Ihastuin palavasti, mitään ei tapahtunut ja nyt ei nähdä enää ehkä koskaan :(
Nyt ajattelen häntä taukoamatta, ikävöin ja haaveilen toisesta mahdollisuudesta. Ehkä joskus tulevaisuudessa vielä törmäämme? Ihastus voi olla jo kuitenkin siihen mennessä hiipunut kun tilaisuus jäi käyttämättä. Ehkä me sitten vain juomme yhdessä kaljat, hymyilemme koko jutulle ja jatkamme matkaa omilla tahoillamme...
Harmi että näin kävi.
Nyt ajattelen häntä taukoamatta, ikävöin ja haaveilen toisesta mahdollisuudesta. Ehkä joskus tulevaisuudessa vielä törmäämme? Ihastus voi olla jo kuitenkin siihen mennessä hiipunut kun tilaisuus jäi käyttämättä. Ehkä me sitten vain juomme yhdessä kaljat, hymyilemme koko jutulle ja jatkamme matkaa omilla tahoillamme...
Harmi että näin kävi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sama stoori. No ehkä oluella törmätään.
Ota häneen yhteyttä koska voit saavuttaa paljon hänen kanssa.
Samat sanat vois sanoa sullekin ;)
Rakastuin sinuun palavasti ja nyt en saa rauhaa sielulleni.
Mietin vain sinua ja tuijotan kuvaasi.
Miksi meille ei annettu mahdollisuutta, joka melkein oli??
Voimakkaasta ihastumisesta toipuminen vie näemmä aikansa. Välillä jo mietin, mitä helvettiä tämä oikein on. No, kaipa se tästä ajan kanssa. Kaikki tapahtui pikkuhiljaa, salakavalasti vaikka kuinka järkeä yritin takoa päähäni.
Ei annettu...vai kävikö siinä kuitenkin jotain muuta.
Meillä oli se mahdollisuus, mutta sitä ei käytetty.
Itelläni tämä oli vain ajatuksen purkua, ei mitään muuta täällä. Sorry jos menin sotkemaan joidenkin keskinäisiä juttuja.
Täällä me nyt vaan puretaan kukin itseämme.
En ole kukaan enkä kirjoitellut täällä.
Mutta kertokoon joku viisaampi, miten tästä tunteesta pääsee.
Onko lopetettava kaikki yhteydenpito, kun nyt vielä on saanut olla ystävänä kuuntelemassa
kuinka rakas rakentaa suhdetta toiseen.
Sydäntä repivää
Miksi näin?
Samoja tunteita, pakahdun tähän. Missä näin kävi?
Haluan tähän väliin huomauttaa että minä, aloituksen kirjoittaja, en ole osallistunut tähän keskusteluun tätä ennen ollenkaan enkä vastannut kenellekään. Halusin vain aloituksessa purkaa sydäntäni, siinä kaikki. En ala tuntemattomien kanssa haaveilemaan mistään ja päätäni sekoittamaan... Jokainen saa kuitenkin vapaasti kirjoittaa ja vastata aloitukseeni ja käydä vaikkapa keskusteluja keskenään ja purkaa omaa sydäntään, halusin vain ilmoittaa etten ole mukana keskustelussa ettei tule väärinkäsityksiä, vaikka mitä sillä on väliä, kun ei kukaan tiedä kuka edes olen, heh. Kaltaisiani tarinoita on varmaan pilvin pimein, joten en ihmettele yhtään, että osuu ja uppoaa monelle.
Tarinoita on monenlaisia ja on mielenkiintoista kuulla. Kerro nyt loputkin sitten. :)
Juuri näin. On se perkele kumma kun joku on aina kimpussa. Joskus vaan haluaa tuntojaan ulos, ei mitään muuta. Taidan siirtyä päiväkirjaan:D
perkeleenmoinen surkimus.
Jepulis, just tämän takia taidan lopettaa täälläkin kirjoittelun. Eikö ole tosiaan olemassa palstaa missä voisi keskustella oikeasti ilman, että ollaan syyttelemässä tai skitsoilemassa ja joita satelee täysin tuntemattomilta. Joop, tälle hörhölle riitti aina ei edes huumorilla jaksa kuittailla.
Katos kun täällä saa jokainen sanoa sen oman mielipiteensä vaikka se kuinka sua korpeiskin. Ei auta kirjoittaa ollenkaan jos ei siedä negatiivista palautetta.
Voi voi vaan itsellesi. Se on katsos niin, että minulle ei tarvitse vittuilla, varsinkaan ihmiset jotka ei tiedä minusta pätkän vertaa eikä sitä mitä tunnen. Aina ei vain jaksa olla niin saatanan ymmärtävä joka vitun asiassa. Minun ei tarivtse sietää tuolllaista, kenenkään ei tarvitse. Itse pyrin kutakuinkin normaaliin keskusteluun ihmisten kanssa, mutta jos aletaan kuittailla, niin samalla mitalla saa takaisin. Negatiivista palautettakin voi antaa niin monin eri tavoin.