Jossakin aik. keskustelussa tuotiin esille tämä mielestäni merkittävä asia.
(oliko se tuossa "aaveet tuntematonta energiaa" ketjussa ?)
Olemme aistihavainnoissamme todella rajoittuneita vain NYKYHETKEEN.
Menneet ja tulevat tapahtumat ovat poissa havaintopiiristämme.
Aikanaan kummatkin olivat / tulevat olemaan totista totta.
Fysiikan suureista aika on arvoituksellisin.
Siis, voisiko olla niin, että joissakin erityisissä olosuhteissa voisimme kuitenkin kokea
menneitä tai tulevia tapahtumia ?
Kummittelu ja enneunet saisivat luontevan selityksen.
(oliko se tuossa "aaveet tuntematonta energiaa" ketjussa ?)
Olemme aistihavainnoissamme todella rajoittuneita vain NYKYHETKEEN.
Menneet ja tulevat tapahtumat ovat poissa havaintopiiristämme.
Aikanaan kummatkin olivat / tulevat olemaan totista totta.
Fysiikan suureista aika on arvoituksellisin.
Siis, voisiko olla niin, että joissakin erityisissä olosuhteissa voisimme kuitenkin kokea
menneitä tai tulevia tapahtumia ?
Kummittelu ja enneunet saisivat luontevan selityksen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
// Fysiikan suureista aika on arvoituksellisin. //
Tämä on totista totta:
Seisot lattialla ja ystäväsi seisoo vieressäsi jakkaralla.
Samassa ajassa kun sinä vanhenet sekunnin, ystäväsi vanhenee
1.00000009 sekuntia, koska ystävääsi vaikuttava painovoimakenttä
on hieman heikompi.
( Katso Helsingin Sanomat 5.10 2010 osa D sivu 2, tiedepalsta )
Jos ystäväsi elelee vuoden verran tasolla, joka on jakkaran verran korkeammalla
kuin omasi, hän vanhenee 1.00000009 s / 1 s x 360 vrk = 360.0000324 vrk kun sinä vanhenit
"vain" tasan 360 vrk.
10:ssä vuodessa hän olisi ikääntynyt vajaan puolen minuutin verran itseäsi enemmän.
Eipä tuossa ajassa hiukset juuri ehdi harmaantua !
Nykyajan atömikellot ovat niin tarkkoja, että tosiaan tällaisiinkin aikamittauksiin pystytään.
Summa summarum:
Kuten tuossa aiemmin todettiin, tavanomaiset aistihavaintomme ovat aina sidotut
ohikiitävään nykyhetkeen. Paradoksaalisti tästä seuraa, että havaintojemme perusteella
emme voi sanoa, onko maailmaa yleensä lainkaan olemassa tulevaisuudessa tai menneisyydessä,
vai syntyykö maailma aina uudelleen ohikiitävässä nykyhetkessä.
Kun sitten astutaan parapsykologian alueelle, voidaan pohtia, voimmeko joissakin tilanteissa havainnoida tuota oletettua menneisyyden ja tulevaisuuden maailmaa.
Tämä ei nyt liity kummitteluun, mutta ehkä tuohon ajan mysteeriin:
On tunnettua. että taiteilijan maalaama muotokuva on "näköisempi"
kuin valokuva. Olisiko niin, että kamera näkee vain tuon puheena
olleen, ohikiitävän nykyhetken, taiteilija pystyy tuomaan kuvaan
aikaa myös menneisyydestä, sulauttamaan kuvaansa mallin tyypillisiä
ilmeitä ja eleitä pitemmältä ajanjaksolta ?
Osa voi joissakin tilanteissa havannoida kumpaakin, ja omalta kohdalta sanon, että valitettavasti. Meidän suvussa on paljon tälläisiä havaintoja, myös itselläni. Olen nähnyt ns. vanhempiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä, jotka ovat sitten kadonneet ja lapsena näin lapsen, jolla oli minun vaatteet päällä, siis samat mitkä minulla, katosi sitten kun menin lähemmäksi katsomaan (mikä lie mielenhäiriö, kun en pakoon juossut). Äitini on myös nähnyt vanhempiin (siis vuosisadan takaisiin) vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä, koira ei reagoinut mitenkään, nämä henkilöt vain kävelivät ja juttelivat, he myös naureskelivat ja katosivat yhtäkkiä.
klassisia kummittelutapahtumia, jotka hyvin sopivat juuri tuohon
teoriaan menneiden tapahtumien ( ei niinkään persoonallisien henkien ) aistimisesta.
Valitettavasti noiden ilmiöiden tarkka analysointi on vaikeaa, ne ovat luonteeltaan
spontaaneja, sattuvat milloin sattuvat eikä niitä voi mitata ja punnita
niin kuin fysiikan ilmiöitä. Niiden todellisesta luonteesta ei tunnu koskaan
tulevan täyttä selvyyttä.
Kerrankin on joku joka ajattelee samoin kuin minä. Mielestäni juuri tästä on kummittelussa pitkälti kyse, näemme ohi nykyhetken eteen- tai taaksepäin. Aikahan ei ole lineaari. Aika-avaruus-ulottuvuus -teema sopisi myös esim. Bermudan kolmiossa tapahtuneisiin katoamisiin. Ja jos ne alukset ja lentokoneet nyt ilmestyisivät esiin, puhuttaisiin kummituksista.
Tähän liittyy myös kysymys siitä, onko vaikka kesämökkisi siellä silloinkin kun itse et siellä ole. Sen voi joku nähdä enemmänkin filosofisena kysymyksenä.
Tuo tuolilla seisojan ikäero oli muuten mainio juttu. Taidankin muuttaa Himalajalle...
Loistava oivallus! Usein taiteilija herkkyydessään ja vastaanottavuudessaan todellakin näkee enemmän ja syvemmälle, ja ehkä myös näkymätöntä. Intuitio pelaa.
keskusteluissa pohdittiin menneisyys- nykyhetki- tukevaisuus- probleemaa,
ja todettiin mm. , että normaalisti havaintomaailmamme on aina sidoksissa
ohikiitävään nykyhetkeen, menneisyys ja tulevaisuus on "normaalin" havaintomaailmamme
ulottumattomissa. Tietysti voimme esim. tulevista ilmiöistä tehdä hyvinkin luotettavia
ennusteita, mutta niiden autenttinen kokeminen on mahdollista vasta kun ilmiön aika
on tullut.
Tuota nykyhetken ainutkertaisuutta korosti jo antiikin filosofi Herakleitos toteamalla:
"Mies voi astua samaan virtaan vain kerran, sillä seuraavalla kerralla virta on muuttunut
ja mieskin on muuttunut"
Moderni luonnontiede vuosituhansia myöhemmin vahvistaa Herakleitoksen sanoman.
Se ei päde ainoastaan niinkin liikkuviin elementteihin kuin mies ja virtaava vesi;
kiinteä peruskalliokaan ei sekunnin murto-osaa myöhemmin ole enää entisensä, rakenteen
atomien elektronit ovat jo ehtineet uusiin asemiin toisiinsa nähden.
Sitä vastoin moderni luonnontiede ei vieläkään voi sanoa, pystymmekö havaintojen teossa
irtaantumaan nykyhetkestä, joko menneisyyden tai tulevaisuuden suuntaan.
Ainakin oli, sellainen jonka todellisesta luonteesta sai selvää, ei mikään mukava tapaus ja asui meillä. Lopussa alkoi jo toisten hahmoja ottamaan itselleen jne. Minulla oli jatkuva pelko päällä, töissä helpotti, kun tiesin tai toivoin, ettei sinne tule.
Ja toinen tapaus oli sellainen, erittäin avulias ja ystävällinen mukava, tämä oli sairaalassa, katosi sitten.
... että missä määrin sitten ihmisen muistot lopulta ovat vain mielikuvia, eivätkä käväisyjä menneessä ajassa. Tai tieteellisen selityksen saanut deja-vú -ilmiö; entä jos se onkin piipahdus seuraavaan hetkeen? Em. ilmiöt ovat selitettävissä nykyneurologian, lääketieteen ja psykologian keinoin, mutta mistä lopulta tiedämme, etteivät niiden fysiologiset ilmenemismuodot (aivoimpulssit, näköhermon eritahtiset reaktiot ym.) olekin juuri ajassa liikkumisen seurauksia? Hurja ajatus, mutta emmehän me vielä kaikkea tiedä, joten toistaiseksi kaikki on myös mahdollista!
// ..entä jos se onkin piipahdus seuraavaan hetkeen? ... //
niin, tai piipahdus menneeseen hetkeen, joka siirretään nykyhetkeen. ja
koetaan uutena. Vaikeaksi tämä menee!
Luin jostakin, että ilmiö on verrattavissa kirjoitusvirheeseen, kun tekstiin tulee
kirjoitettua yksittäinen sana kahteen kertaan peräkkäin.
Eräs mielenkiintoinen seikka on ajan kulku unitilassa :
Heräät aamulla ja vilkaiset kelloa. Toteat, että vielä voi hetkeksi torkahtaa,
Nukahdat ja näet unen jossa teet viikkoja kestävän Euroopan - matkan.
Heräät säpsähtäen ja vilkaiset kelloa peläten nukkuneesi "pommiin". Havaitset,
helpottuneena, että sekuntiviisari on edennyt vain ehkä kymmenisen sekuntia.
Unen seikkaperäinen kertominen ulkopuoliselle saattaa viedä aikaa
kymmenenkin minuuttia.
Varsin tehokasta on siis ajankäyttö unitilassa !
kertomustasi, mutta ilmiön yleispätevä todistus, mihin aikaisemmin
viitattiin ilmiöiden tieteellisestä todistamisesta, on vaikeaa.
Pitäisi kutsua arvovaltainen todistajajoukko kameroineen ym.
havaintovälineineen, ja komentaa hahmo näyttäytymään heille.
Jos nykyhetken tapahtuman aistimiseen liittyy samanaikaisesti
havainto menneestä maailmasta tuntuisi luonnolliselta, että jälkimmäisen
luonne olisi radikaalisti edellisestä pikkeava. Vaikeaa olisi kuvitella että
esim. menneen maailman materiaa siirtyisi nykyhetkeen.
Tässä mielessä kummitteluilmiöt ilmestyvine ja katoavine aineettomine haamuineen
tuntuisi varsin luontevalta mahdollisuudelta. Samoin unitila voisi olla
kanava tulevien tapahtumien jonkin asteiseen näkemiseen.
Osan mielestä se mitä ei pystytä todistamaan ns. ihmisten keksimillä laitteilla ei ole olemassakaan, olen sen huomannut. Jos menee lääkärin kuulen tuollaisia kokemuksia kertomaan, niin saa vahvan lääkityksen. Ja tässä taas tullaan siihen tosiasiaan, ettei kaikki näe edes noita aaveita tai miksi niitä kukin haluaa kutsua. Epäilen, että kaikilla on jo vauvana kyky havaita sellaista mitä ei joidenkin mielestä ole olemassa, mutta kasvatus vaikuttaa sitten siihen, että jatkuuko se. Eli me aikuiset saadaan omilla peloillamme ja kaikella muulla pilattua, lasten kyvyt. Itse olen onnekseni elänyt ns. suvaitsevaisessa ympäristössä, koska meillä on tälläinen sukuvika, eli aikuisetkin näkivät ja kokivat, tosin yrittivät puhua niin, ettei me penskat kuulla.
Enneunia osa ei, osa osaa ehkäistä myös tulevia epämiellyttäviä tapahtumia enneuniensa avulla.
Ja tuo deja-vù on tutkittu, aivot jostain syystä (nehän toimivat "sähköllä"), rekisteröi tapahtumat nopeammin kuin ihminen käsittää ja tuossa deja-vùssa aivot siirtävät tiedot jostain syystä alitajuntaan ja tulee tunne, että olen kokenut tämän ennenkin, vaikkei näin ole.
Sitten on tietenkin se, että aivoista on käytössä hyvin pieni osa, mielenkiintoista olisi tietenkin, jos tietäisi onko esim. aaveiden näköijöillä jne. eri osia käytössä verrattuna niihin jotka eivät havaitse mitään. Jos tai kun lapsella vahvistetaan jotain aluetta, eli vanhemmat eivät naureskele ja vie lääkäriin hakemaan jotain pillereitä, kun lapsi juttelee jonkun kanssa, jota vanhemmat eivät näe, niin onko sitten myöhemmin aivoista käytössä joitain alueita, mitä ei vertailuryhmällä ole ?
// Osan mielestä se mitä ei pystytä todistamaan ns. ihmisten keksimillä laitteilla ei ole olemassakaan, olen sen huomannut. //
Eräs ihmisten keksimä laite, kamera ( laukaisuvalmiina ) olisi minutkin vakuuttanut
aaveiden olemassa olosta. Vaikka nämä edellytykset olisi täytettykin, tuskin
olisin kameraa laukaissut. Vuoden 1960- luvun eräästä tapahyumasta kirjoitin
aikanaan palstalle seur, jutun:
--------------------------------------------------------
= Kummitus mummoko? 21.1.2008 00:58 Vastauksia: 4 Lukukertoja: 1000
Kirjoitin viime vuonna palstalle tämän jutun:
”1960- luvulla olin palaamassa HIFK:.n lätkämatsista kotiin Helsingin Lauttasaareen.
Kävelin Mechelininkadun ylittävää siltaa nykyisen Länsiväylän suuntaan. Oli vastatuuli ja melkoinen lumipyry, naaman piti mielellään alas painettuna . Välistä tietysti täytyi katsetta hieman kohottaa, että pysyi suunnassa. Tällaisessa vaiheessa huomasin sillan alkupäässä, että n. 10 m edelläni kulki vanha, mustiin pukeutunut mummo, takinliepeet vain tuulessa hulmusivat. Totesin kävelyvauhtini mummoa nopeammaksi, joten siirryin jalkakäytävän vasempaan reunaan ja kiihdytin vielä vauhtia, jotta ohitus kävisi ripeästi. Sitten taas katse maahan ja menoksi. Sillan puolivälissä tuli mieleen, että mitähän outoa tässä on? Juu, enhän minä ollut ohittanut mummoa . Käännyin ympäri, silta oli autio ja tyhjä. Vielä tänä päivänä harmittelen, että en palannut tarkistamaan lumesta mummon mahdollisesti jättämiä jälkiä. Jälkeenpäin ajatellen selitysmahdollisuuksia on neljä: a) kummitus, b) harha-aistimus, c) elävä mummo on välittömästi katsekontaktini jälkeen hypännyt ajotielle ja lähtenyt pinkomaan pikajuoksijan vauhtia joko meno- tai tulosuuntaan d) tai hypännyt sillan kaiteen yli alas Mechelininkadulle (pudotusta n. 10m), näin ei varmasti tapahtunut, ja pikajuoksukin tuntuu epätodennäköiseltä. Mahdollista hallusinaatiota ei ainakaan mielentilan pitänyt edistää, ajatukset liikkuivat silloin nähdyn mielenkiintoisen jääkiekko-ottelun tapahtumissa. Jos kuitenkin olisi kyseessä tapaus b), niin ei syytä huoleen : tapaus oli siis 1960-luvulta ja jäänyt lajissaan ainoaksi. Muutama sekunti harhojen vallassa tänä aikana ei ole mielestäni kohtuuton määrä!”
Tapaus tuli mieleeni, kun paljon myöhemmin luin jostakin Helsingin historiasta kertovasta juttukokoelmasta Hietalahden torin vaiheilla vaikuttaneesta mustapukuisesta ”kummitusmummusta”, enpä silti rohkene väittää, että juuri tämän olisin nähnyt. Muistaakseni joku keskustelijakin alkuperäisessä keskusteluketjussa tarinasta mainitsi.
Nyt tapaus tuli uudelleen mieleeni, kun luin amerikkalaisten tutkimusryhmien selvityksiä kummittelutapahtumista. Usein kerrottiin, että jotkut tutkijat tulivat näissä ”aktiivisissa” paikoissa huonovointisiksi.
Muistan, että tuon tapauksen jälkeen oli ehkä varttitunnin ajan hieman omituinen olo, ei suinkaan pahoinvointia, ei edes päänsärkyä, mutta pää ”tuntui hiukan raskaalta” jos sen näin kuvailisi.
Minkäänlaista pelkoa en missään vaiheessa tuntenut, ihmettelin vain.
Pidin asiaa niin merkityksettömänä, etten siitä edes alkuperäisessä keskustelussa maininnut, nuo tutkijaryhmien mainintojen johdosta siitä nyt kirjoitan.
Selvyyden vuoksi mainittakoon, että alkoholilla tai muilla ”piristeillä ”
ei ole osuutta asiaan.
Näissä kummitteluilmiöissä minua kiinnostaa lähinnä tuo ”fysikaalinen” puoli, ja olen usein pohtinut ilmeisiä samankaltaisuuksia, joita löytyy parapsykologiassa ja esim. hiukkasfysiikassa ( teleportaatio, aineen muuttuminen energiaksi jne.) "
-------------------------------------------------
Nyt, anno Domino 2010 mietin edelleen, oliko kyseessä aito kummitus vai
aistiharha.
Jos jälkimmäinen, onneksi sattunut toistaiseksi vain kerran elämässä !
T. Tuomas
// Enneunia näkevät jotkut, toiset eivät. Osa osaa ehkäistä myös tulevia epämiellyttäviä tapahtumia enneuniensa avulla. //
Mielenkiintoinen kysymys tuo tulevaisuuden hallinta. Onko tapahtumat etukäteen määrätty, vai voiko tulevaisuuteen vaikuttaa. Mm. monissa uskonnoissa tuo ennaltamääräytyminen (predestinaatio-oppi) on keskeisessä asemassa.
Usein esitetään käsitys, että "pieniin" tapahtumiin voi vaikuttaa, "isoihin" (esim. vuorokauden vaihtumiseen) ei. Rajanveto tietysti on äärimmäisen vaikeaa, mikä on "iso" mikä ei.
Tuossa lainauksessa esitetty tapahtuma voitaisiin tulkita tulevaisuuden muuttamiseksi,
mutta eriäväkin kanta on perusteltu ; "kohtalo" on suunnitellut etukäteen, että henkilö
näkee enneunen ja toimii siten, että välttyy esim. onnettomuudelta.
Eli koko prosessi unineen päivineen oli ennalta "tähtiin kirjoitettu".
Olen nähnyt enneunia, jotka ovat toteutuneet. Jokaisessa on ollut kyse isosta asiasta, ihmisen kuolemisesta, enkä ole voinut vaikuttaa niihin mitenkään, mikä on ahdistanut ja aiheuttanut jopa syyllisyydentunteita. Voidaan kysyä, ovatko nämä kuolemat olleet jo tavallaan olemassa ikään kuin "aihioina" odottamassa toteutumishetkeään, jolloin minä herkkänä ihmisenä olen ne intuitiivisesti vaistonnut ja nähnyt unissa etukäteen. Jos näin on, ollaan tekemisissä juuri sen ennaltamäärätyn Kohtalon kanssa, mistä sinäkin puhut.
Vaikka näitä ihmisiä olisi varoittanutkin, olisiko heidän menehtymisensä voitu estää? Useimmissa oli kyse yllättävästä sairauskohtauksesta. Olisin toki voinut mennä sanomaan vielä täysin terveille henkilöille, että menepäs nyt äkkiä sairaalaan ennen huomisaamua, ettet pääse kuolemaan. Olisivatkohan menneet..
Ikivanha tulevaisuudenkartoitusmenetelmä, astrologia, lienee ainut (pseudo?)tiede, joka perustuu edes johonkin tunnustetusti olemassaolevaan ja näkyvään, ts. planeettoihin ja niiden liikkeisiin. Silti vain harvat uskovat siihen. On siis melko turhaa yrittää saada läpi mitään ratkaisevaa uutta tulevaisuudenhallintatapaa vielä tänäkään päivänä, kun maailma kulkee aina vaan jälkijunassa.
Summa summarum: tulevaisuuteen ei voi vaikuttaa, ainoastaan ihmisten tekemiin valintoihin voi. Ja toisaalta, eikö tulevaisuus koostukin juuri valinnoista, joita me ihmiset teemme.
Kokemukseni mukaan lähes kaikki näkemäni unet ovat merkityksetöntä
"sekamelskaa" , päivän tapahtumien toisintoja tai täysin älyttömiä
ratkaisuja johonkin pohdinnan alla olleeseen ongelmaan, jne.
On kuitenkin muutama, jotka ovat vakuuttaneet minut tuosta
"isojen" tapahtumien ennalta määräytymisestä.
Noin kaksi viikkoa ennen lähiomaisen liikenneonnettomuudessa
tapahtunutta kuolemaa, näin unen, joka oli kuin lyhyt filmiotos
ao. henkilön hautajaisista. Paikka oli tuttu sukuhauta, itse olin arkun kantajana
oikeassa etukulmassa. Eräs asia jäi kuitenkin epäselväksi, se, kenen hautajaiset
olivat kyseessä. Kun "filmiotos" sitten aikanaan realisoitui, en tilanteen
vakavuudesta huolimatta voinut mielessäni olla hymyilemättä, arkun oikean
etukulman koristetupsukin oli yksityiskohtia myöten samanlainen kuin
unessakin.
Miksi sitten "filmistä" sensuroitiin pääasia, kenen hautajaisista oli kyse ?
Suvusta löytyi tuolloin useitakin "potentiaalisia" ehdokkaita, vanhoja ja
sairastavia ihmisiä, poismenneen piti olla vasta elinkaarensa puolivälissä.
Halusiko kohtalo säästää minut murehtimasta ennenaikaista kuolemaa vielä
ne jäljellä olevat pari viikkoa, vai halusiko se estää minua varoittamasta
asianomaista liikenteen vaaroista ja täten vaikeuttamasta onnettomuuden
tapahtumista ?
Niin tai näin, "iso" asia oli määrätty tapahtuvaksi ja niin se myös tapahtui.
** Ikivanha tulevaisuudenkartoitusmenetelmä, astrologia, lienee ainut (pseudo?)tiede, joka perustuu edes johonkin tunnustetusti olemassaolevaan ja näkyvään, ts. planeettoihin ja niiden liikkeisiin. Silti vain harvat uskovat siihen. **
Ei ( pseudo ? ) tiede vaan PSEUDO ( tiede ? )
Totta on, että astrologia perustuu "tunnetusti olemassaolevaan ja näkyvään", siis
aurinkokuntaan ja planeettoihin.
Tunnetusti ovat myös olemassaolevia ja näkyviä, joskin mittasuhteiltaan huomattavasti
planeettoja mitättömämpiä : kristallipallot, pelikortit, kahvinporo , tikapuut (joiden
ali kulkeminen tietää onnettomuutta), musta kissa ( jonka tien yli kulkemista pitää
välttää näkemästä), kämmenen viivat (joista kädestä ennustajat näkevät ihmisen tulevaisuuden) ja lukemattomat muut vanhat tulevaisuuden ennustamiskeinot.
Rohkenen siis alentaa ikivanhan astrologian nykyajan ennustajaeukkojen arsenaaliin.
Kuten mainittiin, astrologia on peräisin vuosituhansien takaisesta tiedosta.
Maan oletettiin olevan litteä maailmankaikkeuden keskus.
Aineen olemuksesta ei tuolloin tiedetty juuri mitään .
Ei ollut mitään tietoa antimateriasta ja "pimeästä energiasta"
Miten ihmeessä planeettojen asemista olisi pystytty tuolloin ennustamaan
ihmisten kohtaloita ?
Tuon ajan astrologit olivat papistoa, jotka pystyivät planeetojen asemista
kehitetyillä tarinoillaan hämäämään, ei ainoastaan tuon ajan rahvasta,
vaan jopa maallisia hallitsijoitakin.
Valitettavaa on, että vielä tänäkin päivänä löytyy astrologiaan uskovia
ja sitä kautta taikauskolla rahastavia astrologeja.
Lainauksessa mainittiin: "Silti vain harvat uskovat siihen"
Täydentäisin: "Onneksi vain yhä harvemmat uskovat siihen"
Olen itse ihmetellyt, kun joskus tosiaan tulee tutkijoille tai ryhmän muille jäsenille "pahoivointia" tai jokin mieletön suru, pahuus tms. Miksi ? Mistä pahoivointi johtuu ? Mistä se suru johtuu ? Mistä se pahuuden aavistus tulee ? Eihän kaikki kummitukset ole pahoja, ei kaikkien kummitusten kuolema ole heille itsellekkään ollut surullista, esimerkkinä mainittakoon pitkästä sairaudesta "vapaaksi päässyt", helpotushan se on. Ja tuossa sinun kokemuksessa, se mummo ei aiheuttanut mitään surua eikä mitään isompaa, on voinut olla myös ns. energia jäänne, joita sattuu joskus. Ja sinun omituinen olo, johtui ehkä siitä, ettet ollut itsekään enää varma näitkö vai et ja mihin h*lvettiin se mummo katosi.
Itselle tulee samanlaisia ajatuksia, eli näinkö harhoja, olenko tullut hulluksi vai mikä tässä meni pieleen, kun olen näitä nähnyt. Mutta tuo meidän asukki ei ollut mikään minun harha, muilla perheessä oli painajaisia melkein joka yö (minullakin oli), ihmeellisiä rämähdyksiä kuului, joihin herättiin kaikki (esim. kuului kuin olisi astiasto tipahtanut, mutta mitään ei missään näkynyt) ja kaikenlaista kummaa, ahdistus helpotti ulkona. Itse en olisi halunnut edes käydä katsoon koko asuntoa (älytön pelko tuli ulkona, mutta menin kuitenkin sisälle) muu perhe oli innoissaan, joo olihan se nätti ja siinä oli hyvä pohja jne. mutta siihen se hyvyys loppui.
Eli voiko koko perheelle tulla yhteinen aistinharha, kun kukaan ei toisille puhu asiasta ennen kuin ollaan muutettu pois ? Heti helpotti, kun viimeiset tavarat sai ulos.
Hieno esimerkki enneunesta, niin ikävä aihe kuin siinä onkin.
Niin, ehkä "Kohtalo" halusi sinua säästää... mutta uskoisin, että tässä tapauksessa kohtalona toimi oma alitajuinen itsesuojeluvaistosi. Se suodatti unesta pois tiedon, joka olisi tuottanut sinulle ennenaikaista tuskaa. Eli se toimi refleksinomaisesti (vrt. esim. käden nykäiseminen pois kuumalta levyltä ennen kuin kipuviesti on edes ehtinyt aivoihin). Sinulla siis saattoi olla tieto myös haudattavan henkilöllisyydestä, mutta itse estit sen palaamisen muistiisi, kun heräsit. Tämä on minun teoriani.
Siihen en usko, että tarkoitus olisi ollut estää sinua varoittamasta asianomaista, jotta onnettomuus varmasti pääsisi tapahtumaan. Se kuulostaa jo demoniselta ; )
Jokaisessa rajatietofoorumissa asuu pieni yltiöskeptikko ; )
Astrologiaakaan ei sentään noin heppoisilla perusteluilla kumota!
Ensinnäkin kaikki mainitsemasi "olemassaolevat ja näkyvät" (kristallipallo, pelikortit jne.) ovat IHMISEN TEKEMIÄ, toisin kuin planeetat. Niillä ei siten voi olla muuta funktiota kuin ihmisjärjen ja -tajunnan mittaiset asiat. Näkijät käyttävät em. esineitä vain välineinä, eivät tietoLÄHTEINÄ. Ne mahd. tiedot tulevat intuitiosta tai muusta psyykkisestä herkkyydestä.
Planeetoista sen sijaan ei tiedetä kaikkea, ne ovat suurimmaksi osaksi mysteereitä jopa huipputiedemiehille. Mistä siis kukaan voi varmasti tietää sitäkään, etteivätkö planeetat vaikuttaisi jollakin tavalla ihmisen elämään? Vaikuttaahan kuukin meihin ja koko maapalloon; unettomuus, mielenterveyshäiriöiden ja väkivallan lisääntyminen täysikuun aikaan, vuorovesi-ilmiö, maanviljelyksessä kylvön onnistuminen jne. Kuu vaikuttaa vetovoimallaan, mutta kaukaisten planeettojen vetovoima tuskin on yhtä voimallista. Täytyy siis olla jotain muutakin, mikä vaikuttaa. Lähtökohta on alkuprinsiipeissä .. mutta sitähän minä en skepolle ala turhaan selittämään.
Viittaat vuosituhansien takaiseen tietämättömyyteen maapallon muodosta, aineen olemuksesta jne. ja ihmettelet, miten planeettojen asemista olisi pystytty tuolloin ennustamaan ihmisten kohtaloita. Tyhjään nojaat. Mitä tekemistä sillä, ettei tunnettu aineen koostumusta tai maapallon muotoa, on sen kanssa, että tarkkailtiin tähtiä ja havaittiin tietty vastaavuus tähtien liikkeiden ja elämän tapahtumien välillä? Entä miksi tuon ajan uskomuksista astrologia on säilynyt tähän päivään saakka, muiden osoittauduttua vääriksi?
Loppujen lopuksi on aivan sama mihin kukakin uskoo, kunhan maailma ei täyty näistä "uskottomista", jotka ihan jo periaatteenkin vuoksi kieltävät kaiken vähänkin henkisemmältä haiskahtavan ja vannovat yksinomaan kliinisen, laskelmiin ja kaavoihin perustuvan tieteen nimeen. Tieteen roolia ei pidä väheksyä, mutta se ei todellakaan kerro koko totuutta. On maailmankaikkeuden aliarvioimista väittää, ettei ole mitään muuta kuin se, mitä me ihmiset ymmärrämme ja aistimme. Mutta onneksi vain yhä harvemmat uskovat näin.
Edellä todettiin, aivan oikein, että tiede ei selitä kaikkea. Lisäksi se suostuu
nöyrästi tunnustamaan tämän häpeällisen rajoittuneisuutensa.
Se on lisäksi ottanut kannettavakseen raskaan todistustaakan: jos on kehitetty
teoria ilmiöiden selittämiseen, on ilmiö todistettava teorian mukaiseksi.
Toisin on pseudotieteiden laita. Jokaiselle ilmiölle voidaan kehittää oma
peudotieteensä. Jos tulkinnoissa syntyy ristiriitoja, niitä ei huomioida tai
tulkitaan pseudotieteilijän virheiksi. Vain mielikuvitus asettaa tulkinnoille
rajoja . Ei siis ihme, että pseudotieteet nauttivat suurta suosiota.
Jopa niin, että maailmankuulu luonnontutkija Isaac Newtonkin tiukassa
paikassa tukeutui pseudotieteelliseen selitykseen.
Maailmaa mullistanut vetovoimalaki määrittelee kahden kappaleen
välisen vetovoiman. Newton tutki lakinsa paikkansa pitävyyttä tarkkailemalla
tietyn planeetan kiertorataa auringon ympäri.
Radassa ilmeni pieniä epäsäännöllisyyksiä, jotka eivät näyttäneet lain edellyttämniltä.
Newton tulkitsi ne tuntemattomien "jumalvoimien" aiheuttamiksi. Itse asiassa
nuo pokkeamat aiheutuivat aurinkokunnan muiden planeettojen heikoista
vetovoimista täsmälleen hänen lakinsa mukaisesti.
Pseudotieteen suosio on yleensä sitä suurempi, mitä vanhempi se on.
Jos joissakin kohden siinä käytetään tieteellisiä metodeja kunnioitus
sitä kohtaan lisääntyy.
Kummatkin ehdot täyttyvät astrologian osalta. Määritellessään taivaankappalten
asemat yksilön syntymähetkellä astrologi tukeutuu tieteen metodeihin.
Kun sitten määritellään yksilön luonteenpiirteet ja kohtalo, astutaan pseudotieteen ja mystiikan hämärälle alueelle.
Ennustajan kristallipallosta näkyisi tulevaisuus samalla luotettavuudella, astrologilla
on kuitenkin käytössään komeammat kulissit , tieteen kaapuun verhottu
numeromystiikka ja massiivisemmat pallot.
"Se (tiede) on lisäksi ottanut kannettavakseen raskaan todistustaakan: jos on kehitetty
teoria ilmiöiden selittämiseen, on ilmiö todistettava teorian mukaiseksi. Toisin on pseudotieteiden laita. ... Jos tulkinnoissa syntyy ristiriitoja, niitä ei huomioida tai tulkitaan pseudotieteilijän virheiksi."
Niinpä. Mutta niin kauan kuin ihminen on analysoijana, tulkinnoissa on aina mukana psykologisista erityispiirteistä johtuvia variaatioita, oli sitten kyse "varsinaisesta" tieteestä (vrt. Newton) tai pseudo-sellaisesta. Toisin sanoen: kaikki teoriat lepäävät meidän ihmisten rajoittuneiden aistien epävarmalla pohjalla.
Tästä pitäisi seurata, että kaikenlaisille tieteille annettaisiin avoimin mielin samanarvoiset lähtökohdat osoittaa teoriansa päteviksi, mutta näinhän ei ole. On ehkä mahdotonta muuttaa ikiaikaisia arvojärjestelmiä, mutta eikö nyt sentään olisi jo aika laajentaa perspektiiviä. Kehitys ei voi olla pelkästään teknologista - siihenhän tieteen saavutukset aina viime kädessä johtavat. Vai tuleeko mieleen yhtään tieteen avulla mahdollistettua ns. henkisen tason saavutusta?
"Todistettavuus" perustuu viime kädessä ihmisen havaintoihin, eikö niin. Jos astrologi tulkitsee taivaankappaleiden liikkeiden avulla henkilön tulevan vuoden teemat ja merkittävimmät tapahtumat ja myöhemmin osoittautuu, että ne pitivät paikkansa, niin miksi silti edelleen väitetään, ettei astrologian toimivuutta voi todistaa? Eihän kaikkien astrologin asiakkaiden uskottavuutta voi kyseenalaistaa. Vain murto-osa nykyastrologian käyttäjistä on pää pilvissä -tyyppejä, joten joukkoharha- tai muu hörhötartunta-teoria ei tässä toimi.
No, jokaisella on vapaus uskoa mitä haluaa tai olla uskomatta, mutta jaksan aina toivoa kohtaavani laaja-alaisempia näkemyksiä, avointa mieltä, rohkeutta ja avarakatseisuutta... sillä siihen suuntaan meidän on kehityttävä, jotta selviäisimme.
Olet jo alitajuisesti tietänyt että henkilö tulee kuolemaan tai sitten olet ollut huolissasi esim. elämäntapojen vuoksi, periaatteessa jokaiselle tulee varoituksia ennen äkillistä sairaskohtausta, mutta jos niitä ei huomio tai on vain helpottunut, kun se oli vaan varoitus, niin se äkkikuolema tulee sitten jos ei mitään tee. Osa taas on väsynyt elämiseen, joka heijastuu muille, väsynyt voi olla esim. sairauksiinsa, kaikkihan ei edes kerro, että on pumppu loppumassa jos en muuta elämäntapoja jne. Sinä sitten luet merkit hereillä ollessa, vaikket ehkä itse tiedosta ja näet sitten unta henkilön kuolemasta. Se taas ei ole varsinainen enneuni, vaan odotettavissa oleva tapahtuma.
oli kuitenkin se, että uni oli filmintarkka otos
hautajaisista, kesto ehä muutamia kymmeniä sekunteja
(toteunutta reaaliaikaa).
Itse onnettomuus oli täysin ennalta arvaamaton, ko.
henkilö oli vuosikymmeniä ajanut autoa ilman vahinkoja,
ja elämänsäkin oli kaikin puolin hyvässä mallissa.
Koskaan ei aamulla herätessä ole ollut sellaista painostavaa
tunnetta kuin tuona aamuna.
Nyt vaan sattuu olemaan niin, että en ole voinut edes "alitajuisesti" tietää, että henkilön elämä on päättymässä, koska sellaista ei ollut odotettavissa kenenkään kohdalla, ei sen enempää elämäntapojen kuin sairaudenkaan takia. Useimpia heistä en ollut edes tavannut vähään aikaan, jotta olisin voinut "lukea merkkejä". Esim. eräs heistä oli 3 kk:n ikäinen terve vauva. Yksi oli kyllä sairaalassa tapahtumahetkellä, mutta ei mitenkään "lähtökunnossa", normaalissa hoitotapahtumassa vain. Kuolemat tulivat täydellisenä yllätyksenä (ellei siis oteta huomioon sitä että minä tiesin niiden tulevan).
Oli tarkoitus tuolle tulevaisuuden naiselle vastata, hänen teksteistä päätellen hän on voinut aavistaa jo ennalta kun ei mitään onnettomuuksia ole sattunut.
Meidän äiti ja minun poika näkee sitten näitä toisia enteitä, ja poikani tietää semmoisia asioita etukäteen, mitä muut eivät edes osaa aavistaa, tosin ne on ns. valveunia tai kuudes aisti, tuota kuudes aisti termiä käytti tuttu erittäin uskovainen ihminen. Olen sen aina tiennyt, että tällä pojalla on jotain kykyjä, eli jos hän ei pienenäkään johokin halunnut mennä, esim. kävelyllä niin ei menty jne.
Ja onnettomuuksia, osan voi estää ainakin omalta kohdalta, tosin minulla sattui onnettomuus eri kohdassa kuin unessa ja väliä oli parikuukautta, myöhemmin tuli mieleen. Mutta kun se unessa tapahtui eri paikassa ja ihan eri tielläkin.
Otin tänään eiliset lääkkeet. Palasin siis menneisyyteen! Nyt on vatsa taas kuralla.
voisihan se mielisairautesikin olla selitettävissä niin, että et
ilman lääkitystä pysty elämään nykyhetkeä,
voisi ajatella, että kun mielisairas elää harhojen vallassa,
hän ei erota menneestä (tai tulevsta) nykyhetkeä.