Olen lueskellu täältä neuvoja aina silloin tällöin, kun koirani on aika rasittava ja hankala tapaus.En ole kuitenkaan saanut korjattua ongelmia, vaikka olen ollut johdonmukainen koulutuksessa, antanut koiralle riittävästi virikkeitä, liikuntaa, aivojumppaa ja lepoakin.
Ongelmana koirani kanssa on, että se on todella arka, se pelkää autoja ja kovia ääniä, lapsia ja vieraita ihmisiä. Se on kuitenkin myös suunnattoman ylivilkas ja riemastuu ylettömästi nähdessään vieraan koiran. Se alkaa vetää ja pyrkii sen vastaantulevan koiran luo. Se haluaisi pysähtyä leikkimään jokaikisen vastaantulevan koiran kanssa. Se siis tulee hyvin toimeen vieraiden koirien kanssa, mutta kotona se on todella dominoiva vanhempaa koiraani kohtaan. Minun läsnäollessa ei tappeluita ole ollut, mutta vanhempi koira selvästi pelkää tuota nuorempaa ja löysin sen kaulanahasta rupia, puremia on siis tullut.
Vanhempi koira ei aina uskalla edes mennä juomaan vettä tai siirtyä makuupaikasta toiseen. Joudun olemaan "välittäjänä" eli kiellän nuorempaa reagoimasta ja kehotan vanhempaa vaan tekemään mitä aikoikin. Sitten vanhempi koira hiippaillen menee juomaan tms.
Koska nuorempikin tottelee minua hyvin eikä rähise läsnäollessani, niin olen varmasti johtaja laumassamme. Kuitenkin nuorempi koira kai pitää itseään lähes tasavertaisena kanssani, koska se käyttäytyy noin.
Miten siis saisin korjattua hihnakäytöksen, (kiskoo muiden koirien luo) sekä kahden koirani välit tasapuolisemmaksi? Koirat ovat jack russeleita, narttuja, iät 2v ja 5v.
Ongelmana koirani kanssa on, että se on todella arka, se pelkää autoja ja kovia ääniä, lapsia ja vieraita ihmisiä. Se on kuitenkin myös suunnattoman ylivilkas ja riemastuu ylettömästi nähdessään vieraan koiran. Se alkaa vetää ja pyrkii sen vastaantulevan koiran luo. Se haluaisi pysähtyä leikkimään jokaikisen vastaantulevan koiran kanssa. Se siis tulee hyvin toimeen vieraiden koirien kanssa, mutta kotona se on todella dominoiva vanhempaa koiraani kohtaan. Minun läsnäollessa ei tappeluita ole ollut, mutta vanhempi koira selvästi pelkää tuota nuorempaa ja löysin sen kaulanahasta rupia, puremia on siis tullut.
Vanhempi koira ei aina uskalla edes mennä juomaan vettä tai siirtyä makuupaikasta toiseen. Joudun olemaan "välittäjänä" eli kiellän nuorempaa reagoimasta ja kehotan vanhempaa vaan tekemään mitä aikoikin. Sitten vanhempi koira hiippaillen menee juomaan tms.
Koska nuorempikin tottelee minua hyvin eikä rähise läsnäollessani, niin olen varmasti johtaja laumassamme. Kuitenkin nuorempi koira kai pitää itseään lähes tasavertaisena kanssani, koska se käyttäytyy noin.
Miten siis saisin korjattua hihnakäytöksen, (kiskoo muiden koirien luo) sekä kahden koirani välit tasapuolisemmaksi? Koirat ovat jack russeleita, narttuja, iät 2v ja 5v.
Vastaukset 7
Vanhimmat
2 vuotias on ilmeisesti vielä kovin pentumainen, kun se pyrkii leikkimään muiden koirien luo ja samalla yrittää kovasti olla pomo kotona. Jatka vain kuten olet tehnyt tähänkin asti. Älä päästä lenkeillä koiraasi muiden luo, vaan yritä tehdä itsestäsi kiinnostavampi sen silmissä; ota joku kiva lelu mukaan tai makupaloja, mikä vain koirallesi kiinnostavinta on. Ja kotona ole aina se, joka määrää mitä koirat sisällä tekevät. Varmastikin niillä on välien selvittelyä, kunnes molemmat ovat asiasta samaa mieltä, mutta sinä olet kuitenkin se ylin pomo, joka päättää. Teet mielestäni ihan oikein, kun kiellät nuorempaa komentamasta, kun vanhempi haluaa kulkea asunnossa. Vähitellen nuorempikin alkaa oppia, on vain vielä kovin villi ja haluaa olla pomoa. Ole sinä kuitenkin kaikkien pomo, koirasi tuntevat sitten olonsa turvalliseksi.
Osta puolikuristava tai täysin kuristava kaulapanta(laita se juuri korvien alle, herkin kohta), kävelytä koiriasi vierellä, heti kun huomaat että koiraa vetää tms tuhmaa, nyppäiset hihnasta ja päästät jonkun shssss, papap tms erikoisen äänen samaan aikaan..päästä välillä koirat pitkälle hihnalle tekemään tarpeet..Kun nuorempi liikaa ärisee vanhemmalle, sun kuuluu puuttua, se ei saa dominoida liikaa..jos tekee niin niin kiellät, pahimmissa tapauksissa otat kiinni kaulasta ja vedät maahan makamaan selälleen...Kun koira pelkää jotain ulkona, yrität mennä ihan tavallisesti vain ohi, jos koira jarruttaa vedät sitä sen esim auton ohi...koska pelottavat asiat täytyy ohittaa, jos kierrät kaukaa, koira luulee että se on oikeasti pelottava juttu tai kaikista pahin on että alat voivottelemaan ja kutsumaan luokse ja lellimään...
Kiitos, "vaikka näin?", kannustuksesta. Olen nyt parina kertana ottanut koirani mieleisimmän vetolelun mukaan ja se on jonkin verran auttanutkin ohituksissa. Jatkan siis neuvomallasi linjalla. Kotona olenkin ollut määrätietoinen ja pitänyt ohjat itselläni, ettei tuo nuorempi pomoilija luule itsestään liikoja. Se totteleekin sisällä hyvin. Nyt kun vielä saamme nuo ohitustilanteet rauhoittumaan, niin helpottaakin paljon.
Kiitos myös nimimerkille "prööth", joka siteeraa Cesar Millania lähes sanasta sanaan eikä ilmeisesti lukenut kovin huolella aloitustani.
Luin aloituksen huolella. Lainaan:
"se on todella arka, se pelkää autoja ja kovia ääniä, lapsia ja vieraita ihmisiä. Se on kuitenkin myös suunnattoman ylivilkas... kotona se on todella dominoiva. nuorempi koira kai pitää itseään lähes tasavertaisena kanssani, koska se käyttäytyy noin. "
Huomaatko, miten vastaat itse omaan kysymykseesi: koira pitää itseään tasavertaisena sinun kanssasi.
Olet -hyvässä tarkoituksessa- pönkittänyt aran ja epävarman koiran egoa nostamalla sen vahingossa vanhemman koiran ohi laumajärjestyksessä niiden omalla reviirillä. Olet antanut sille paljon, kuten kirjoitit, vaan ongelman ydin lieneekin juuri siinä: olet antanut sille parin vuoden aikana lähes kaiken huomiosi, ja vanhemmalle ei ole jäänyt juuri mitään. Sen lisäksi, että -edelleen hyvässä tarkoituksessa- olet liikaa vahvistanut nuoremman egoa, olet aiheuttanut epätasapainon lauman hierarkiaan.
Todennäköisesti alunperin on tapahtunut myös niin, että kun tämä nuorempi tuli taloon, kohtelit sitä ylisuojelevasti, etkä antanut vanhemman opettaa sitä tavoille. Vaikkapa siksi, että kun se oli vähän arempi jo pentuna, niin arvelit, että sen egoa pitää pönkittää. Juu okei, heikkoja pitää pönkittää, mutta ei ikinä ohi (koira)lauman vanhimman.
Kyllä siitä hyvä tulee, kunhan alat huomioida sitä vain siinä suhteessa, mikä sille teidän laumassa kuuluu. Onnea jatkoon!
(Ihmisyhteisöissä näistä ilman sopivia henkilökohtaisia ominaisuuksia väärin perustein pönkitetyistä kasvaa ns. hitlereitä yms. pienempiä psykopaatteja ja muita yksilöitä, jotka eivät osaa nähdä itseään realistisesti ympäröivään todellisuuteen nähden. Syy ei ole aina pelkästään kasvuympäristössä, vaan joskus on todella kyse myös syvemmällä piilevistä geneettisistä ongelmista. Tämä suluissa oleva loppukaneetti on off-topic -tuumailua, eikä mitenkään ketjun aloittajaa vastaan tarkoitettu.)
Koita kuonopantaa! Paljon tehokkaampi (kokemusta on) ei siis kuonokoppaa vaan kuonopantaa joka kääntää koiran kuonoa kun se vetää! Ei satuta koiraa mutta tekee vetämisen mahdottomaksi ja toimii paljon tehokkaammin kuin kuristuspanta ikinä!! Toimii ajokoirasta lähtien ihan millä vaan koiralla ja kokoja löytyy! Hinta noin 10 e! Kuonopannan avulla koiralla on myös mahdollisuus oppia kävelemään rinnalla ilman pantaakin paljon paremmin kuin kuristuspannan kanssa! Kuristuspanta myös saa koiran yhdistämään nuo ennestäänkin pelottavat asiat tukehtumisen tunteeseen ja kipuun mikä vain pahentaa tilannetta!!
prööthin kannattaa tosiaan noine "herkkine pisteineen" harkita vaikkapa pehmolelua lemmikiksi! Tuo on eläinrääkkäystä!
Hmm..Niin kuin kirjoititkin, niin koirasi on arka. Itse lähtisin vahvistamaan tuota arkuutta koiralta pois. Vaikka en uskokkaan että tuota arkuutta saa kokonaan ikinä pois, mutta siedättämään noita asioita. Jos vieraiden ihmisten kanssa saisit makkararinkiä aikaiseksi? Siinäkin kyllä kannattaa olla ihmisiä jotka tietävät miten osataan käyttäytyä aran koiran kanssa..ehkäpä onko teillä siellä päin jotain koiraryhmää,josta saisi porukan kasaan?
Itselläni oli tilanne kanssa että perheessä kun on monta koiraa, niin yksi koiruus otti silmätikukseen toisen lauman koiran. Tää koiruus jota koko ajan komutettiin,että ei uskaltanut olla enää oma ilonen itsensä. Silloin tein päätöksen,että etsin tälle toiselle koiralle( joka komutti toista koiraa) uuden kodin. Ja taas tuli tälle koiruudelle ilo silmiin ja uskaltaa juoda vettä ja olla rauhassa ilman pelkoa! Tyytyväinen olen ratkaisuuni,vaikka se teki pirhanan kipeää!
Kiitos kaikille! Hyviä neuvoja ja huolella ajateltuja. Tiina-muori on hyvin oivaltanut, mutta tässä meidän tapauksessa kyse ei ole nuoremman paapomisesta, se olisikin ollut helppo ratkaista. Olen alun alkaen nuoremman tultua taloon pitänyt vanhemman koiran arvovaltaa yllä huomioimalla sen aina ensin, esim. ruokinta, rapsutukset jne. Myös jätin koirien välien selvittelyt niiden välisiksi, sillä huomasin, että vanhempi koira ei ollut millään tavoin kovakourainen pentua kohtaan. Olen vasta nyt joutunut puuttumaan, kun toinen selvästi kärsii. Luulen, että vanhempi narttu on vain paljon pehmeämpi luonne kuin tuo nuorempi, joka sitten käyttää tilannetta hyväksi. Olen siis mielestäni toiminut oikein enkä nyt tiedä mitä voisin tehdä toisin. Viikonloppuna palkkasin dogsitterin viemään tuota nuorempaa erikseen lenkille 2xviikossa ja sillä aikaa itse vien vanhemman ja se saa näin viettää aikaa vain minun kanssani. En vielä tiedä auttaakohan tämä ratkaisu mitenkään, mutta kokeilen nyt tätäkin.
Arkuus ei sinänsä ole ongelma, kerroin sen vain selvittääkseni koiran luonnetta. Ohitan aina sen pelätessä asiat vain reippaasti jäämättä sitä surkuttelemaan.
Vetolelu on ollut hyödyksi lenkeillä, typy on nyt ollut kiinnostuneempi minusta kuin vastaantulevasta koirasta.
En millään haluaisi koirasta luopua, vaan kokeilen eri keinoja. Tavallaan myös toivon, että tämä menisi itsellään ohi, kuin murrosikä, ja tyttöjen välit paranisivat ajan kanssa.