Neljänkympin kohdalla elämän iltarusko alkaa jo kajastaa. Tuntuu, että elon malja ei ENÄÄ ole puoliksi TÄYNNÄ, vaan se on JO puoliksi TYHJÄ. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa, ja moni sairastaa masennusta ja työuupumusta. On selkävaivoja, alkavaa sydänvikaa, suonikohjuja ja rintasyöpää. Siinä iässä aletaan lukea lehtien kuolinilmoituksia ja etsiä niistä oman ikäisiä vainajia.
Jos olet vanhapiika, et enää löydä mistään vapaata ikäistäsi miestä, joka ei jo olisi yhden kerran ollut pitkässä avoliitossa ja polttanut kuuminta tunne-elämäänsä loppuun. Jos jonkun miehen löydät, hänellä on lapsenruokkomaksut maksettavana, hän kaveeraa entisen muijansa kanssa "hyvinä ystävinä, jotka ovat eronneet sovussa", eikä hänellä enää ole jäljellä palavaa rakkautta, jota kohdistaisi sinuun. Auton rassaaminen, formulat ja tv kiinnostavat enemmän kuin uusi nainen.
Jos olet vanhapoika, sinulle voi nelikymppisenä iskeä halua vielä jatkaa sukuasi, kun havahdut siihen, että kuoltuasi sinusta ei jää mitään jäljelle. Ikäistäsi naista et voi vaimoksesi hankkia, koska sellaiset naiset alkavat olla jo lapsentekoiän ohittaneita, ja nuoremmat eivät sinusta kiinnostu, vaikka itse kuvittelisit olevasi millainen komistus tahansa. Pitää siis vain tyytyä edelleen käymään Thaimaan ilotaloissa talvilomalla.
Jos taas olet naimisissa tai avoliitossa oleva ihminen, liittosi vetelee viimeisiään, ja kohta on aika kaataa kulissi, kunhan lapset ovat itsenäistyneet. Sinulla ei ole enää puolisosi kanssa mitään sanottavaa toisillenne, ja hellien tunteiden aika on jäänyt jo yli kymmenen vuoden taakse.
Nelikymppisenä sänkyhommat ovat väsähtäneen oloisia, eikä sohvalla kaljaa lipittävä tv:n orja tai keittiössä tiskialtaan äärellä jäpättävä hapannaama jaksakaan kauheasti kiinnostaa. Viikatemieskin alkaa jo vilkutella oven raosta luurankokädellään, kun lääkärisi toteaa sinulla olevan alkavia sydän- ja verisuonisairauksien oireita, ja alkaa laskeutuminen vaivalloiseen vanhuuteen.
Elämä on menettänyt makunsa. Naistenlehtiä lukiessa alkaa ärsyttää, kun kaikki lehdissä esiintyvät naiset ovat 25-30 -vuotiaita kauniita menestyjiä, kun itse olet slummilähiön vuokramurjussa asuva siivooja. Miehenä taas työpaikallasi havahdut siihen, että kaikki muut ovat sinua 15 vuotta nuorempia ja kaveeraavat vain keskenään.
Kaikki ikäisesi työkaverit ovat vuosien varrella lähteneet sairaseläkkeelle tai saaneet lopputilin, ja nuoria sankareita on tullut tilalle. Sinulla ole mitään yhteistä nykyisen nuoremman työporukan kanssa. Kadehtien joudut kuuntelemaan, kuinka he kertovat yli-inhimillisistä suorituksistaan punttisalilla ja näyttävät valokuvia seikkailumatkoistaan Etelä-Amerikan viidakoissa tai vuoristokiipeilystään Himalajalla.
Jaa´a, kyllä se niin on, että elämä oli joskus ihan kivaa, mutta se oli 1980- ja 90-lukua se, edellistä vuosituhatta. Nyt ovat sen ajan nuoret, menevät, urheilevat adonikset muuttuneet kaljuuntuviksi Corollalla ajaviksi paskamahoiksi, ja hyvän näköiset pörröpäiset discopimut tulleet roikkotukkaisiksi, kärpäslätkärintaisiksi kurttunaamoiksi.
Neljänkymmenen vuoden kriittisen pisteen ylitettyäsi huomaat, että työelämässäkään ei koskaan tullut ikinä saavutettua mitään - toisin meni joidenkin vanhojen koulukaveriesi elämä, niiden, joista tuli menestyviä ja kuuluisia, ja joista saat viikoittain lukea lehtien sivuilta. Jokin meni lasten kasvatuksessakin pieleen, kun jälkikasvusta tuli pikkurikollisia gangstaräppäreitä ja rääväsuisia katutappelijapissaliisoja. Ei olisi uskonut vielä silloin, kun pikku Jani oli partiolainen ja pikku Iida kävi pyhäkoulua.
Tulis ydinsota ja grillais kaikki.
Jos olet vanhapiika, et enää löydä mistään vapaata ikäistäsi miestä, joka ei jo olisi yhden kerran ollut pitkässä avoliitossa ja polttanut kuuminta tunne-elämäänsä loppuun. Jos jonkun miehen löydät, hänellä on lapsenruokkomaksut maksettavana, hän kaveeraa entisen muijansa kanssa "hyvinä ystävinä, jotka ovat eronneet sovussa", eikä hänellä enää ole jäljellä palavaa rakkautta, jota kohdistaisi sinuun. Auton rassaaminen, formulat ja tv kiinnostavat enemmän kuin uusi nainen.
Jos olet vanhapoika, sinulle voi nelikymppisenä iskeä halua vielä jatkaa sukuasi, kun havahdut siihen, että kuoltuasi sinusta ei jää mitään jäljelle. Ikäistäsi naista et voi vaimoksesi hankkia, koska sellaiset naiset alkavat olla jo lapsentekoiän ohittaneita, ja nuoremmat eivät sinusta kiinnostu, vaikka itse kuvittelisit olevasi millainen komistus tahansa. Pitää siis vain tyytyä edelleen käymään Thaimaan ilotaloissa talvilomalla.
Jos taas olet naimisissa tai avoliitossa oleva ihminen, liittosi vetelee viimeisiään, ja kohta on aika kaataa kulissi, kunhan lapset ovat itsenäistyneet. Sinulla ei ole enää puolisosi kanssa mitään sanottavaa toisillenne, ja hellien tunteiden aika on jäänyt jo yli kymmenen vuoden taakse.
Nelikymppisenä sänkyhommat ovat väsähtäneen oloisia, eikä sohvalla kaljaa lipittävä tv:n orja tai keittiössä tiskialtaan äärellä jäpättävä hapannaama jaksakaan kauheasti kiinnostaa. Viikatemieskin alkaa jo vilkutella oven raosta luurankokädellään, kun lääkärisi toteaa sinulla olevan alkavia sydän- ja verisuonisairauksien oireita, ja alkaa laskeutuminen vaivalloiseen vanhuuteen.
Elämä on menettänyt makunsa. Naistenlehtiä lukiessa alkaa ärsyttää, kun kaikki lehdissä esiintyvät naiset ovat 25-30 -vuotiaita kauniita menestyjiä, kun itse olet slummilähiön vuokramurjussa asuva siivooja. Miehenä taas työpaikallasi havahdut siihen, että kaikki muut ovat sinua 15 vuotta nuorempia ja kaveeraavat vain keskenään.
Kaikki ikäisesi työkaverit ovat vuosien varrella lähteneet sairaseläkkeelle tai saaneet lopputilin, ja nuoria sankareita on tullut tilalle. Sinulla ole mitään yhteistä nykyisen nuoremman työporukan kanssa. Kadehtien joudut kuuntelemaan, kuinka he kertovat yli-inhimillisistä suorituksistaan punttisalilla ja näyttävät valokuvia seikkailumatkoistaan Etelä-Amerikan viidakoissa tai vuoristokiipeilystään Himalajalla.
Jaa´a, kyllä se niin on, että elämä oli joskus ihan kivaa, mutta se oli 1980- ja 90-lukua se, edellistä vuosituhatta. Nyt ovat sen ajan nuoret, menevät, urheilevat adonikset muuttuneet kaljuuntuviksi Corollalla ajaviksi paskamahoiksi, ja hyvän näköiset pörröpäiset discopimut tulleet roikkotukkaisiksi, kärpäslätkärintaisiksi kurttunaamoiksi.
Neljänkymmenen vuoden kriittisen pisteen ylitettyäsi huomaat, että työelämässäkään ei koskaan tullut ikinä saavutettua mitään - toisin meni joidenkin vanhojen koulukaveriesi elämä, niiden, joista tuli menestyviä ja kuuluisia, ja joista saat viikoittain lukea lehtien sivuilta. Jokin meni lasten kasvatuksessakin pieleen, kun jälkikasvusta tuli pikkurikollisia gangstaräppäreitä ja rääväsuisia katutappelijapissaliisoja. Ei olisi uskonut vielä silloin, kun pikku Jani oli partiolainen ja pikku Iida kävi pyhäkoulua.
Tulis ydinsota ja grillais kaikki.
Vastaukset 13
Vanhimmat
5-kymppisenä alkaa uus elämä; nyt oot vain siirtymävaiheessa :)
Viisikymppisenä ihminen on tilastollisesti ottaen kymmenen vuotta lähempänä hautaa kuin nelikymppisenä. Jos edes elää 50-vuotiaaksi.
Varsinainen helpotus tapahtunee kuuskymppisenä kun pääsee eläkkeelle - vai onko se nykyään seitsemänkymppisenä, näin Matin ja Marin aikoina. No, sit tää kusee mut jos otetaan toi 60 niin 50 on jo käännekohta kun voi alkaa lasketteleen sinne. Aikataulut ja tekemisten ja tekemättä jättämisten arvostelu kuten myös aamuheräämiset ja huonot yöunet alkaa olla enemmän takana kuin edessäpäin.
No voin lohduttaa, sulla menee vielä hyvin. Odottele siinä vielä kymmenen- kakskyt vuotta, alkaa totuus valkenemaan. Mulla oli deadlinena 50. Laskin, että siihen ikään vielä kerkeää tekemään kaikenlaista. Ja kerkesikihän sitä, aika paljonkin. Mutta oo, nyt kun työt on enenpi tehtyjä, terveyskin muistuttelee välillä, muutenkin nuivaa. Mä en siis tee enää pitkän tähtäimen suunnitelmia. Voihan sen ottaa aina ihmeenä, os sattuu olemaan elossa muutamien vuosien päästä.
Mutta sulla hyvä asenne. Jotenkin tolleen mäkin olen suhtautunut elämään. Elämä kun nyt sattuu olemaan ihmisen perseitä aikaa :DDDD Siis odottele vaan. Ei se siitä mukavammaksi enää ikinä muutu. Paitsi tietenkin os ottaisi lobotomian, sitten voisi olla vähän helpompaa. En suosittele. Osalla ihmisistä kun on jo luonnostaan lobo, ei niitten kanssa kande kilpailla. Puuhailee vaan omia juttujaan, itekseen.
=DW=
Oisko sun aika jo aikuistua ;)) Elämä on muutakin kuin ulkokuoresta huolehtiminen ja menneiden haikailua, se on myös henkistä kasvua. Kokeile sitä seuraavaksi :)))
Tommoisia ihmisiäkin saattaa olla olemassa
oikein!
Kiitos! Saipahan pitkästä aikaa nauraa oikein kunnolla. Noinhan se on, jos sen ottaa.
Itse ihmettelin, miten elämäni on muuttunut niin jumalattoman vauhdikkaaksi kun täytin 40.
Teen töitä vähemmän kuin 10 vuotta sitten, mutta tienaan enemmän, harrastan ja hoidan itseäni ja painankin 10 kiloa vähemmän kuin "pizzaiässä"... Etelä-Amerikkaakin on nähty, enkä asu slummissa enkä istu sohvalla, mutta joo vanhapiika olen tai siis eronnut. Ihan höyrähtäneitä eronneita miehiä olen tavannut myös, osa kuvittelee elävänsä jotain uutta teini-ikää.. niinkuin kai minäkin... hupaisaa on täää meno. :)
. . . Tukka takana, elämä edessä ;))) . . . Miehillähän alkaa se 50v villitys, niin eihän elämä silloin voi olla tylsää . . . Ja naiset voivat tehdä aaltoja . . . niitä kuumia sellaisia ;))) . . . Ja sitten, kun jää eläkeelle, niin sitten vasta ne kiireet alkavatkin!!!!!. . . Olen itse nähnyt monen monta sellaista ihmistä, jotka ovat eläkkeelle jäätyään paaaljon kiireisempiä, kuin me töissä käyvät!!!!
sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on...
http://www.youtube.com/watch?v=sjOzQRvqA_I&p=5F78C5FB30E705C5&playnext=1&index=12
Keski-ikä on hyvä ikä. Paras ikä on juuri nyt. Myönteistä asennetta elämänpeliin...
Annonsnätverket Tailsweep, som säljer annonsplatser på bloggar, räknar med ökad omsättning med 30 procent i år. Det gör att fler och fler bloggare kan tjäna pengar, upp mot 200.000 kronor i månaden, skriver tidningen Dagens Industri.
töihin siitä koko maailman voi olla työpaikka kotona, eikä ole iästä kysymys.
Vielä se joskus tämä maapallommekin palaa, mutta toivottavasti sitä ennen syntyy uusia taivaan kansalaisia. Sinne ei tämän maailman saasta pääse vaan suodattimena sielä on Jeesus itse. Olishan se kauheaa jos tämä uskomaton ja uskonnollinen saastakin muiden saastojen ohella sinne pääsee. Uskonnon varjolla on tehty paljon pahaa ja tosiuskovatkin on sotkettu uskonnollisiin. Uskonnollist ovat kultaisia ulkoa päin mutta saastaa sisältä. Tosiuskova on puhdistettu Jeesuksen Ristintyön ansiolla ja synnit pesty Jeesuksen verellä luntakin valkeammaksi.Siis armahdettu syntinen ei tekojen ettei kukaan kerskaisi. Onneksi taivasosuutta ei saa hyvillä töillä eikä rahalla vaan armosta lahjaksi. Mutta harva tämän lahjan ottaa vastaan. On helppo katsoa uskovien vaellusta elämän tiellä ja huomata heidän virheensä. Olettaa että uskovat on täydellisiä, mutta siinä erehdytään. Ei täälä voi kukaan olla täydellinen, sitten taivaassa vasta.Täydellisen tien kulkia oli Jeesus itse. Taivaaseen ei pääse, juopot, huorintekijät, varkaat, valehtelijat, huumeriippuvaiset ym. Ellei Jeesus saa pestä syntejä pois ja uudestisynnyttää Jumalan lapseksi. Vain uudestisyntyneet pääsee taivaaseen.
joo, mulla alkoi rampata kerran kylässä tämmönen samanlainen hihhuli kun sinä. mikä lie ollut uuden kirkon
aisankannattaja ja paatosta tuli tuutin täydeltä. onneksi sain sen pysymään poissa kun älysin katsoa ovisilmästä että jaahans sieltä se taas tulee valistamaan synnistä ja kadotuksesta sun muusta joku vartiotorni-
sun muu vastaava julkaisu kädessä. jos en avaa ovea, se reppana tunkee sen postilaatikoon.
eiköhän sunkin kannattaisi vaihtaa jonnekkin muulle teikäläisille tarkoitetulle hihhulointipalstalle synteinesi.
vai jokos ne on lumivalkoisia.