Olen saanut jollain ilveellä kiinni hieman oikeasta elämästä hoidon kautta reipas vuosi sitten. kuitenkin nyt olen luisunut / luisumassa takaisin juomaan. Tuntuu, kuin kaikki se mitä oli "oppinut" alkoholistina elämisestä olisi unohtunut tai painunut pois tiedostamattomaan. Elämäni on saanut mukavia uusia käänteitä, mutta olen alkanut käyttäytyä kuin niitä ei olisikaan tai etten haluaisi niitä. Itsekkäät ja piittaamattomat ajatukset täyttävät päätä.Kuin ennen. Välitys itsestä ja muista on laskenut laskemistaan. Hoidon jälkeen olen juonut, vaikka tiedän ettei se sovi minulle.Kuitenkin ehkä n. kerran viikossa humalat.kuitenkin joka kerran jälkeen tiedän ettei tee hyvää minulle. En tiedä haaveilenko kuitenkin alitajuisesti kohtuujuomisesta, vaikka sekin katsottu jo satoja kertoja. Onko neuvoja tai jotain.Oma pääni on aivan tyhjä.
Takaspäin?Alaspäin?
???????
12373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei ole, mutta tunnen monta sellaista, jotka hoidon jälkeen ovat saaneet kiinni pysyvästä raittiudesta käymällä AA:n kokouksissa ja pyrkimällä seuraamaan kokeneiden toverien esimerkkiä. Oletan, että olet kyllä kuullut AA:sta, mutta kerron tämän silti. Mieti, estääkö jokin sinua lähtemästä mukaan. Tosin vaatimuksena on halu lopettaa juominen, ja sitä sinulla ehkä vielä ei ole. Halu lopettaa tulee vasta pohjalla. Pohja on aina henkilökohtainen ja silloin on valmis tekemään mitä tahansa vapautuakseen pakonomaisesta juomisesta.
Ei sinusta koskaan tule kohtuukäyttäjää.
Samanlaisessa haaveessa ja itsepetoksessa elävät useimmat alkoholistit jossain vaiheessa.
Pitkälle edennyt alkoholiriippuvuus on ja pysyy aivorakenteissa, juo tai ei juo.
Juomattomuudella voi kuitenkin estää lisävahinkojen syntymisen.
Ei kerran viikossa ole paljon, ihan tavallista. Pidät vaan takuuvarmasti huolta, että jää siihen. Itsekuri.
Palstan aa- hyeenat jo kerkesivät lässyttämään lässytyksensä, mietippä sitä tarkkaan, ennenkuin alat periaatteeessa raittiina kulkemaan missään kerhoilla. Vai oliko aloituksesi vain tökerö provo?
Niin tiedän sen olevan tavallista. minulle ei vain sovi, koska se on aina pakonomaista ja lopettamaan en pysty ennen kuin homma on jo lähtenyt käsistä.joka kerta ryyppääminen "epäonnistuu". Olen käynyt kalliolan 4vkon jakson ja tiedän aa toiminnasta ja käynytkin useasti kokouksissa.En kuitenkaan ollenkaan säännöllisesti. Eikö se ole minun juttuni vai miten. Itsekuri.niin nykyään sitä on enemmän, mutta kuitenkin. Silloin ei merkkaa mikään kun tekee oikeasti viinaa mieli. huumeitakin olen nyt ruvennut hakemaan enemmän jas vähemmän aktiivisesti..koskAHAN HELVETISSÄ SE POHJA OIKEIN TULEE. Olen todella kyllästynyt rajuihin mielenmuutoksiin ja veivaamiseen. Tune-elämän sairaus, joka ei minulla ainakaan vielä pysy kauhean hyvin kurissa.mutta kiitoksia vastanneille. Tuleepahan edes hieman taas ajatelluksi jotain asiaan liittyvää, eikö pistettyä maton alle vain koko ajan.
määritelmäsi "periaatteessa raitis" ?
Vaikka kysyjä kärsii juomisestaan.
Tuohon klassiseen kysymykseen on yhtä vaikea vastata kuin siihen, että mille alkoholismi tuntuu. Sitä ei voi tietää ennen kuin sen on kokenut. Itsekurilla ei valitettavasti ole mitään tekemistä sen kanssa, juoko alkoholisti vai eikö juo. Jos itse olisin pystynyt päättämään, juonko salaa vaikkapa työpaikan vessassa, niin voit arvata, mikä tuo päätös olisi ollut. Pakonomainen juominen on hirvittävä kokemus. Toivottavasti et joudu sitä ikinä kokemaan ja pystyt hallitsemaan juomistasi itsekurin avulla.
Tuntui pahalta, kun syyttelit fiksuja, monet kärsimykset kokeneita aa:n jäseniä hyeenoiksi, olen itse ollut aa:n kokuksissa ja saanut suurta apua. Jokainen heistä halusi vilpittömästi auttaa ja heidän kauttaan olen ollut 8 vuotta raittiina
tuo kaveri mitä on juominen ja juopottelu. ei se siitä kiinni ole.vaan siitä kun hän ei itse pysty raitistumaan,niin ei soisi sitä muillekaan. muutenhan hän joutuu luuserin osaan aina, kun joku pystyy siihen mihin hän ei pysty.eli noihin kateusjuttuihin ei kannata syventyä.
aloittajalle:
sitten kun olet valmis myöntämään,ettet voi alkoholin edessä yhtään mitään,aina se voittaa.
silloin on aika lopettaa taistelu ja nostaa kädet pystyyn.on helppoa olla päivä juomatta, kun ei ota sitä ensimmäistä.
silloin sinä hallitset elämäsi.yksikin ryyppy ja osat muuttuvat.
päivä kerrallaan tai tunti kerrallaan selvänä,aina sitä selvää kautta jää enempi taakse ja olo alkaa rauhoittumaan.varsinkin jos käyt ammattilaisten kanssa ryhmässä kuuntelemassa muiden suista sitä samaa mitä itse olet kokenut ja koet.
noin kävi mulle ja saan elää alkotonta elämää.ilman tukiryhmää se ei olisi onnistunut.
yritystä sulle ja se oma tahto raitistumiseen,kun se alkaa nostaa päätään niin toimi.
Kiitos.Tuli heteksi se sama olo kuin joskus.etttä toivoa on.se on upea olo kun ei ole jatkuvasti kiinni viinassa.vaikka ei joisikaan.olen siis edelleen henkisesti (ja fyysisestikin)kiinni. Olen jatkuvasti vihainen ja aggressiivinen.ainoastaan viina helpottaa.juomallahan tuo olo ei lähde.enkö sitten ole valmis vieläkään luovuttamaan. haluan, mutta enkö kuitenkaan halua tarpeeksi.sen tiedän etten halua elää jatkuvassa lieassa loppuelämääni.tulisi olla kiitollinen joka hetkestä ilman viinaa.on sitä tietenkin huonmpiakin aikoja katseltu.aa on ok juttu.olen kokouksissa käynyt ennen useinkin.mutten saanut "kiinni" ohjelmasta. kiitos kannustavasta viestistä.
Ei sinun tarvitse ajatella mustavalkoisesti jotain "pohjaa" versus täysraittiutta.
Ota vastuu omasta elämästäsi. Ala tavoitella sitä mitä tulevaisuudeltasi haluat. Älä ajattele itseäsi alkoholistina vaan ihmisenä, jolla on tulevaisuus avoimena;mahdollisuuksia täynnä.
Rakenna tulevaisuutesi ammatin, perheen, harrastusten ja mikä ikinä se sinulle onkin - varaan.
Lähde niitä tavoitteita kohti, elä elämäsi täysillä. Nauti. Huolehdi läheisistäsi niin he huolehtivat sinusta.
toivottavasti olet viettänyt raittiin viikonvaihteen
noåeasti sitä saa tsensä kuseen ryyppäämällä-varsinkaan jos tulot eivät suuret.vuokrat maksamatta.viina on kauhea aine minulle.koska se viimeinen halu tulee,kärsimystä vain.nyt kuitenkin onneksi selvinpäin.