Olen päälle kaksikymmentävuotias nainen ja olen elänyt kahdessa eri suhteessa, jotka kumpikin ovat kestäneet noin kolmisen vuotta. Seksi ei ole näissä aikaisemmissa suhteessa ollut ongelma, vaan sujunut vaivatta alusta asti..
Nyt olen löytänyt elämäni miehen, joka on mielestäni sielunkumppanini...Ongelma on alusta asti tosin ollut seksi ja sen puute..Hän kertoi heti seurustelun alkuvaiheessa että hänellä epäillään prostaattitulehdusta ja ettei hän pysty harrastamaan seksiä, koska hän ei pysty saamaan erektiota..
Mies on käynyt eri lääkäreissä ja tulee tämän jälkeen kotiin uuden lääkemääräyksen kanssa..On myös tutkittu virtsaputki sekä muut arvot, mutta mikään ei tunnu auttavan.
Alussa tämä ei ollut minulle ongelma, mutta nyt kohta vuoden seurustelun jälkeen on ahdistus tilanteesta vaan kasvanut suuremmaksi koko ajan. Olen kuitenkin tottunut seksiin aikasemmasta..Hän taas ei, joten tuntuu ettei hän tämänkään takia edes tajua asian suuruutta..
Haluaisin tehdä asialle jotain, auttaa, mutta tuntuu että jos minä "otan ohjat käsiini" esim. lääkärin etsinnässä, hän vain ahdistuu entisestään...
Tavallisetkaan asiat, kuten alasti oleminen toisen seurassa, ei kuulu meidän suhteeseemme..Asumme yhdessä, joten tämäkin tuntuu erittäin pahalta.
Nyt olen löytänyt elämäni miehen, joka on mielestäni sielunkumppanini...Ongelma on alusta asti tosin ollut seksi ja sen puute..Hän kertoi heti seurustelun alkuvaiheessa että hänellä epäillään prostaattitulehdusta ja ettei hän pysty harrastamaan seksiä, koska hän ei pysty saamaan erektiota..
Mies on käynyt eri lääkäreissä ja tulee tämän jälkeen kotiin uuden lääkemääräyksen kanssa..On myös tutkittu virtsaputki sekä muut arvot, mutta mikään ei tunnu auttavan.
Alussa tämä ei ollut minulle ongelma, mutta nyt kohta vuoden seurustelun jälkeen on ahdistus tilanteesta vaan kasvanut suuremmaksi koko ajan. Olen kuitenkin tottunut seksiin aikasemmasta..Hän taas ei, joten tuntuu ettei hän tämänkään takia edes tajua asian suuruutta..
Haluaisin tehdä asialle jotain, auttaa, mutta tuntuu että jos minä "otan ohjat käsiini" esim. lääkärin etsinnässä, hän vain ahdistuu entisestään...
Tavallisetkaan asiat, kuten alasti oleminen toisen seurassa, ei kuulu meidän suhteeseemme..Asumme yhdessä, joten tämäkin tuntuu erittäin pahalta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinnäkin toisaalta hatunnosto sinulle, että olet jaksanut olla vuoden suhteessa ilman seksiä, itse en siihen pystyisi. Tunteita on ainakin paljon pelissä, mutta silti nuorena ei pitäisi tuollaisesta kärsiä.
Erektiolääkkeiden luulisi tehoavan tuohon, joten kannattaisi kokeilla niin Viagraa kuin Cialistakin ehdottomasti. Jos nämä on jo testattu ja muutenkin niin suosittelen ehdottomasti varaamaan ajan _välittömästi_ urologilta esim. Mehiläisen Miesklinikalta, jossa on varmasti erittäin huipputason osaamista jolla ongelma saadaan kuntoon.
Ja vaikkei miehelläsi seisoisikaan niin voitte ja teidän myös ehdottomasti pitäisi silti harrastaa seksiä muissa muodoissa. Viettäkää silti aikaa alasti toistenne kanssa, lisäksi mies voi tyydyttää sinut suulla ja käsillään vaikka pariin kertaan päivässä, kunnes lääkärit hoitavat erektio-ongelmat kuntoon!
Vaikkei itse pystyisi nautintoa saamaankaan kannattaisi sitä minusta silti rakkaalleen antaa. Ehdota hienovaraisesti näitä asioita niin voisitte saada hommat luistamaan!
Onhan sitä tosiaan paljon muutakin seksiä kuin yhdyntä....
Olen itse samanlaisessa umpikujassa mieheni kanssa. Olemme seurustelleet kuutisen vuotta ja viimeisen vuoden ilman seksiä. Olen yrittänyt puhua asiasta mieheni kanssa, kuitenkin tuloksetta. Pahinta on, että turhautuessani tilanteeseen syyllistän miestäni haluttomuudesta, vieraista naisista, omasta viehättämättömyydestäni ym. Tiedän, ettei se ainakaan tilannetta parempaan suuntaan vie. Kaikkein huolestuttavinta on se, ettemme seksiä harrasta on sen myötä kadonnut myös läheisyys ja hellyydenosoitukset suhteestamme lähes kokonaan. Rakastan miestäni ja luulen hänen myös minua rakastavan, mutta tämä tilanne kaikessa stressaavuudessaan ottaa valtaa kaikesta arkisestakin olemisesta. Seksi ei ole koskaan ollut minulle suhteessa tärkein asia, mutta käsittääkseni se kahden aikuisen ihmisen yhteiseloon kuuluu osana kaikkea muuta... Korjatkaa jos olen väärässä. Kai voin keskustelun aloittajalle sanoa samaa mitä olen itse pohdiskellut ihan ajan kanssa; jos ei puhumalla selviä, vaihtamalla paranee. Vaihda kumppani tai oma asenne, siinä on kaiketi peiliin katsomisen ja miettimisen paikka. Kyllä tässä iässä ja elämänvaiheessa olisi mielellään tekemisissä muunkin kuin omien kätösiensä kanssa.
Meillä nakuillaan kyllä keskenään kotona, piti nyt siihenkin asiaan kommentoida :)