Tervehdys kaikille!
Pari kertaa olen tänne kirjoitellut itsestäni tai muuten vaan, yleensä lueskellut muiden ajatuksia. Joulukuussa tulee itselle vuosi raittiutta täyteen, tähän asti on mennyt melko mukavasti. Syyskuussa alkoi jostain syystä rattaat pyöriä päässä turhan lujaa, jolloin oli aika istahtaa ja miettiä, että olenko tehnyt kaiken mitä voin tyynen mielen saavuttamisesksi. Huomasin etten ollut puhunut fiiliksistäni täysin avoimesti mitään salaamatta kenellekään muulle vaan koitin itsekseni ratkaista mieltä pyörittävät ajatukset.
Haikailu on ehkä turhan voimakas sana siihen jonkin näköiseen muisteluun ajasta jolloin juominen oli kivaa, mutta jotain tuollaista huomasin jälkeenpäin miettiväni usein. Siispä päätin heti seuraavan tilaisuuden tullen kertoa näistä ajatuksista muille raitistuneille alkoholisteille ja saatiinkiin aikaan hyvä keskustelu. Mielenrauha palasi ja pelko huomisesta poistui. Jostain syystä ajattelin, ettei näistä ääneen puhuminen mitään kuitenkaan auta (vaikka vuoden aikana olen paljon puhunut), mistä lie tuollainen ajatus tulikin päähän.
Palaset loksahti pääkopassa taas paikoilleen ja kiitollisuus palasi voimakkaampana mieleen siitä mihin asti olen päässyt uudessa elämässäni. En voi kylliksi korostaa puhumisen tärkeyttä alkoholista eroon pyrkiville, nimenomaan puhumista omista tunteista, ja varsinkin niistä asioista joita ei millään haluaisi sanoa ääneen, näin siis ainakin minun kohdalla.
Hyvää syksiä kaikille ja tsemppiä niille jotka vielä ovat rystyset valkoisena :)
-V
Pari kertaa olen tänne kirjoitellut itsestäni tai muuten vaan, yleensä lueskellut muiden ajatuksia. Joulukuussa tulee itselle vuosi raittiutta täyteen, tähän asti on mennyt melko mukavasti. Syyskuussa alkoi jostain syystä rattaat pyöriä päässä turhan lujaa, jolloin oli aika istahtaa ja miettiä, että olenko tehnyt kaiken mitä voin tyynen mielen saavuttamisesksi. Huomasin etten ollut puhunut fiiliksistäni täysin avoimesti mitään salaamatta kenellekään muulle vaan koitin itsekseni ratkaista mieltä pyörittävät ajatukset.
Haikailu on ehkä turhan voimakas sana siihen jonkin näköiseen muisteluun ajasta jolloin juominen oli kivaa, mutta jotain tuollaista huomasin jälkeenpäin miettiväni usein. Siispä päätin heti seuraavan tilaisuuden tullen kertoa näistä ajatuksista muille raitistuneille alkoholisteille ja saatiinkiin aikaan hyvä keskustelu. Mielenrauha palasi ja pelko huomisesta poistui. Jostain syystä ajattelin, ettei näistä ääneen puhuminen mitään kuitenkaan auta (vaikka vuoden aikana olen paljon puhunut), mistä lie tuollainen ajatus tulikin päähän.
Palaset loksahti pääkopassa taas paikoilleen ja kiitollisuus palasi voimakkaampana mieleen siitä mihin asti olen päässyt uudessa elämässäni. En voi kylliksi korostaa puhumisen tärkeyttä alkoholista eroon pyrkiville, nimenomaan puhumista omista tunteista, ja varsinkin niistä asioista joita ei millään haluaisi sanoa ääneen, näin siis ainakin minun kohdalla.
Hyvää syksiä kaikille ja tsemppiä niille jotka vielä ovat rystyset valkoisena :)
-V
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä join ennen sellaista satunnaista humalahakuista juomista; ahdisti ulosotot jne.
Mutta nyt on 8 kuukautta mennyt ilman ja helppoa on ollut kuin heinänteko. Ei maistu, ei tee mieli, krapulaa en kestäisi sekunttiakaan.
En voi ymmärtää että ennen join?? Ja miten helppoa ol päästä ja päästää alkoholimöröstä irti!!!
Niin ja hyvää syksyä siullekin aloittaja ja tsemppiä myös :) !!