Miksi tästä sairaudesta on niin vaikea kertoa? Kun aloitin opiskelut, muutin uudelle paikkakunnalle ja tutustuin uusiin ihmisiin. Meillä oli samaa alaa opiskelevien kanssa paljon yhteistä ohjelmaa vapaa-ajallakin. Silti ihmiset, joille pystyin kertomaan, on laskettavissa yhden käden sormilla. Aloitin uudessa työpaikassa keväällä. Siellä kukaan ei tiedä. En vain pysty kertomaan.
Ehkä syy on siinä, että en ole hyväksynyt sairastumistani. Sairastuin vuonna 2003 ja vanhat kaverit ja sukulaiset tietävät kyllä. Kai pelkään, että ihmiset alkavat jotenkin tarkkailla minua. Fiksua olisi kertoa, koska jos saan kohtauksen vaikka töissä, he tietäisivät mitä tehdä. Silti kynnys on liian korkea.
Ehkä syy on siinä, että en ole hyväksynyt sairastumistani. Sairastuin vuonna 2003 ja vanhat kaverit ja sukulaiset tietävät kyllä. Kai pelkään, että ihmiset alkavat jotenkin tarkkailla minua. Fiksua olisi kertoa, koska jos saan kohtauksen vaikka töissä, he tietäisivät mitä tehdä. Silti kynnys on liian korkea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kertoa sairaudesta jos kohtaustasapainosi on hyvä.Sairaudesta kertoessasi estät "kaiken" eteenpäin pääsemisen itseltäsi.
Kaksipiippuinen juttu. Itse olen ratkaissut asian kantamalla epilepsiaranneketta. Sitä nyt pitäisi kaikkien ammatti-ihmisten osata katsoa. Kertoako vai ei ? Jokaisesta itsestään kiinni. Itse en ole saanut elämässäni kuin yhden epilepsiakohtauksen mutta se veikin melkein henkeni ja nukutettuna olin neljä vuorokautta. Jos pelkäät että esimerkiksi menetät uusia ystäviäsi niin älä sitten ehkä kerro ainakaan kaikille. Tai sitten kerrot kun tulee sopiva hetki. Eihän epilepsia nyt ole mikään mörkö mutta silti tuntuu, että nykyäänkin ihmiset suhtautuvat siihen vähän kuin ruttoon mikäli eivät asiasta tiedä tarpeeksi. Terveisin MLL