Hei!
Meillä on kaksi shelttiä. Toinen on 10v ja toinen 8v. Vanhemmalla koiralla on ollut sydänvika kohta 3 vuotta, oireet lähinnä yskimistä nesteen keuhkoihin kertymisen takia. Nyt koira on muuttunut ajoittain vähän agressiiviseksi 2½v poikaamme kohtaan. Silloin kun poika juoksee ja touhuaa isoon ääneen niin koira saattaa yrittää näykkiä tätä jalasta ja pakarasta. Ajoittain myös kädestä. Joskus saattaa sitten päivän päätteeksi myös muuten vain yrittää ottaa kiinni. Mitä tehdä? Onko aika tullut?
Toinen shelttimme sitten taas diagnosoitiin juuri munuaisvikaiseksi. Ilmeisesti ollut aika nuoresta asti, nyt kun oireet tietää. Eli siis aina ollut kova juomaan, huono syömään, laiha ja suht huono karvainen. Silloin tällöin ulahtanut kun mahan alle koskenut väärin nostettaessa. Nyt jokin aika sitten karva alkoi menemään todella huonoon kuntoon. Väri lähtee ja karva ohentunut entisestään. Painaa enää 5,3kg. Erikoisnappulat eivät uppoa tähän ronkeliin.
Niinpä siis tähänkin, mitä tehdä?
Kamalan raskas tunne kun ajatteleekaan että pitäisi rakkaista lemmikeistä luopua. =(
Meillä on kaksi shelttiä. Toinen on 10v ja toinen 8v. Vanhemmalla koiralla on ollut sydänvika kohta 3 vuotta, oireet lähinnä yskimistä nesteen keuhkoihin kertymisen takia. Nyt koira on muuttunut ajoittain vähän agressiiviseksi 2½v poikaamme kohtaan. Silloin kun poika juoksee ja touhuaa isoon ääneen niin koira saattaa yrittää näykkiä tätä jalasta ja pakarasta. Ajoittain myös kädestä. Joskus saattaa sitten päivän päätteeksi myös muuten vain yrittää ottaa kiinni. Mitä tehdä? Onko aika tullut?
Toinen shelttimme sitten taas diagnosoitiin juuri munuaisvikaiseksi. Ilmeisesti ollut aika nuoresta asti, nyt kun oireet tietää. Eli siis aina ollut kova juomaan, huono syömään, laiha ja suht huono karvainen. Silloin tällöin ulahtanut kun mahan alle koskenut väärin nostettaessa. Nyt jokin aika sitten karva alkoi menemään todella huonoon kuntoon. Väri lähtee ja karva ohentunut entisestään. Painaa enää 5,3kg. Erikoisnappulat eivät uppoa tähän ronkeliin.
Niinpä siis tähänkin, mitä tehdä?
Kamalan raskas tunne kun ajatteleekaan että pitäisi rakkaista lemmikeistä luopua. =(
Vastaukset 9
Vanhimmat
(=vanhempien vastuu) opettaa käyttäytymistä koiran kanssa, etenkin sairaan ja kipua tuntevan koiran kanssa. Ei se tenava mene rikki, jos sille opettaa miten maailmassa kuuluu elää. Vai annatko sen tehä mitä tahansa esim kyläillessänne?
päästää kärsimyksistään ja nukuttaa pois. vai odotatko että se puree kunnolla lastasi?
en kyllä itse miettisi hetkeäkään jos koira näykkisi lapsiani.
kyllä 2,5 vuotias on pienen pieni, ei siltä voi odottaa että muistaa oikeanlaisen käytöksen koiran takia.
ja ap kertoi lapsen touhuavan isoon ääneen? kuuleppas, lapset tekee niin ja niiden kuuluu tehdä niin. koiran ei kuulu purra.
"tenavalle oppia"-nimimerkillä olla lapsia. Ja nimenomaan lapsi ei tee koiralle mitään vaan koira reagoi muuten agressiivisesti lapseen. Ennen ei ole siis sitä tehnyt.
Kyllä tämä tuntuu niin raskaalta mut kait sitä on tavallaan jo päätösen tehnyt.. vaikka sitä ei haluaisikaan myöntää.
Jouduin luopumaan kahdeksan kuukauden ikäisestä koirastani noin kolme viikkoa sitten. Lääkäri sanoi, että koira ei eläisi vanhaksi ja koiralla oli tuskia. Hänet nukutettiin ja päästettiin pois täältä kärsimysten takia. Ikävä on kova. Koirani oli niin suloinen ja ihana - en unohda häntä koskaan - mutta hänen kannaltaan parempi - ei ole enää kipuja.
kun perheeseen syntyy lapsia.
Jos olet fiksu otat yhteyttä kasvattajaan. Moni "oneglmakoira" pärjää udessa perheessä ongelmitta. Kyse on vain siitä, että vanhemmat hoitavat kasvatusvastuunsa.
Mikä siinä on, että teidän perheessä ei tuon ikäiselle pystytä sanomaan, että älä juokse koiran ohi, koira on sairas ja siksi ärtyisä.
mielipiteensä saa olla kaikilla, mutta älä tule sanomaan osaamattomaksi vanhemmaksi kun et edes tunne minua.
pyydän rehellisesti sympaattista neuvoa niin sinä tulet ja alat arvostelemaan toisten vanhemmuutta ja kasvatustaitoa tuntematta. Tuskin itselläsi on lapsia (ja alkaa epäilyttämään että onko edes koiria) kun ajattelet että voit sanoa 2vuotiaalle noin. sitä paitsi meidän koiramme ovat ainakin aina olleet sellaisia että viihtyvät siellä missä kaikki muutkin ovat. Iso talo käytössä mutta mieluiten viettävät aikaansa juuri siellä missä lapset ja muutkin ovat. eli sanoppa siinä että älä juokse koiran ohi kun koira touhuaa siinä joukossa samalla kun muut leikkivät tai tekevät arkiaskareitaan.
ja onneksi olkoon, voitit provosoinnissasi. Mutta ihan sama. Öykkärit ovat öykkäreitä. Onnea siitäkin.
Mutta kiitos teille muille vastauksistanne!
Meilläkin on lapsia, tunnen monta koira-lapsiperhettä ja kaikissa pienillekkin lapsille on opetettu miten koiraperheessä ollaan. Siinähän on kyse kaikkien turvallisuudesta, hyvinvinnista. Älä ota koiraa, jos tiedät ettet pärjää, kun lapsi tulee. Onhan lapsissa tietty eroja, mutta suurinosa oppii jo pienenä, kun opetetaan.
Nyt olette ihan väärillä poluilla. Ap. kertoi että koira on sairastunut ja alkanut käyttäytyä oudosti. Ei se johdu lapsesta eikä kasvatuksesta tai mistään muusta kuin koiran sairaudesta. Hän on täällä pyytänyt vain myötätuntoa sille että asiat ovat muuttuneet ja edessä on suuri päätös. Muutenkin vaikeaa ja sitten pitää lukea tälläisiä juttuja.
Meilläkin on ollut koira, kun lapset pieniä. Eläimillä ja koirilla on outo vaisto toisiinsa. Kumpikaan ei tahdo pahaa toiselle ja yhteispeli sujuu kuin leikiten. Silloin on näin kun kaikki hyvin. AP:n tapauksessa koira on sairastunut ja siksi on tullut ongelmia.
Meidän koira on nyt 16 v ja alkanut tehdä vanhuuttaan tarpeensa sisälle. Joku voisi nyt minua alkaa moittimaan että miksen ole opettanut koiraani sisäsiistiksi.
Viestiketjua kun lukee niin ihan sama tilanne.
kotona sairasteleva koira ja lapsia, joille sanottiin, että nyt ollaan koiran kanssa näin ja näin.
Mutta kukin näemmä tyylillään. Ehkä koirille voisi etsiä uuden kodin?