Minkä persoonallisuushäiriön alle sijoittaisitte sairaaloisen hyväksytyksi tulemisen tarpeen ja miten narsistista se on?
Mitä on pohjaton hyväksytyksi tulemisen tarve? Se että saat sitä jostakin, ei tee sinua tyytyväiseksi. Sinulla on koko ajan nälkä ja koko ajan jano. Se on addiktio. Pystyt olemaan valloittava ja pystyt olemaan ihastuttava. Kaikki saavat, ja kukaan ei mitään. Kaikkein vähiten sinä itse riittävästi. Sitä on saatava lisää. Sinä luot sitä itse ympärillesi, koska varsinainen kohde on saavuttamattomissa. Kaikki muut ovat vain kohteita turhaantumisen vuoksi. Voit jatkaa niin pitkään kun ihastukset ja valloitukset käyvät vaatimaan vastinetta, jolloin joudut käyttämään kaikki keinosi näyttämään illuusio erehdykseltä, (hänen, ei sinun) sillä sinulla ei ole mitään tarjottavaa. Paitsi ehkä joskus.
Joskus sinun on saatava tuntea ihmisen lämmin iho sinun ihoasi vasten. Laukeat pelkästä ihokosketuksesta, mutta parhaimmillaan aineettomasta. Teet mitä tahansa saadaksesi tämän yhden. Sen on oltava tiettylainen henkilö joka saa sinut tekemään tämän kaiken. Se on henkilö joka osaa pysyä riittävän kaukana, ja osaa olla riittävän lähellä. Juuri sellaiseen voit jäädä.
Mitä on pohjaton hyväksytyksi tulemisen tarve? Se että saat sitä jostakin, ei tee sinua tyytyväiseksi. Sinulla on koko ajan nälkä ja koko ajan jano. Se on addiktio. Pystyt olemaan valloittava ja pystyt olemaan ihastuttava. Kaikki saavat, ja kukaan ei mitään. Kaikkein vähiten sinä itse riittävästi. Sitä on saatava lisää. Sinä luot sitä itse ympärillesi, koska varsinainen kohde on saavuttamattomissa. Kaikki muut ovat vain kohteita turhaantumisen vuoksi. Voit jatkaa niin pitkään kun ihastukset ja valloitukset käyvät vaatimaan vastinetta, jolloin joudut käyttämään kaikki keinosi näyttämään illuusio erehdykseltä, (hänen, ei sinun) sillä sinulla ei ole mitään tarjottavaa. Paitsi ehkä joskus.
Joskus sinun on saatava tuntea ihmisen lämmin iho sinun ihoasi vasten. Laukeat pelkästä ihokosketuksesta, mutta parhaimmillaan aineettomasta. Teet mitä tahansa saadaksesi tämän yhden. Sen on oltava tiettylainen henkilö joka saa sinut tekemään tämän kaiken. Se on henkilö joka osaa pysyä riittävän kaukana, ja osaa olla riittävän lähellä. Juuri sellaiseen voit jäädä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyväksytyksi tulemisen tarve :)
Hýlsyti tselleni otsikosta. Ei ollut tahallista.
Olisko joku ohutnahkainen narsissi...
Jos ymmärsin oikein mitä tarkoitat niin tuo oli aika pitkälle kuin kertomus tuntemastani narsisitista tai ainakin hyvin narsistisesta henkilöstä.Tosin aina sitten kun "sai" mielessään jalustalle nostamansa illuusionsa kohteen niin hyvin pian kyllästyi ja alkoi käyttäytymään narsistille ominaisilla tavoille alistavasti ja halventavasti ja joutui taas ties monennenko kerran tämän "unelmansa" jättämäksi ja kaukaa palvominen ja itkeminen unelmansa perään alkoi aina uudestaan.
Jotain sellaista jakoa itsekin ajattelin. Tuli nimenomaan tuosta paksu- ja ohutnahkaisuudesta mieleen tehdä jaottelua. Ilmeisesti tässäkin on kyse kuitenkin narsistista. Narsistista, joka on eniten oman narsisminsa uhri.
Paksunahkainen etsii uhreistaan epävarmuuteen ja alistamiseen mahdollistavia tunteita, ja käyttää niitä ohjaillakseen/orjuuttaakseen uhrejaan. Miten on? Onko kauniin helppo olla ohutnahkainen, ja ruman on pakko olla paksunahkainen?
Jos joku saa pelkästään hymyilemällä jonkun omakseen, niin voiko se olla oikein? :)
Alkoi käyttäytymään narsistille ominaisella tavalla alistavasti ja halventavasti ja joutui taas ties monennenko kerran tämän "unelmansa" jättämäksi. Kaukaa palvominen ja itkeminen unelmansa perään alkoi aina uudestaan.
Entäpä jos ympärillä on ihmisiä, joiden mielestä se ei ole oikein? Onko se narsistista? Onko sairaaloisen mustasukkaista osoittaa ympäristölle että joku on narsisti? Kuinka tämä alistaminen ja halventaminen sitten tapahtuu?
äläs nyt uskontoja tähän sekoita. Syttyy vielä suuri uskonsota :) Epätoivo. Vai että sellaisesta olisi ollut kysymys. Rumaa jälkeä joka tapauksessa.
Pohjaton hyväksytyksi tulemisen tarve lienee meissä jokaisessa ihmisessä. Ihmisellä on tarve saada tuntea rakkautta ja tuntea olevansa hyväksytty ja rakastettu, se on yksi ihmisenä olemisen perustarpeista. Mistään addioktiosta ei välttämättä ole kysymys, ellei siihen liity jatkuvaa addioktiota seksiin tai muuhun sairailloisena esiintyvään yksittäiseen käyttäytymiseen, (pakkomielteet sun muut).
Sekin voi olla virheellinen ajatus, ettei itsellä olisi mitään tarjottavaa, kaikilla on, pitää vaan löytää se samanhenkinen ihminen, jonka kanssa se yhteys voi syntyä, se ei synny kaikkien kanssa vaikka kuinka yrittäisi. Se, että kaipaa toista ihmistä lähelleen kertoo vaan siitä, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin ja toisen läheisyys tuo turvallisuutta ja sitä hyväksyttynä olemisen tunnetta, joka vain toinen ihminen voi toiselle antaa.
Jokainen kaipaa kuitenkin saada olla myöskin yksin välillä ja toisen ihmisen on sekin hyväksyttävä, että se ei ole itsekäs piirre vaan tärkeä ja tarpeellinen ihmisenä olemisen osa myös. Yhtä hyvin kuin tarvitsee tulla tuntemaan toinen ihminen läheisyyden kautta ja oppia hänet hyväksymään, niin yhtä tärkeää on välillä saada olla itsensä kanssa ja pysähtyä välillä miettimään omaa itseään. Tasapaino itsen ja toisen välillä säilyy, kun saa olla oma itsensä ilman toisen pakottavia vaatimuksia ja olla vaatimatta toiselta myöskään mitään sellaista, jolla saatetaan sitoa jompikumpi tai kumpikin liian ahtaaseen suhteeseen.
Hyväksymisessä voidaan puhua täydellisestä armollisuudesta ja rakkaudesta. Aito hyväksyminen ei vaadi mitään, mutta se pyrkii ymmärtämään ja sallimaan toisen olevan täydesti se mitä hän on yrittämättä muuttaa häntä. Rakkaudessa on aina kysmys hyväksymisestä ja päinvastoin. Ilman rakkautta me tuskin pystymme hyväksymään toisia ihmisiä tai se ei ainakaan ole aitoa.
Onko sitten helppo hyväksyä jokainen ihminen? Entä kuinka helppoa on erottaa aito hyväksyminen pinnallisesta hyväksymisestä?
oikein, ettet pidä tuota ihmistä narsistina? Tai siis minäkään en pidä, mutta hyvin narsistista tuo kai voi olla. Ja se ettei tiedä milloin tulee luvanneeksi enemmän kuin on valmis antamaan, tai että tavallaan pitää siitä että toinen pitää, muttei.. ääh.
No. Halusin vain tehdä jakoa. Minun mielikuva narsistista vastaa enemmän sosiopaattia. Mitä eroa sosiopaatilla ja paksunahkaisella narsistilla on sinun mielestä?
Ei kysytty minulta, mutta eiköhän se ole rikollisuus joka nuo kaksi erottaa...Antisosiaalinen käyttäytyminen yleensä. :)
sitten seukannu sosiopaatin kanssa aikoinaan. Ei sillä kyllä mitenkään erityisemmän rikollinen ollut, mutta ylimieleinen kaikkia sääntöjä kohtaan kyllä. Ei se tehnyt mitään sellaistakaan, jolla sen olisi voinut pikkurikolliseksi lukea. Rikkoi kyllä yleisiä sääntöjä, liikennesääntöjä, rajoituksia, valehteli päin naamaa, petti minkä ehti, huijasi, kohteli minua huonosti, oli äärettömän mustasukkainen, kuulusteli minua, rajoitti liikkumistani, kuvitteli mielessään minun tehneen kaikkea. Rankaisi siitä. Itki vain silloin, kun olimme eroamassa. Piti itseään älykkäänä - no ei niin kovin tyhmähään ollut, mutta pitkäjänteisyyttä puuttui. Jakoi ihmisiä hyviin ja huonoihin. Ei pitänyt ystävistäni. Halveksi ystäviäni. Yritti estää pitämästä yhteyttä ystäviini. Oli täysi paska, mutta sen ymmärsin vasta jälkikäteen. Ajattelin että olisi ollut narsisti.
mutta haista nyt jo kukkanen ::::D No myönnetään, että jossakin rajoissa kaikkeen tuohon olen itsekin syylistynyt, mutta en ole sentään kenenkään pikkuhousuja yrittänyt polttaa kesämökin puuterasiilla, tai kaapanut ihmisiä autooni keskeltä katua kuulusteluja varten. Kaiken lisäksi kaikki mitä sanoin, olisi pitänyt tulla samassa sanajärjestyksessä, mitään lisäämättä tai siitä pois jättämättä. Kai nyt sentään vuosien takaisia juttuja kellonaikoineen minuutin tarkkuudella muista kukaan.
Ei oikeastaan huvita miettiä koko tapausta, mut mietinpä nyt vaan, kun haluaisin selvittää kuka oli se nainen joka tuon hullun kanssa seukkasi. Siis mitä itse olen, miksi olin ja miten se kaikki vaikuttaa kaikkeen vielä vuosien päästä. Jotain asioista joita en halua ajatella. Vähänkuin kuin toinen nainen, jota en niin hyvin tunne. Mutta jo nyt lausunnoillasi onnistuit saamaan minut puolustuskannalle. Vai haluaisitko kenties tutustua häneen? :)
minä sen, ja purskahdin täällä nauruun, kun erä oli vaihtunut lukemiin 0-1, niin kuin narsistin kanssa aina päätyy. Niin. Onneksi pystyn nauramaan jo asialle, vaikka joskus heräsin öisin painajaisiin, joissa kuvittelin että olemme vielä yhdessä..
Hah! Ei se mikään kusipää ole! Paremminkin joku, joka ei tiedä olevansa kukaan. Nainen juu sekin. Hyvin hyvin huono muistinen. Olisikohan tuossa täydellisin kuvaus, jonka voin antaa :D
En ole ihan varma, pitäisikö. Jos sillä on jotain merkitystä johonkin parempaan, niin silloin kai.
Millainen on muuten kusipää ? :) Oletko tullut luottaneeksi ihmiseen, joka ei ollut sen arvoinen? On sellainen takinkääntäjä vai paremminkin itsekäs paskiaianen?
Kusipää on itsepäinen ohutnahkainen narsisti. Paskiainen on itserakas ja itsepäinen paksunahkainen narsisti.
Kevennystä...lääkäri katsoo potilasta tutkivasti, ja toteaa; 'en ole varma oletteko kusipää vai paskiainen..' ;-D
HK:n makkara Sinen
Ei minkään persoonallisuushäiriön alle. Ihmisen ikävä toisen luo, on lajityypillistä käyttäytymistämme. :)