Jos sä haluut tietää ni kyllä mä susta pidän. Siks mä yritin monta kertaa lähestyä oman kunnian kustannuksella...tarkoitan - kuinka usein naiset jos saa mieheltä "ei" - vastauksen ja tökerön vielä - kysyy uudelleen jos toisen käytös antaa ymmärtää että on syytä kysyä? No, mä yritin monta kertaa.
Mutta rajansa munkin itsetunnolla ja sillä mitä se kestää...ymmärrätkö? Ja mä ajattelen niin, että jos sä oikeasti haluaisit jotain mun kanssa, sä todellakin ottaisit yhteyttä, koska kässäisit sen, että koska sä oot antanut monesti pakit etkä suostunut edes näkemään, ni nyt on sun vuoro eikä multa voi vaatia enempää. Ja toisaalta ymmärrät sen, että en halua olla häirikkö enkä myöskään nöyryyttää itseäni. Nöyryyttäminen ei kuulu välittamiseen tai rakastamiseen.
Ei sillä ole väliä, kuinka tutuksi ja mukavaksi ja luonnolliseksi seuraksi mä sut tunsit. Sillä on väliä, mitä sä haluat. Ja ainakaan silloin sä et halunnut sitä, mitä mä olen ja edustan. Mitä nyt sitten, who knows? Vain sinä itse. Jos siis mielesi on muuttunut, ota yhteyttä. Jos ei, turhaan mua rassaat täällä turhia toiveita herätellen ja tunnisteita viljellen...siitä ei o ku haittaa mulle, siinä mielessä oon selkärangaton, etten ole täysin osannut päästää irti ihmisestä, jota rakastin - ehkä vieläkin - mutta joka ei todellakaan pitänyt minua "minään" - koska ei suostunut edes näkemään mua vaikka käytöksellään toista viestitti.
Olin monta kertaa 110% varma että nyt onnistuu. Ei kuitenkaan onnistunut. Etkä taida ymmärtää, että mulle ne eivät olleet olankohautuksella ohitettava asia. Vaan mä olin surullinen, itkin ja raivosin. Yksin. Ja tunsin itseni niin pirun nöyryytetyksi. Niin nöyryytetyksi, etten tunne sitä enää ollenkaan, vaikka olen joillekin joku yleinen naurun aihe. Kaikille onneksi en. Ja toivon, etteivät ne saa ikinä tietää. Haluan säilyttää kunniani, jos/kun tässä epäonnistuin. Ja se kunnia on se, että mua kohdellaan ja mulle puhutaan - kuin muille.
Hyvää yötä kuitenkin
ja jos joskus
päättäisit olla mulle oikeasti se "kaveri" ja "ystävä" mistä oot puhunut
... niin olisit sitä...
kuten ystävät on.
Tai jos sanot että haluisit olla mulle jotain enemmän
...
ni olisit sitä
kuten normaalisti ollaan.
Vaikka mua ei kiinnosta juuri maine tai näyttäytyminen - en edes pitä siitä
mutta mikään salaisuus mä en halua olla
Toivottavasti tää oli mun viimeinen viesti.
Mutta rajansa munkin itsetunnolla ja sillä mitä se kestää...ymmärrätkö? Ja mä ajattelen niin, että jos sä oikeasti haluaisit jotain mun kanssa, sä todellakin ottaisit yhteyttä, koska kässäisit sen, että koska sä oot antanut monesti pakit etkä suostunut edes näkemään, ni nyt on sun vuoro eikä multa voi vaatia enempää. Ja toisaalta ymmärrät sen, että en halua olla häirikkö enkä myöskään nöyryyttää itseäni. Nöyryyttäminen ei kuulu välittamiseen tai rakastamiseen.
Ei sillä ole väliä, kuinka tutuksi ja mukavaksi ja luonnolliseksi seuraksi mä sut tunsit. Sillä on väliä, mitä sä haluat. Ja ainakaan silloin sä et halunnut sitä, mitä mä olen ja edustan. Mitä nyt sitten, who knows? Vain sinä itse. Jos siis mielesi on muuttunut, ota yhteyttä. Jos ei, turhaan mua rassaat täällä turhia toiveita herätellen ja tunnisteita viljellen...siitä ei o ku haittaa mulle, siinä mielessä oon selkärangaton, etten ole täysin osannut päästää irti ihmisestä, jota rakastin - ehkä vieläkin - mutta joka ei todellakaan pitänyt minua "minään" - koska ei suostunut edes näkemään mua vaikka käytöksellään toista viestitti.
Olin monta kertaa 110% varma että nyt onnistuu. Ei kuitenkaan onnistunut. Etkä taida ymmärtää, että mulle ne eivät olleet olankohautuksella ohitettava asia. Vaan mä olin surullinen, itkin ja raivosin. Yksin. Ja tunsin itseni niin pirun nöyryytetyksi. Niin nöyryytetyksi, etten tunne sitä enää ollenkaan, vaikka olen joillekin joku yleinen naurun aihe. Kaikille onneksi en. Ja toivon, etteivät ne saa ikinä tietää. Haluan säilyttää kunniani, jos/kun tässä epäonnistuin. Ja se kunnia on se, että mua kohdellaan ja mulle puhutaan - kuin muille.
Hyvää yötä kuitenkin
ja jos joskus
päättäisit olla mulle oikeasti se "kaveri" ja "ystävä" mistä oot puhunut
... niin olisit sitä...
kuten ystävät on.
Tai jos sanot että haluisit olla mulle jotain enemmän
...
ni olisit sitä
kuten normaalisti ollaan.
Vaikka mua ei kiinnosta juuri maine tai näyttäytyminen - en edes pitä siitä
mutta mikään salaisuus mä en halua olla
Toivottavasti tää oli mun viimeinen viesti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nimikirjaimia kiitos!
vain naiselle.
aika surullinen viesti ... jos tämä ois hänen kirjoittamansa niin kai mä ihmettelisin, että kuinka just häneltä vois olla..
Oot siis tehny suoria kysymyksiä, joita toinen ei voi tulkita väärin? Jos niin on ... niin sit ei vaan voi olla mulle :(
mutta asiaa varmasti.
Salailu, omasta puolestani on epävarmuus hänen aikeistaan.
Tämä täytyy selvittää kasvotusten..