raastavaa

aikaa ollut vuosi taaksepäin, nimittäin 3 sukulaistani kuollut, yhdellä syöpä, nuori, 30- vuotias, tuntui että hukun surun alle, en näkenyt suuntaa missään, en valoa, kattelin vaan videota kuolleista ja surin, ja tuska on viiltävä, pahin on vähän helpottanut, muttta ahdistavaa on ollut minulla viime vuosi, olin todella kireä ja tottakai se heijastui myös työhöni.no, ymmärtäväinen kun työnantajani oli niin selvisin ilman sairaslomia, mutta pohja tippui. romahdus sattui 2 kuukautta sitten, ajattelin, että olen rauhassa kun ei ole syytä stressata, olin niin kovilla, niin stressaantunut ja suruissani, etten jaksanut töitten jälkeen kuin levätä, ottaa päiväunet ja levätä, kävellä rauhassa ilman suorituspaineita.meinasin masentua, nyt on kohta syysloma, ja minä aion vähän irrotella, tai vähän enemmän, en vain tiedä vielä miten .töissä alkaa taas sujua, syysflunssakin alkaa helpottamaan, alan tervehtyä, minua on painostettu niin paljon, ja toisinaan naurettukin, mutta nyt kaikki ilkeys on poissa. olin katkera yhdelle kaverille, mutta on nyt sovittu asia, se painosti minua ja tekeytyi muka hyväksi ystäväksi, mutta se halusi vain rikkoa välit minun yhtee sukulaiseeni, tai ainakin luulen niin.