Pari viikkoa sitten yhtenä yönä sain ihan jäätävän horkkakohtauksen, jota kesti koko yön ajan. Pelästyin aika lailla, mutta seuraavana aamuna lähdin kuitenkin töihin normaalisti. Oli kyllä jotenkin todella outo olo koko sen työpäivän ajan, enkä ollut oma itseni. Myönnän kyllä, että syksyt ovat olleet minulle aina vaikeita, etenkin tämä syksy ja myönnän potevani masennusta tavallista enemmän, mutta en uskonut sen olevan kaiken tämän kokemani takana.
Huono oloni sitten hiljalleen paheni päivä päivältä, töissä jaksoin olla muutaman päivän sitten vielä tämän horkkakohtauksen jälkeen lievän pahoin voinnin kera. Sitten tuliki jo niin huono olo, että oli jatkuvasti melkein laatta lentämässä, eikä mikään mennyt alas enää. Oli siis pakko mennä lääkärille. Koska minulla ei ole vielä ajokorttia joutui äitini lähtemään mukaani. Jo pelkän suun avaaminenki aiheutti melkein laatan lentämisen, joten jonkun piti puhua minun puolestani. Selitettiin sitten lekuritädille oireita ja hän paineli masua ja kyseli juttuja, kun sanottiin, että minua masentaa. Lekuri määräsi sitten masennuslääkkeitä, kehotti varaamaan ajan psykiaktrille ja antoi vi-sibliniä suoliston hoitoon.
No oireethan vain pahenivat seuraavina päivinä. Äitini soitti sitten tälle samaiselle lääkärille, joka sanoi että kun kerran olen NIIN masentunut, niin mietin vain mahaani niin valtavasti, ettei oireet helpota ollenkaan. Olin koko aika varma, ettei psyykkeeni pysty aiheuttamaan tällaista! Sitten alkoi äitini menettää uskoaan, että mikään todellinen syy aiheuttaisi tällaiset vaivat. Öisin en saanut nukuttua ja vähän väliä tärisin ja olin todella jännittynyt siitä huonosta olosta, koska olen kova jännittäjä. Jos nukuin öisin, niin nukuin vain muutaman tunnin, senkin unilääkkeen turvin. Heräsin aina aamuneljältä ja äitini heräsi sitten myös joka ainut aamu kanssani samaan aikaan, vaikka kävi töissä joka ikinen päivä! Hän alkoi hermostua, koska oireeni vain pahenivat ja alkoi jankuttaa, että minun on nyt vain rentouduttava ja unohdettava vaivani. Mutta miten pystyin, kun oli niin huono olo??
Seuraavaksi varattiin aika toiselle lääkärille ja vietiin ulostenäyte labraan. Tämä lääkäri määräsi jotakin jäätävän vahvaa suolistoantibioottia, joka tehoaa useimpiin pöpöihin. Jo oli aikakin antaa jotain lääkettä! Olo oli siinä vaiheessa kirjaimellisesti helvetillinen. Milloin lensi vetelät ulosteet, millon ummetti ihan sairaasti. Putkisto oli täysin sekaisin ja niin alkoi olla jo korvienki väli. En itsekään enää uskonut missä vika oli. Mutta kun kuume nousi, niin se oli viimeinen niitti. Ulostekin haisi niin bakteeriselta, että oksat pois, jonkun oli pakko olla tämän pahan olon takana, muu kuin korvieni väli.
Saikulleki oli viimein pakko jäädä, kun kotonakaan olosta ei meinannut tulla yhtikäs mitään. Äiti alkoi väsyä valvomiseen ja huonoon olooni, kun ei tiedetty mikä oli vialla. 2 viikkoa sohvan pohjalla istuma-asennossa, 5 kiloa pois painosta, viikon syömättömyyttä ja helvetillistä huonoa oloa, sairaalaan teki mieli lähteä monesti. Alkoi voimat olla todella lopussa taistelussa pahaa oloa vastaan, tuntui kuin olisi taistellut syöpää vastaan ja tuntui kuin olisi kuollut ihan just. Joka päivä soitettiin lekurille tai käytiin siellä. Huhhuh...
Antibioottia söin 2 päivää, kun alkoi kauhea ahdistus ja lopetettiin sitten se viikon kuuri. Oli kyllä sen verran rajua tavaraa, että tuntui kuin koko sisuskalusto olisi ollut tulessa. 2 päivää sen lopettamisen jälkeen oli yhä samanlainen huono olo, kuin aikaisempinakin päivinä. Sitten alkoi äskiti helpottaa ja siitä asti on joka päivä ollut hieman helpompaa. Olen pystynyt jo nukkumaankin! Aamut ovat tosin vaikeita, koska maha on ollut koko yön tyhjillään. 2 viikkoa banaani,kiisseli,velli,activia kuurilla alkoi hiljalleen puuduttaa. Nyt olen jo kahtena päivänä pystynyt hieman jotain syömäänkin, vaikka se tavara ei tahdokaa oikein sulaa vielä.
Tänään maanantaina sai kuulla sitten ne viljelytulokset. Siellä oli 2 koholla olevaa, toinen oli E.coli ja toisen nimeä en nyt muista. Syyksi lekuri sanoi, että on saattanut tulla tallilta, koska omistan hevosen ja siellä niitä pöpöjä vilisee, kuin sieniä sateella.
Niin erilaisia ne yleislääkärit ovat. Toinen sanoo syyksi masennusta ja käskee lopettamaan pahan olon tutkimista ja toinen sanoo heti, että kyllä nyt jonkin on vialla. Kiitos tälle jälkimmäiselle lääkärille, vaikkemme hänelle kertoneetkaan, että poden lievää masennusta. :)
Huono oloni sitten hiljalleen paheni päivä päivältä, töissä jaksoin olla muutaman päivän sitten vielä tämän horkkakohtauksen jälkeen lievän pahoin voinnin kera. Sitten tuliki jo niin huono olo, että oli jatkuvasti melkein laatta lentämässä, eikä mikään mennyt alas enää. Oli siis pakko mennä lääkärille. Koska minulla ei ole vielä ajokorttia joutui äitini lähtemään mukaani. Jo pelkän suun avaaminenki aiheutti melkein laatan lentämisen, joten jonkun piti puhua minun puolestani. Selitettiin sitten lekuritädille oireita ja hän paineli masua ja kyseli juttuja, kun sanottiin, että minua masentaa. Lekuri määräsi sitten masennuslääkkeitä, kehotti varaamaan ajan psykiaktrille ja antoi vi-sibliniä suoliston hoitoon.
No oireethan vain pahenivat seuraavina päivinä. Äitini soitti sitten tälle samaiselle lääkärille, joka sanoi että kun kerran olen NIIN masentunut, niin mietin vain mahaani niin valtavasti, ettei oireet helpota ollenkaan. Olin koko aika varma, ettei psyykkeeni pysty aiheuttamaan tällaista! Sitten alkoi äitini menettää uskoaan, että mikään todellinen syy aiheuttaisi tällaiset vaivat. Öisin en saanut nukuttua ja vähän väliä tärisin ja olin todella jännittynyt siitä huonosta olosta, koska olen kova jännittäjä. Jos nukuin öisin, niin nukuin vain muutaman tunnin, senkin unilääkkeen turvin. Heräsin aina aamuneljältä ja äitini heräsi sitten myös joka ainut aamu kanssani samaan aikaan, vaikka kävi töissä joka ikinen päivä! Hän alkoi hermostua, koska oireeni vain pahenivat ja alkoi jankuttaa, että minun on nyt vain rentouduttava ja unohdettava vaivani. Mutta miten pystyin, kun oli niin huono olo??
Seuraavaksi varattiin aika toiselle lääkärille ja vietiin ulostenäyte labraan. Tämä lääkäri määräsi jotakin jäätävän vahvaa suolistoantibioottia, joka tehoaa useimpiin pöpöihin. Jo oli aikakin antaa jotain lääkettä! Olo oli siinä vaiheessa kirjaimellisesti helvetillinen. Milloin lensi vetelät ulosteet, millon ummetti ihan sairaasti. Putkisto oli täysin sekaisin ja niin alkoi olla jo korvienki väli. En itsekään enää uskonut missä vika oli. Mutta kun kuume nousi, niin se oli viimeinen niitti. Ulostekin haisi niin bakteeriselta, että oksat pois, jonkun oli pakko olla tämän pahan olon takana, muu kuin korvieni väli.
Saikulleki oli viimein pakko jäädä, kun kotonakaan olosta ei meinannut tulla yhtikäs mitään. Äiti alkoi väsyä valvomiseen ja huonoon olooni, kun ei tiedetty mikä oli vialla. 2 viikkoa sohvan pohjalla istuma-asennossa, 5 kiloa pois painosta, viikon syömättömyyttä ja helvetillistä huonoa oloa, sairaalaan teki mieli lähteä monesti. Alkoi voimat olla todella lopussa taistelussa pahaa oloa vastaan, tuntui kuin olisi taistellut syöpää vastaan ja tuntui kuin olisi kuollut ihan just. Joka päivä soitettiin lekurille tai käytiin siellä. Huhhuh...
Antibioottia söin 2 päivää, kun alkoi kauhea ahdistus ja lopetettiin sitten se viikon kuuri. Oli kyllä sen verran rajua tavaraa, että tuntui kuin koko sisuskalusto olisi ollut tulessa. 2 päivää sen lopettamisen jälkeen oli yhä samanlainen huono olo, kuin aikaisempinakin päivinä. Sitten alkoi äskiti helpottaa ja siitä asti on joka päivä ollut hieman helpompaa. Olen pystynyt jo nukkumaankin! Aamut ovat tosin vaikeita, koska maha on ollut koko yön tyhjillään. 2 viikkoa banaani,kiisseli,velli,activia kuurilla alkoi hiljalleen puuduttaa. Nyt olen jo kahtena päivänä pystynyt hieman jotain syömäänkin, vaikka se tavara ei tahdokaa oikein sulaa vielä.
Tänään maanantaina sai kuulla sitten ne viljelytulokset. Siellä oli 2 koholla olevaa, toinen oli E.coli ja toisen nimeä en nyt muista. Syyksi lekuri sanoi, että on saattanut tulla tallilta, koska omistan hevosen ja siellä niitä pöpöjä vilisee, kuin sieniä sateella.
Niin erilaisia ne yleislääkärit ovat. Toinen sanoo syyksi masennusta ja käskee lopettamaan pahan olon tutkimista ja toinen sanoo heti, että kyllä nyt jonkin on vialla. Kiitos tälle jälkimmäiselle lääkärille, vaikkemme hänelle kertoneetkaan, että poden lievää masennusta. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vatsaongelmia ei yleensä oteta kovin vakavasti ja sitten jos sanoo että on "masennusta" tms. niin sitten se viimeinenkin uskon ripe katoaa. Tietysti tarvittaessa saa kyllä hoitoa jos valittaa vain. "Pahin tilanne" on silloin jos ei löydy mitään ja ongelmat jatkuvat.
Onko lääkäreillä oikein mitään diagnoosimenetelmiä tällaisissa vatsavaivoissa? Kun tarpeeksi kävin vatsavaivojen takia lääkärillä, sain viimein lähetteet tähystyksiin (Kolonoskopia ja Gastroskopia). Niissähän ei näy muut kuin rakenteelliset viat. Mitään näkyvää ei ollut. Kaikki kunnossa. Onhan olemassa kaikenlaisia viruksia ja bakteereita, mutta niitä ei taideta tutkia mitenkään? Ruoka-aine allergioidenkin testaus on kiven takana.
Määräsivät minulle joskus Cipralex kuurin, kun eivät mitään elimellistä löytäneet! En syönyt!
Tutkitaan nuo bakteerit yms. näytteistä kuten salmonellat ja vastaavat. Tähystyksillä muut... Ja arvailemalla loput.
mitään ymmärtää!! jos vatsassa on vaiva eiihän tähykstyksestä näy mitään. Ne ei oikeasti vain halua auttaa. Itselläni ollut 3 vuotta helvettillinen turvotus. Alan niin menettää hermojani. Uskon että ulkomaalainen lääkäri ottaisi asian vakavasti.
Eikö ne ymmärrä sitä että pakko tehdä jotain jos potilaalla on kamala tuska??? näyttää olevan siltä että se masennus on joku trendi puhenaihe siel lääkäreiden kesken.
En tiedä ottaako ulkomaalainenkaan lääkäri vakavasti.
Turvotus johtuu liiallisesta ilmasta, joka taas johtuu useimmiten ravinnosta, bakteeritaspainosta, hiivasta(?) jne...
Kokeileppa kalanmaksaöljyä, candica forte hiivalääkettä, maitohappobakteeripillereitä. Vähennä laktoosia ja leipä & leivostuotteita.