ja kaikki on ollut kunnossa? Poika vaikuttaa muuten tyytyväiseltä.
Nyt seitsemännellä ikäviikolla katsekontaktin pituus on onneksi edelleen kasvanut, mutta olen silti huolissani kun enimmäkseen muut asiat kiinnostaa. Voihan olla että pojan sosiaalinen lehitys on vain hiukan jälkijunassa ja pian alkaa kasvot yhä enemmän kiinnostamaan, mutta välillä vaivaa mieltä pitäisikö tästä jo huolestua oikeasti..
Onko täällä muita joilla katsekontakti ja hymy on lähtenyt hiukan hitaammin kehittymään ja kaikki on ollut kunnossa? Poika vaikuttaa muuten tyytyväiseltä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vauva syntyi rv38 ja ensimmäinen hymy saatiin reilun 2kk iässä. Katsekontaktiin en koskaan sen kummemmin ole osannut kiinnittää huomiota, en ole edes ajatellut koko asiaa.
..Tämä voisi olla minun tekstiäni kahdeksan kuukautta sitten. Kirjottelin samasta asiasta tänne palstalle. Olin todella huolissani. Mietin aina, miksi lapseni ei juuri katso minua. Joskus ajattelin jopa, että vauva inhoaa minua. Nyt poika on 9kk. Hän on todella touhukas tapaus ja hirveän kiinnostunut ympäristöstään. Täysin normaalisti kehittynyt. Edelleenkin hän katsoo minua silloin, kun on jotain mielenkiintoista katsottavaa (jos vaikka pelleilen jotain, laulan tms.). Kaikesta kuitenkin näkee, että hän on kiintynyt minuun ja muutenkin kovin sosiaalisesti normaali. Kysyin aikanani tätä asiaa lasenlääkäriltä, joka tuntee poikamme. Hän sanoi, että poika on vain hyvin kiinnostunut ympäristöstään. Tärkeää on, että lapsi kykenee katsekontaktiin, ei se, kuinka pitkään se kestää. Näin jälkeenpäin voin sanoa lääkärin olleen oikeassa! Elä huoli, kaikki on hyvin!! :)
Ps. Tiesitkö, että poikavauvat ovat synnynnäisesti enemmän äidistä poispäin suuntautuvia kuin tytöt? Näin ainakin Jari Sinkkonen väittää kirjassaan.
Kiitos tuhannesti vastauksesta!!!! Rauhoitti mieltäni todella paljon kuulla, että teillä on nyt kaikki hyvin ja lapsi on sosiaalisesti normaali!! Minäkin olen miettinyt etteikö vauva pidä minusta, vai ahdistaako jatkuva katseenetsintäni kenties häntä..olen myös miettinyt että onko vauva onnellinen kun katselee vaan vakavana ympärilleen.. Onneksi myös muutamia sosiaalisia hymyjä on saatu. Kaikissa opuksissa vielä sanotaan että vauvat tuijottelevat mieluusti kasvoja, mutta tämä meidän kaveri kyllä mieluusti ihmettelee kaikkea muuta. Onneksi tosiaan saan häneen katsekontaktin, vaikkei se olekkaan pitkä..
En olekkaan kuullut että pojat olisivat luonnostaan enemmän äidistään poispäin suuntautuvia! Aika jännä että sukupuolten välset erot on jo niin pienillä.