kuorma-auton lavalla? Muistatko lapsuudesta, kun joskus mentiin joukolla kuorma-auton lavalla jonnekin? Itse muistan naapurin hautajaiset. Lehti-ilmoituksessa oli, että kyyti lähtee surutalon pihalta. Kuorma-auton lavalla oli muistaakseni irtopenkit ja nurkissa kuuset. Siinä porukka körötteli 15 km:n päähän kirkkoon. Mieheni kertoi, että kerran oli vastaavanlaisella kyydillä körötelty pusikkoon tanssimatkalla. Lehdessä oli juttua, että Kihnun saarella Virossa matkailijoita kuljetetaan vielä näin.
Kylmää kyytiä
1943
8297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
1962 taisi olla hesassa bussit lakossa. Satavarma en nyt vuodesta ole, noin muistelisin. Silloin jotkut firmat, joilla oli kuorma-autoja, hoitivat työntekijöitään lavalla töihin. Penkkejä oli, pitkiä, ja pressu kylläkin kattona, seininä. Kylmaa kyytiä oli siltikin. Itse sairastuin, ja vain viikon verran tuolla tavalla sitten kuljin.
ollut mitään pressua. Olisi kyllä oltu sikin sokin, jos olisi vaikka ojaan ajettu. Muistan kuinka varusmiehiä kuljettanut auto ajoi lapsuudessani jokeen Porvoossa. Sittemmin ajoin melko usein tuon paikan ohi ja muistin aina nuo varusmiehet.
Mentiin porukalla marjasteleen kuorma-auton kyydillä,kun meitä monta tenavaa ja olihan se hauskaa.Sunnuntaihan se aina sitten oli ja siihen aikaan vietiin puolukoita kouluun,siis jokainen.Eväät oli metsässä mukana ja koko päivähän siihen sitten menikin marjastamiseen.Nykyajan tenavia ei saa marjametsään enää.Voi aikoja,miten ihania olivat.
nuoret ovat innostuneita marjanpoimimisesta. Toinen tyttäreni ei välitä kotihommista erityisesti, mutta marjastamiseen olen saanut hänet innostumaan. Puolukoita minäkin olen vienyt kouluun. Marjametsät olivat niin lähellä, ettei kyytiä tarvinnut.
Olisko tullut äitiinsä?
olettaisin. On oma persoonansa ja kunnioitan sitä.
Ei ollut kuorma-auton lava vaan traktorin perään rakennettu pieni koppero, jolla setäni meitä kuskaili milloin minnekin. Siinä istuttiin selin kulkusuuntaan ja tutut maisemat vain vilahtelivat ohi kun sen kyydissä istuttiin. Aikamoisen pomppivaa se kyyti oli. Tavallisin kyyti oli matka päätien varteen, kun kesälomalle tultiin tai mentiin, tai kun tuttuja käytiin linja-autolta vastassa.
Yhden liftarireissun muistan myös, mies tuli traktorilla turvepelloltaan ja otti porukkamme kyytiin.
Lavalle kavuttiin ja hieman ihmettelin kun hän päällemme levitteli ison pressun.
Kun liikkeelle lähdettiin, ymmärsin miksi moinen varotoimi. Nyrkinkokoiset turvepaakut pommittivat lavallaolijoita. Voi, että meitä naúratti silloin...ja juttu huvittaa vieläkin kun muistelen.
tulee mieleeni. Kouluaikoina näki keskustassa yleensä pariskunnan. Mies ajoi traktoria ja nainen istui kopperossa. Itse on tuollaisessa kyydissä ole koskaan ollutja harvemmin traktorin peräkärryssäkään. Tuli mieleeni tositapauksiin perustuva kirja, jonka opettajani kirjoitti. Siinä kerrottiin hevoskyydistä seuraavaa: Isäntä oli menossa kirkonkylään. Nainen yritti liftata ja mies alkoi kysellä, mikä nainen oikein oli. Kysyi nimeä ja se oli Romu. En minä kaikkia romuja kyytiin ota sanoi isäntä ja meni menojaan. En aikaisemmin ole ajatellut tuon nimen sisältöä, sillä nimi oli melko yleinen kunnassamme.