kuin juopottelu kavereiden kanssa? Jos on, mätänen ennemmin yksin.
Onko sosiaalisuus sama asia
vihaan alkoholia
17347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Riippuu sun iästäsi? Jos olet nuori, niin valitettavasti alkoholi on paras tapa tutustua ihmisiin. Ikää kun kertyy lisää, noista "ryyppykavereista" voi saada muutakin seuraa. Vanhemmalla iällä viina jää helposti pois ja paremmat arvot tulee tilalle. Mun ainokaiset kaverini on juurikin noita nuoriuden ryyppykavereita. Nykyisin vietetään aikaa muissa merkeissä. Ei kylläkään hirveän usein mutta kuukausittain. Tuo näkemisen vähyys johtuu taas siitä että kaikki noista ovat nykyään perheellisiä, ei ole niin paljon ylimääräistä aikaa enää nykyään.
Kaikki meidän luokkalaiset ryyppää joka ilta eikä vois vähempää kiinnostaa mua koko touhu!!
Olin itse yläasteella juuri samanlainen. Vihasin sitä, kun kaikki ryyppäsivät aina ja suunnittelivat miten ja missä ja milloin juodaan ja mistä viinat ja tupakit jne. En ollut koskaan mukana, en ainuttakaan kertaa. Kavereita ei mulla ollut. Kauppiksessa sain pari kaveria, joiden kanssa sit täysi-ikäisenä tuli käytyä baareissakin aika usein. Sitten heille tuli oma elämä, tyttöystävistä tuli avovaimoja ja sitten he olivatkin välittömästi mukamas-aikuisten vaimokkeidensa kanssa. Ja sitä ovat tänä päivänäkin. Baariin heitä ei enää saa. Nyt olen taas vailla yhtään kaveria. Ovathan nuo vanhatkin toki edelleen kavereitani, mutta näen heitä ehkä kerran puolessa vuodessa ja siitäkin nuo vaimokkeet tuntuvat vetävän herneet nenäänsä. Olen nykyään todella yksinäinen ihminen. Tupakoin ja olen tällä menolla alkoholismin partaalla todella äkkiä.
Vinkkini sinulle: ELÄ NUORUUTESI!!! Vaikka siihen vähän viinaa kuuluisikin, niin elä se! Myöhemmin kaduttaa kun muut muistelevat omia "villejä nuoruusvuosiaan", ja sinulta kysyttäessä joudut toteamaan vain että "noo mää olin vaan kotona enkä oikein tehny mitään enkä käyny missään..." Tuo ei kuulosta pahalta ollenkaan näin kirjoitettuna, mutta kokemuksesta sen itse tiedän, että kyllä se jo tämänkin ikäisenä, vasta 25v., kaduttaa ankarasti kun teini-iän tohellukset jäi kokonaan kokematta!
tyttöystävistä tuli avovaimoja ja sitten he olivatkin välittömästi mukamas-aikuisten vaimokkeidensa tossun alla piti siis sanomani. On siellä koirat ja farmari-autot ja omakotitalot ja sitä ollaan niin viimeisen päälle kunnollista ja "aikuista" että oikein oksettaa katella!
Mutta kerron sen silti. Itse en sinun iässäsi lähtenyt mukaan noihin ryyppäämisiin, ja menetin kaikki kaverini. Tämä on kylmä fakta. Olin kaveripiirin ainut joka kieltäyty noista kuvioista ja yksin jäin. En sano, että lähde ryyppäämään, mutta halusin vaan tuoda tämän kommentin julki. Nostan sinulle kuitenkin hattua ettet ole dokaamisesta innostunut, kerkiät kyllä vielä hommaamaan fiksua seuraa.
Komppaan täysin tarinaasi.
Mulla on vähän sama juttu... en lähteny ja yksin jäin. Nyt kolmekymppisenä tilanne edelleen sama vaikka joskus sitä korjata yritinkin...
Valitettavasti valtaosa kaverisuhteista luodaan silloin kun on iältään ehkä 15-22. Tuon jälkeen jos huomaa olevansa yksin, on sitä vaikea korjata. Valitettava tosiasia on että valtaosa tuon ikäisistä ryyppää.. ei nyt 15 vuotiaat mutta sanotaan nyt että 17-22 vuotiaista valtaosa ryyppää. Jos itse ei näin tee jäö sitä aika nopeasti pois junasta. Koulussa puhellaan alkuviikolla siitä missä ollaan oltu juhlimassa ja loppuviikolla suunnitellaan uusia menoja. Keskusteluihin ei pääse mukaan jos ei lähde mukaan noihin juttuihin. Siinä kohtaa se on sitten tuurista kiinni löytääkö samanhenkisiä kavereita sellaisista ihmisistä jotka ei juo lainkaan..
Mutta minulla oli myös muita ongelmia taustana. Olen edelleenkin yksin mutta nuoruudenaikaiset ns. kaverit tulevat tekemään hieman kauppoja kanssani ja minä kusetan heitä nykyisin oikein olan takaa... sata tonnia vuodessa puhtaana tuli viime vuodelta povitaskun tälle puolelle.
Ikävä kyllä, aika monelle suomalaiselle - etenkin miehelle - se on sama asia.
On se naisillekin... suurimman osan kanssa on turha kuvitella pääsevänsä mihinkään kanssakäymiseen, jos satut tunnustamaan, että olet raitis, vaikka siihen asti kaikki olisikin mennyt ihan kivasti...
No, naisille sitten onnea puistokemistien kanssa.
Suosittelen liittymistä Talebaneihin, näillä herroilla on erittäin kielteinen asenne ryyppäämiseen :D
Hyvä ajatus... harmi vaan ettei Finnair taida tehdä suoria lentoja Kabuliin.
Maa olin aika hyvassa porukassa yla-asteella. Kukaan meista ei tainnut liiemmin juoda, vietin tosin vain muutaman kanssa vapaa-aikaa, joten en ole varma mita tekivat, mutta juopottelusta ei ikina puhuttu mitaan. Meita oli 6 ja vaikka kuppikuntia muodostu meidan valille niin meilla oli ihan hyva yhteishenki. Meista kolme jatko samaan lukioon ja edelleen pysyttiin tiukasti kavereina. Eli mun ongelma ei oo ikina ollut se juomattomuus. Sain kavereita silti. Mutta nyt kun on yhteydenpidot unohtuneet niin on vaikeaa yksinaisena raittiina ihmisena tutustua kehenkaan. Oman hankaluutensa tietysti luo se etta on jo aikuinen, lapsena se oli paljon helpompaa.
Yksinäiset nuoret eivät juo. Ne nuoret jotka juovat eivät ole yksinäisiä.
Toisaalta kun katsotaan 40-60 vuotiaita niin: Yksinäiset keski-ikäiset juovat. Toisaalta ne keski-ikäiset jotka eivät juo eivät ole myöskään yksinäisiä.
Ei ole sanottua miten homma menee mutta näin olen havainnut. Onko muilla samankaltaisia havaintoja tästä asiasta?
Pirun hieno pointti, empä oo ennen miettinyt asiaa. Mut voisko sitten ajatella niin, et ne yksinäiset nuoret alkavat vanhemmalla iällä dokaamaan? Ite oon nimittäin huomannut sen että kaikki kaverit jotka nuorena joivat kaksin käsin, ovat nyt perheellisiä eivätkä juo kuin hyvin harvoin sivistyneesti jossain illanvietoissa.. nuoruuden yksinäisiä en silleen tunne, että mahtaisko niille alkaa kuppi maistumaan jos vielä ovat yksinäisiä?