Moikka..en enää tiiä kauan jaksaisin tätä tuskaa..tein abortin vähän aikaa sitten,mut kaikki ei menny niinku piti.jouduin jäämään sairaalaan pitemmäksi aikaa,ja mitä kauemmin siellä olin sitä pahemmin alko ahdistaa.toiseks mun mies,(jonka piti olla mun tukena)ei osaa suhtautua asiaan ollenkaan,väittää et ymmärtää miltä musta tuntuu,mut oikeesti se ei ees välitä.Se ei halunnu sitä lasta,ei kuulemma ollu valmis.Mun piti valita joko se tai lapsi,kumpaakin en voinu saada....oon miettiny menoa psykiatrille,en haluis seota näin nuorena..Elämänilo on kadonnu kokonaan,en osaa hymyillä tai nauraa,kaikki asiat(oli sitten ilosia tai surullisia)masentaa..en tiiä mitä tekisin enää...=(
masentaa...
mimosa
1241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Abortti on tehty, sitä ei mikään enää muuksi muuta, joten täytyy toimia siitä tosiasiasta lähtien.
Valitettavasti tiedän, että monelle naiselle tai tytölle on tullut mielenterveysongelmia abortin jälkeen. En halua moralisoida, mutta sanon näin siksi, että suhtautuisit riittävällä vakavuudella itsesi ja ahdistuksesi hoitamiseen. Varmin tae välttyä sekoamiselta, on hakea apua. Terveyskeskuksesta voi aloittaa tai mielenterveystoimistosta, toki yksityinenkin psykiatri käy, ellei se ole ongelma, että käyntejä tarvitaan useita ja jokainen kerta maksaa rahaa. Toivon hartaasti, että kotipaikkakunnallasi on riittävästi resursseja, että saat hoitoa mahdollisimman pian.
Vain nainen voi tietää, miltä tuntuu luopua siitä, mikä itsen sisällä kasvaa. En usko, että on montakaan miestä, joka voisi siinä tilanteessa naista ymmärtää. Älä siksi pahoita mieltäsi miehesi ymmärtämättömyyden vuoksi.
Älä anna sen estää itseäsi hakemasta apua, että monet pitävät yhä mielenterveysongelmia hävettävinä, asenne johtuu enimmäkseen tiedon puutteesta. Et ole yhtään huonompi ihmisenä, jos haet apua, lähinnä päinvastoin.
En osaa sitä sanoiksi pukea, mutta sydämestäni toivon sinulle kaikkea hyvää.