Haluaisin kokeneemmilta ihmisiltä vinkkejä ajokoiran pitoon ja hoitoon. Käsittääkseni ajokoiran ruokinta ja liikunta-tarpeet eroavat monista muista koirista jonkin verran. Ihan kaikki yleisvinkit tulevat tarpeen ja vaikka tuntuisi tyhmälle ja itsestään selvälle asialle niin sano toki, kaikki tieto on minulle kullanarvoista.
Tilanteeni on nimittäin se että sukulaiseni kuoli täysin yllättäen ja minun hoiviini jäi hänen 3 vuotias suomenajokoira narttunsa. Koiran omistaja ei ole käynyt koiran kanssa ikinä ajamassa, eikä koira muutenkaan ole paljon liikkunut muualla kuin tarhassa ja tämän takia suhtautuu erittäin varauksella vieraisiin ihmisiin (etenkin miehiin) ja tarkoituksenani on pitää se itselläni niin kauan että saan selvyyttä siitä voiko koiran luovuttaa edelleen jollekkin kuka sen kanssa pääsisi metsälle (minulla ei tähän mahdollisuutta ole).
Olen tutkinut asioita paljon netistä ja minulla itselläni on kokemusta muista koirista joten perusasiat ovat hallussa. Haluaisin kuitenkin tietoa suoraan ihmisiltä joilla on käytännön kokemusta ajokoirista.
Tilanteeni on nimittäin se että sukulaiseni kuoli täysin yllättäen ja minun hoiviini jäi hänen 3 vuotias suomenajokoira narttunsa. Koiran omistaja ei ole käynyt koiran kanssa ikinä ajamassa, eikä koira muutenkaan ole paljon liikkunut muualla kuin tarhassa ja tämän takia suhtautuu erittäin varauksella vieraisiin ihmisiin (etenkin miehiin) ja tarkoituksenani on pitää se itselläni niin kauan että saan selvyyttä siitä voiko koiran luovuttaa edelleen jollekkin kuka sen kanssa pääsisi metsälle (minulla ei tähän mahdollisuutta ole).
Olen tutkinut asioita paljon netistä ja minulla itselläni on kokemusta muista koirista joten perusasiat ovat hallussa. Haluaisin kuitenkin tietoa suoraan ihmisiltä joilla on käytännön kokemusta ajokoirista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voit vaikka itse pitää sen ajokoiran, jos se vaikuttaa sopeutuvan elämään ilman metsästystäkin. Tuollaisen pelkän häkkeilyn jälkeen se on varmasti erittäin onnellinen jo kotielämään, norm. liikuntaan ja lisänä vaikkapa tokoiluun jne. Se koira saattaa olla jo melkein unohtanut kaiken metsästyksestä, jos ei ole koskaan elämänsä 3 vuoden aikana päässyt moista kokemaan, mutta joutunut vain stressaamaan häkissä. Suomenajokoirat ovat yleensä erittäin lempeitä, mutta tärkeää on, että koira ei ainakan ole aggressiivinen. Arkaa koiraa ei yleensä helposti huolita metsästyskäyttöön, joten jos itsellesi käy, niin koira varmaan sopisi sinun omistukseesi.
on harkinnassa mutta vielä en tiedä pystynkö toista koiraa pitämään. Harkitsen myös sitä mikäli jostain löytyisi sopiva ihminen joka ottaisi koiran vain seurakoiraksi rauhalliseen ympäristöön. Pyrin kuitenkin toimimaan koiran parhaaksi ja stressaamaan sitä tämän traumaattisen elämän ja kokemusten jälkeen mahdollisimman vähän. Ensin minun on kuitenkin totuteltava koiraa normaaliin elämään ennen kuin pystyn sanomaan voiko koiran luovuttaa kenellekkään tai pystyykö sitä yleensäkään pitämään lemmikkinä. Ihmisten kohtaaminen on tällähetkellä eniten ongelmia tuottava kohta. Kiertoon en missään tilanteessa kuitenkaan koiraa aio laittaa!
Omaan perheeseemme koira kuitenkin suhtautuu erittäin luottavaisesti ja käyttäytyy meillä kotona ollessaan lähes samalla tavoin kuin mikä tahansa tuon ikäinen koira.
Kiitos vastauksestasi :) Se antoi paljon ajateltavaa.
Näköjään tuo koira on erittäin kiintynyt teihin. Liikuntaa se toki tarvitsee, mutta niinhän kaikki koirat :-) Aralla koiralla voi olla vaikeuksia sopeutua uuteen ympäristöön/perheeseen asustelemaan. Onnea nyt harkintaan ! Toivottavasti löydätte koiralle oikein hyvän kodin tai tarjoatte sille sellaisen itseltänne :-) Tuo koira on kumminkin näköjään jo valinnut teidät ja elämäntyylinne, eikä vaikuta osaavan enää paremmasta haaveilla sen häkkielämän jälkeen :-)
Juu, valitettavasti näissä suomen ajokoirissa on paljon arkoja yksilöitä. Meillä on ihan normaali sisäkoirana elelevä 7-vuotias narttu, jota kaikki kehuu poikkeuksellisen rohkeaksi ajuriksi... sitä kun pennusta asti on aina kuljetettu mukana ties missä, mutta kyllä sekin ujostelee aika yllättävissäkin tilanteissa verraten meidän muihin koiriin. Mutta kun tuntee koiran ja tietää tämän ominaisuuden niin ei se ole ongelma. Luonteeltaan tuo on melko jääräpäinen eikä missään määrin palvelualtis :) Ei mielestäni mikään "järjen jättiläinen", mutta niin lutuinen...
Tuo kertomasi koira on vielä nuori ja varmasti sopeutuu uusiin olosuhteisiin ja uuteen kotiin. Tosin tuo arkuus on pahempi juttu, se kun voi sitten kääntyä ihan "pelko puremiseksi", tälläisiäkin yksilöitä tiedän ikävä kyllä :/
Meillä ainakin tuo ajuri on melkoisen mukavuudenhaluinen ja pyrkii aina pehmeimmälle paikalle nukkumaan, varsinkin oltuaan metsällä :) Oikein leppoisa ja mukava koira muutenkin, mutta nenä vie kyllä herkästi jäljille...
Vaikka tuota kertomaasi kyseistä koiraa ei olisi koskaan käytetty metsällä ei se takaa etteikö sitä kiinnostaisi... Se on kuitenkin jalostettu siihen tarkoitukseen ja monet nartut voivat kuulemma olla ns. myöhään syttyviä... Meidän narttukin aloitti kunnon ajot vasta 2-3 vuotiaana, sitä ennen pysyi aina vapaana pihassa ja ajoi vain kun vei metsälle.
Toivottavasti tästä oli edes jotain apua... ja terkkuja ajokoiruudelle :)
Paljon vastailuista :) Pelkopuremisesta ei vielä ole ollut viitteitä mutta tämäkin on meillä suurena huolen aiheena varsinkin kun vieraiden ihmisten kohtaaminen on välttämätöntä. Olen pyrkinyt nyt hieman totuttamaan koiraa sille vieraiden ihmisten kohtaamiseen pyytämällä tuttuja ihmisiä käymään meillä ja antamalla koiran lähestyä heitä itse silloin kun siitä sille tuntuu. Sisälle ovesta tulo tuntuu olevan sille suurin kynnyskysymys ja jostain syystä se reagoi jopa joihinkin väreihin voimakkaasti (haukkuu, murisee ja pyrkii piiloon vieraita ja tärisee). Olemme kuitenkin varautuneet näihin tilanteisiin siten että toinen meistä on koko ajan koiran vieressä sen tukena ja turvana näköetäisyydellä, mutta turvallisen matkan päässä ja koira saa itse valita haluaako lähestyä vierasta vai ei.
Koira on ollut edellisessä kodissa kuitenkin hyvin pidetty (liikuntaa ja ihmisten kohtaamista lukuunottamatta, mikä tietenkin on iso ongelma) eikä sitä ole kohdeltu missään vaiheessa väkivalloin joten uskon että ajan kanssa koira ehkä toipuu traumoistaan. Tällä hetkellä lötköttää onnellisena juurikin sillä pehmeimmällä paikalla oikein raukeana :)
Yleensä arat nartut vain väistävät vieraita, mutta valttävät puremista. Tunnen ainakin todella aran englanninvinttikoiranartun, vehnäterrierinartun ja espanjanmastiffinartun, eivätkä ne pure varoittamatta, vaan vetäytyvät. Uroksille pelkopureminen on paljon normaalimpaa, eli ne toimivat keskimääräisesti rohkeammin ilman varoituksia. Ja ne tuntemani nartut ovat arkuudestaan huolimatta lapsirakkaita. Sen näkee kyllä aikuisesta koirasta, kuinka se käyttäytyy vieraita kohtaan.
Olisi kiva kuulla kuinka elämä ajokin kanssa on alkanut sujumaan?
Hyvää syksyn jatkoa ja talven odotusta!