ls pikakiväärin tarkkuus

Muistan lukeniini jostain seuraavaa. LS- pikakivääri oli valmistettu, kellosepän tarkkuudella, josta koitui ongelmia, kuten kova pakkanen ja epäpuhtaudet aiheuttivat häiriöitä.. Emma??? Isomaa, isot toleranssit, toimii kuten AK 47 missä vain, mutta se tarkkuus???

Siitä voisi päätellä jotain että L-S varapiipuista ja romutetuista on tehty tarkkuskiväärin piippuja.
Konetuliaseen tarkkuus taas lienee akateeminen kysymys kun tosipaikassa ammutaan sarjatulta joka heiluttaa asetta ja ampujaakin

Armeija-aikanamme saimme kokeeksi purkaa ja koota sekä ampua näillä museovehkeillä. Lahti-Saloranta jätti vähän pahan vaikutelman. Luistin hirtti kiinni usein jo ensimmäisen laukauksen jälkeen, lukkopesä oli täynnä pienenpientä osaa, joita oli paljon ja joita oli vähänkin hosuen vaikea saada paikoilleen - mieti vain miten se kävi taistelutilanteessa ja palelevin käsin.

Ei siis erityisen toimintavarma vehje. Wikin mukaankin käyttäjänsä pyrkivät viskaamaan tämän jorpakkoon jos saivat venäläisen Degtjarjevin tai Emman tilalle.

Kalasnikov ja RK-62 olivat siitä hyviä, että lukko koostuu selkeistä aika isoista osista, joita nakkisormisempikin kaveri saa nopeasti purettua ja koottua vaikka silmät kiinni. Nämä sietivät myös hiekkaa ja epäpuhtauksia paremmin kuin L-S.

Neuvostoliittolaiseen myös PK:n kohdalla.

Ammuin alokkaana L-S:llä, tosin puupäitä piipussa supistaja. Lippaassa oli muistaakseni 12 laukausta, jotka eivät lähteneet ilman, että liikkuvia piti räplätä kesken. Ajattelin silloin, että ne puupäät ja tiukka sovitus olisivat syitä huonoon toimintaan.

Wikin mukaan Aimo Lahden mielestä pääsyynä toimintahäiriöihin oli, ettei ”aseen tukin sisässä olevaa rekyylijousta puhdistettu paksusta varastorasvasta. Tämän toimenpiteen vaatima aseen purkaminen oli tavallisilta sotilailta nimenomaan kielletty, ja se olisi pitänyt suorittaa asevarikoilla ennen aseitten käyttöön jakamista.” Jos näin oli, aika moni ase oli tosipaikassakin pöllöstä syystä kelvoton ja jopa vaarallinen. Kenen syy ja kuka vastaa?