Huomasin tässä taannoin, että itsetuntoni on varmaan jossain nollassa. Ekat kuukaudet lapsen syntymän jälkeen oman ulkonäön- ja muodon pystyi laittamaan synnytyksen piikkiin, mutta kuukausien kuluessa en vieläkään ole itseeni tyytyväinen! Kiloja on liikaa, vaatteet ovat kamalia (koska en ole ostanut uusia, kun olen luottanut laihduttavani jossain vaiheessa, enkä ole edes raaskinut ostaa kun rahaa menee muutenkin), meikkiä tulee laitettua suhteellisen harvoin ja tukkakin on kamala. Yhtäkkiä tuntuu, että kaikki itseen laitettava aika on mukamas kadonnut taivaan tuuliin. Kaikki energia menee siihen, että lapsilla olisi kaikki hyvin! Käyn sitä paitsi 3-4 kertaa viikossa kunnon lenkillä (lasten kanssa tietenkin), jumpassa ja syön suhteellisen vähän herkkuja. Silti paino ei putoa ja olo on kuin väsyneellä elefantilla! Muistan, kun vielä muutama vuosi sitten ihmettelin äitejä, jotka eivät huolehdi itsestään yhtään. Itse tunnen yrittäväni, mutta mikään ei tunnu auttavan. Tällä hetkellä ainakin kuvittelen lähipiirin näkevän minut väsyneenä, rumana ja lihavana ihmisenä. En varmasti ole yksin tämän ongelmani kanssa!?
Äidin itsetunto
Lopen kyllästynyt
3273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...että huono itsetunto on alkanut vaikuttaa myös seksiin, koska tunnen itseni liian kamalaksi miehelleni! Miten ihmeessä näistä ajatuksista oikein pääsisi eroon?
... aika tekee tehtävänsä. Minäkin hitaasti kohti alkuperäisiä muotojani olen menossa, vaikka aika - ja eritoten - tärkeysjärjestys elämässä onkin nyt lapsetperheopiskeluminä. Vähän kun laihdut, jo tekee mieli kampaajalle ja shoppaamaan. Minäkin tunnen itseni sisältä kuin Riitta Uosukaiseksi, liehuvaksi liekinvarreksi mutta ulkoisesti olen Timo Soini - mun olemassaoloa ei tuolla kaupungilla huomaa kukaan, niin harmaa olen! Ja jo kuinka monetta vuotta!
Ja mitä siihen mieheen tulee, kehu häntä ja anna hänelle se huomio jota itse kaipaat. Ajan kuluessa saat sen takaisin!
Ihan samoja fiiliksiä ollut täälläkin. Alkukuukaudet meni vauva-arkea harjoitellessa, noin neljän kuukauden paikkeilla huomasin peilissä homssuisen kotiäidin. Huvittavaa kun nyt syyskuussa oli joku "kuukausi kuudella vaatekappaleella" -kampanja eli julkikset yms. kaiken kerskakulutuksen vastaista kokeilua tekemässä... mä olen tainnut viettää noin kuusi kuukautta kuudella vaatekappaleella: aina samat farkut (ainoat jotka menee jalkaan, ostin raskaana ollessa), kaksi hupparia (toinen päällä ja toinen pesussa) sekä kolme toppia joiden kanssa on helppo imettää. No joo, on päälläni jotain muutakin ollut, mutta kummasti sitä vetää päälleen saman kotiäidin uniformun aina vaan.
Mä meikkasin ihan alussa ja olin tarkka että vaihdan aina päiväksi normaalit arkikuteet, vaikka vauva olikin tosi vaativa ekat pari kuukautta (ei viihtynyt itsekseen juuri 5min kauempaa). Ei siis mitään yöpaidassa iltapäivällä -menoa. Jossain vaiheessa aloin jättää meikkaamista pois ja tukkakin on aina ponnarilla tai nutturalla kun vauva repii sitä muuten.
Joku aika sitten siis havahduin toden teolla tähän suloiseen rappioon (voiko muuksi sanoa, rönttöillään ulkoisesti, mutta hyvän asian vuoksi...) ja päätin että jotain on tehtävä. Koska imetän jo harvemmin (kiinteät ruuat aloitettu), aloin käyttää raskausaikana hankkimiani rintaliivejä kulahtaneiden imetysliivien sijaan. (En tiedä millaisia imetysliivejä te muut olette löytänyt, mutta mulla Triumphit, jotka ei todellakaan tukenu rintoja tarpeeksi. Vaikka muuten olivat käytössä hyvät ja näppärät avata.) Heti tuli ryhtiä olemukseen kun povi paremmin hallinnassa ;)
Muillakin pienillä teoilla olen alkanut ruokota itseäni (hiuksissa juurikasvun säännöllinen värjäys, lakatut varpaankynnet, ajellut sääret, kevyt meikki), vaikka vielä samoissa vaatteissa kuljenkin. kyllä ne pienetkin eleet saa tuntemaan itsensä taas entiseksi minäkin, vaikkei niin pyntätty aina olekaan. Ja on mieskin huomannut muutokset.