mä en pysty syömään töissä muiden kanssa. aattelen et kaikki kattoo mua kun syön ja mitä syön! olen ollut samassa työpaikassa kaksi vuotta enkä ole töissä kertaakaan syönyt muiden kanssa. vielä kun on 3 vuorotyö ja fyysisesti raskas voitte kuvitella... jos on tuplavuoro olen mennyt ulos, lähtenyt auton kanssa jonnekin ja syönyt autossa tai vessassa. oon aina ollut hirveen ujo ja erittäin herkkä kasvoista punastun jos joku puhuttelee et kaikkien huomio kiinnittyy muhun. ja pienemmästäkin. välillä naama punoittaa mitään selvää syytä. oon kierteessä mä en voi enää syödäkään muiden kanssa vaikka pääsisinkin vainoharhaisuudesta koska huomio kiinnittyy varmasti muhun koska kaikki kuitenkin kommentoi sähän syöt! pitäisikö mun mennä työterveyslääkärille vai suoraan kallonkutistajalle????? vai syönkö mä lopun elämäni vesaasa?? oon puolen vuoden päästä jo 25
syömisen pelko
vessassa syöjä
5522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei se varmaa syömisestä johu vaan huomion keskipisteenä olemisesta. joo itekki tiän sen tunteen ku istut työpaikan kahaviossa syömässä ja muut vaan tuijottaa siinä. ei se kivaaoo mut ei ne aattele pahalla.mitä sä ite aattelet muista??jos joku syö jotai siinä ja sä et,ni tuskin sä aattelet siitä mitää outoo?
Tervehdys.
Mainitsit kirjoituksessasi (Syömisen pelko/vessassa syöjä) olevasi aina ollut "hirveen ujo".
Miten selvisit kouluaikanasi tilanteissa joissa muita ihmisiä oli joukoittain pakostikin läsnä?
Onko mielestäsi ongelma ujouden suhteen pahentunut, vai korostuuko se nimenomaan syömisen yhteydessä?
Olet vasta 25 vuotias, sinulla on paljon jäljellä vuosikymmeniä opetella luottamaan itseesi ja tätä kautta vahvistamaan itsetuntoasi, elämäsihän on vasta alussa.
Mielestäni ei ole lainkaan huono vaihtoehto käydä juttelemassa työterveyslääkärillesi ja sitä kautta ammattiauttajalle. Et menetä mitään , kun purat tuntojasi elämääsi selkeästi häiritsevästä tekijästä lääkärille ja ammattiauttajalle.Vaitiolovelvollisuus sitoo heitä, joten voit purkaa tuntemuksiasi vapaasti. Yleensä se kynnys mennä kertomaan vaivoistaan on turhan takia korkea, koska ammattiauttaja osaa usein auttaa jo ensimmäisellä käynnilläsi sinua. Pienistä lääkärin vinkeistä voi olla yllättävän iso apu, mutta lääkärissä pitää olla avoin ja rehellinen , jotta lääkäri tai yleensä ammattiauttaja pystyy tekemään oikean arvion apusi tarpeesta.
On olemassa useita mielialan häiriöitä, jotka pitkittyessään pahenevat, mutta ovat alkuvaiheessa aina helpommin korjattavissa.
Mielestäni se on jo askel parempaan, kun kykenit ottamaan huomioon mahdollisen tarpeesi ammattiapuun.
Ujous ja herkkyys kulkevat käsikädessä ja ne eivät missääntapauksessa tee ihmisestä huonoa tai toivotonta tapausta, päinvastoin. Ihmisellä on aina oltava lupa ja valta säilyttää oma henkilökohtainen olemuksensa, mutta jos hän huomaa jonkin piirteensä olemuksessaan korostuneen elämäänsä vaikeuttavaksi tekijäksi, tai
häiritseväksi tulevaisuutta ajatellen, on siihen mielestäni viisasta itse puuttua.
Kerroit kirjoituksessasi pääasiallisesti syömisen vaikeudestasi työyhteisössäsi, haluatko kertoa lisää, miten mainitsemasi ujous vaikuttaa elämääsi työyhteisön ulkopuolella?
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa. terv. R.R.
mulla ei oo sosiaalista elämää työpaikan ulkopuolella mikä tietysti haittaa töissä. pitäisi joku harrastus keksii ja vaan tunkee ittes mukaan (hui) ihmisiä ei jotenkin tunnu ujot ihmiset kiinostavan baareissa joskus käyn mutta kotona ittekseni viihdyn paremmin. onneksi mul on koirat muuten tuskin ulos menisin lainkaan. töissä mun työpari on pyytänyt monesti baariin mut tulee olo et sill ois jotain taka ajatuksia.(työpari on nainen niinkun mäkin eikä olla lesboja) baariin? mun kans mitä mielenkiintoista mussa on et baariin haluisit lähtee? oispa ees vähän sosiaalisempi haluisin opiskella ongelmakoira kouluttajaksi tai mennä eläinlääkäri asemalle oppisopimukseen mut niis täytyy olla niin paljon esillä et tarttisin jotain vahvaa.. ammattiapu ois ihan jees mut kynnys pyytää sitä on toinen juttu. jospa juttu vuotaa ja töissä kaikki saa kuulla?
mä en ole töissä lounaalla ruokalassa vaan oon tupakalla. ahdistaa pelkkä ajatus et menisin ruokalaan syömään työkavereiden ja esimiehen kanssa! mitäs jos tukehdun leipään tai meinaan tukehtua kahviin? ruokala on ihan täynnä ja pukkari on niin pieni ettei tuu mitään. eli yleensä päivisin tai öisin en syö mitään.
yläasteella oli ihan jees vakituisen työpaikan jälkeen kummaliset tavat tuli niin hitaasti etten ees huomannut.. en mä tiedä mitä mä muista aattelen nehän on normaaleja kun syövät mulla täs on ruuvit löysäl. torstaina on rankka päivä varmaan pyörryn mut jos joku huomais etteihän se syö! sekin ois helpotus kun joku välittäis töissä sen verran et kysyis.
Kun edellisessä viestissä pelkäsit, että "jos juttu vuotaa töissä ja kaikki saa kuulla?" niin voin sanoa, että ei sellainen mihinkään vuoda eikä sitä kukaan saa tietää. Ei lääkäriasiat mihinkään työpaikoille vuoda. Itse olen käynyt sosiaalisten tilanteiden pelon ja masennuksen takia sairaanhoitajalla juttelemassa ja syönyt lääkkeitä eikä siitä tiedä yhtään kukaan muu kuin äitini ja siskoni.
Minulle oli lohdullista kuulla että joku muukin kärsii punastelusta ym.Itse olen kova jännittämään ja kaikki energiani menee siihen ettei kukaan huomaisi jännittämistäni ja punastumistani.ja sitten kun joku siitä vielä sopivasti huomauttaa,joudun entistä enemmän kipsiin ja eristyn.Minulle juontaa juurensa jo lapsuudesta jolloin minua nolattiin,omat sisarukseni nolasi ja jouduin tilanteeseen jossa olin puolustuskyvytön.Ja siitä tilanteesta johtuen minulle jäi rankka paniikkihäiriö,ja olen työkyvytön noiden vammojen vuoksi.Onkohan sinullekin käynyt niin jo varhaislapsuudessa että sinua ollaan naurettu ja pilkattu,matkittu tms.ruokapöydässä ja olet jäänyt lukkotilaan,et ole kyennyt puolustautumaan tai sanomaan mitään.olet vain niellyt kaiken ja hämmentynyt.näin minulle kävi ja sairastan yhä menneisyyttäni-