heti, että nyt tulen kyynelehtimään tyhjän päiväisistä asioista. Mutta on siinä se hyvä puoli, että olen saanut paljon nättejä pikku empatiakosketuksia ystäviltä ja työkavereilta. Sanattomia olkapään siltyksiä jne. Useimmat tietää kokemuksesta mitä käyn nyt läpi ja jakavat myötätuntoaan.
Itkuherkkyyttä ilmassa. Näin on. Hävetti alussa, mutta kerroin
tuteTu
3232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
udella, miksi me kyynelehditään? tai siis sinähän tässä kyynelehdit....mutta kun nyt tänne kirjoitit niin hetihän pitää jonkun udella miksi?
Hei minäkin kyynelehdin kun jään hetkeksikin yksin. Onneksi täälä töissä paljon ihmisiä, hyviä kavereita. Siksi itken kun hän, jota edelleen rakastan, lähenee, loittonee ja taas lähenee. Nyt on kaukana kaukana, henkisestikin, enkä tiedä palaako. Enkä tiedä haluanko palaavan kun ei kuitenkaan jää... Taas itkettää.
Yritetään kestää!
Oma tilanteeni on sellainen että saatan myös kyynelehtiä tyhjänpäiväisistä asioista. Osa työkavereista varmaankin tietää mitä käyn läpi mutta en saa minkäänlaisia empatiakosketuksia enkä olkapäänsilityksiä eivätkä jaa myötätuntoaan. Miksiköhän? Koska heidän ei saisi tietää mitä käyn läpi. No miksiköhän? Koska ovat itse osallisia siihen mitä käyn läpi :(