Sain viestin kustantajalta, että romaanini julkaistaan ensi keväänä! Olen hyvin suuresti helpottunut, salaa tyytyväinen ja hieman kauhuissani. Pitäisi miettiä kirjan ulkomuotoa, graafikkoa kannentekijäksi, omia mainoskuvia ja odottaa korjausehdotuksia.
Mutta ihmeetkin ovat mahdollisia: ateljeekriitikoiden innokas lukutyö auttoi kirjoittamaan loppukesästä syksyyn uuden version toisen perään, joka näytti tuottavan tuloksen. Tietenkin uskallan huokaista vasta, kun nimeni on kustannussopparissa, mutta tässä vaiheessa jo tämä tietotilanne helpottaa.
Mutta ihmeetkin ovat mahdollisia: ateljeekriitikoiden innokas lukutyö auttoi kirjoittamaan loppukesästä syksyyn uuden version toisen perään, joka näytti tuottavan tuloksen. Tietenkin uskallan huokaista vasta, kun nimeni on kustannussopparissa, mutta tässä vaiheessa jo tämä tietotilanne helpottaa.
Vastaukset 48
Vanhimmat
se on?
... onnitteluni !....... ja nythän voit täällä aina pistää tilannetiedoitusta missä vaiheessa mitäkin tapahtuu. Tuollahan on kyllä jo se yksi blogi pyörimässä vinhaa vauhtia, jossa se helmityttö on kertoillut asiaa ja asian viertäkin ja välillä tuntuu, että se hänen kirjansa on ihan oikeasti jo
bestseller ! (... onnea vaan hänellekin!)
Kyseessä on pienempi taidekirjoihin erikoistunut kustantamo, kerron enemmän kuin olen allekirjoittanut sopimuksen ja asia muuttuu ajankohtaiseksi. Nyt odotan vain kässärin palautusta ja korjausmerkintöjä. Olen varannut vapaata aikaa töistä, jolloin voin nimenomaan keskittyä kässäriin, esim. syyslomalla. Ajattelin matkustaa jonnekin, jossa voin rauhassa pohtia ja tehdä tarvittavat korjaukset. Kustannuspäällikön mukaan joitakin asioita saan mietiskellä, mutta työurakka ei ole ihan mahdoton. No, se kai riippuu niin monesta asiasta, että millaisesta työvuoresta on kysymys.
Onneksi olkoon! Tun´tuu varmasti upealta.
Puhut ateljeekriitikoista: mitä löytyy tuon hienon sana takaa?
Kiitos, tuntuu vaihtelevalta: välillä on iloinen kuin rakastuneena, välillä epäilee, ettei sopimusta koskaan synnykään ja kaikki vedetään pois, toisaalta tunnemaailma jo kuvittelee esiintymiset ja niistä syntyvät pelot tai mahdolliset murskakritiikit. Mutta kai tämä on hyvin tyypillistä esikoiselle.
Ateljeekriitikkoni ovat kirjallisuuden ystäviä, tuttuja, jotka ovat antaneet käsikirjoituksen eri vaiheissa monenlaista lukukokemuspalautetta.
Mistä halvatusta tuommoisia aarteita löytäisi? Minulla ei ole ainuttakaan tuttavaa, joka lukisi muuta kuin Aku Ankkaa.
Sen verran on edistynyt asia, että graafikko on lukenut käsikirjoituksen ja tehnyt ensimmäisiä luonnoksia kansista. Niistä on s-postikeskusteltu. Kustantajaa en ole vielä tavannut, palasi vasta Frankfurtin kirjamessuilta.
Minulla on ollut tuuria: osa vanhoista opiskelukavereista on toiminut ateljeekriitikoina, tottuneita ja rutinoituneita lukijoita.
ihanata seurata rosessia. pidä meidät kateelliset/toiveikkaat :D ajan tasalla. tahtoisitko muuten jotenkin luonnehtia tulevaa romaaniasi, tuo taidekustantamomaininta iskosti päähäni ajatuksen että kyseessä on (valo)kuvakirja jota se kuitenkaan ilmeisesti ei siis ole. proosaa? tajunnanvirtaa? kuinka pitkä? moninäkökulmainen? nykyaikaan sijoittuva?
Taidekustantamolla tarkoitan, että kyseinen kustantamo on kaunokirjallisuuden julkaisussa painottunut enemmän taidekirjallisuuden kuin viihdekirjallisuuden puolelle.
Kirjani tulee olemaan hieman surrealistinen. Niin, omaa teostaan on vaikea luonnehtia ja ehkä se johtuu myös rajojen laittamisen vaikeudesta; toisaalta teoksessa on ilmiötä X ja ilmiötä Y ja jotakin, jota on hankala muuttujilla ilmaista.
kustantamoja ne ovat, sano nimiä että tajuan
Oman luokitteluni mukaan mm. Teos OY, Avain Kustannus, Sammakko, Sanasato jne.
Kirjailijavalokuvat on kuvaaja ottanut. Kansi on myös tehty ja kevään mainos kustantajan esitteeseen. Pientä viilausta väreissä ja asetelmissa, mutta muuten kansi on jo hyvällä mallilla.
Romaanista siis on kysymys. Yksi näkökulma, josta avautuu muita näkökulmia. Sijoittuu ajattomaan aikaan, voi nähdä nykyaikana tai muuna, sillä ei oikeastaan ole merkitystä.
Kirjamessuilla tutustuin talon muihin kirjailijoihin, markkinoinnin ja tiedotuksen työntekijöihin sekä kustannuspäällikköön ja toimittajaani. Miellyttävää, kun kaikki ovat niin innoissaan. Jopa kyselivät tulevista teoksista. Niihin en uskaltanut kauheasti vastailla. Katsotaan nyt tämänkin kohtalo.
Joo-o, kateudella lukee. Joillakin sitten käy tuuria, joten on se siis mahdollista, tulla kirjailijaksi.
Omat kässärini palaavat monistetulla kirjeellä takaisin.
joo-o, kateudella lukee. joillakin sitten käy tuuri, joten se on siis mahdollista, saada kässärit monistetulla kirjeella takaisin.
omat kässärini eivät saa mitään palautetta.
Minusta on hienoa lukea, että jotakuta onnistaa: sehän vain osoittaa konkreettisesti, että kyllä esikoiskirjojakin joskus julkaistaan. Ja sitä ikäänkuin jotenkin eläytyy toisen tilanteeseen, siihen miltä se voisi tuntua.
Miksi ihmeessä sotkette kateuden tähän? Ei se ole teiltä pois. Eikä minultakaan.
Minä luulen, että käytätte sanaa kateus kuvaamaan jotan muuta tunnetta, jota ette osaa määritellä. En usko koko kateuden olemassaoloon.
Osui silmiini teidän kahden sana tuuri..Joillakin käy tuuria? Ei se ole tuurista kiinni. Jos on huonoa tekstiä tai huono tarina, niin se on kirjoittajan oma vika, jos kässärit tulevat takaisin bumerangina.Silloin kannattaa miettiä omaa kirjoitustyyliä, aihetta, kuinka juoni kulkee jne. Jotain on silloin pielessä ja kannattaa tehdä radikaaleja muutoksia.Vaihtaa suuntaa.
Kustantajat kyllä tietävät, mikä on myyvää, kannattavaa ja loistavaa tekstiä. Loistava omaperäinen hyvin kirjoitettu teksti pärjää, oli sitten vaikka esikoiskirjailija.
Kateeksi ei käy, olen iloinen aloittajan puolesta! Täytyy uskoa ja luottaa omaan tekstiinsä, en siitä syystä kadehdi muiden menestystä. Sinnikkyys voidaan palkita jonain päivänä kun kirjasi julkaistaan, silloin ilo on suurimmillaan ja bumerangit jää unholaan.:)
Ei se todellakaan ole kiinni tuurista, samaa mieltä.
Kuuntelin kirjamessuilla esikoiskirjailijoita, kun Parnasson päätoimittaja haastatteli heitä. Monilla tosin oli joku tuttu kustannustoimittaja, mutta siitä viis.
Hyvä teksti erottuu aina. Kustantajalle ei mielestäni kannata laittaa tekstiä kokeilumielessä, kuten jotkut täällä kertovat tekevänsä. Vaan viimeisen päälle työstettyä.
minä luulen ja nimimerkkimmekin kertovat, että käytimme sanaa kateus ihan keveästi vaan ja vähän humoormielessä. relaaax.
Hyvä teksti erottuu isosta joukosta helpostikin. Se että halutaanko se heti julkaista on toinen juttu, mutta erottuminen onnistuu jos kieli, henkilöhahmoasetelmat tai temaattinen näkökulma herättää uteliaisuuden.
Sama juttu kaiken toimivan taiteen kohdalla: siinä on jotakin erityistä. Tekijänsä näköistä, ehkä haastavaa ajatustasolla. Kenties pitkälle vietyä persoonallista estetiikkaa.
Ajattelen Saul Bellowia. M. Duras´n tuotantoa. C. Dickensiä. Anne Tyleria.
meni tiedon saamiseen, Esikoiskirjailija11?
Noin kuukausi lähettämisestä. Soittaen ottivat yhteyttä, kertoivat julkaisuajatuksista ja pyysivät käymään jossain vaiheessa kustantamossa. Yllättävän nopeasti asiat ovat tapahtuneet.
Kiitos tiedosta.
No aika nopeaa toimintaa, kun saa lukea, miten kauan ihmisillä kestää kuulla palautetta käsikirjoituksestaan. Onkohan tässä jokin todennäköisyys, mitä kauemmin kässäri on kustantamossa, sitä suurempi mahdollisuus on, ettei sitä julkaista? Vai oliko kohdallasi vain onnekas sattuma?
Lähetitkö muille kustantajille?
Oletko jo solminut kustannussopimuksen? Oletko siihen tyytyväinen?
Ei, en lähettänyt muille kustantajille.
Kustannussopimus on solmittu ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Taitaa olla se standardimalli, jota yleisesti käytetään.
En usko, että vastausajan pituus aina kertoo käsikirjoituksen kohtalon suunnasta. Tekstin lukee erilaiset esilukijat, lausunnon antajat toimittajien lisäksi. Luulen, että kohdallani vain sattui olemaan tuuria. Ehkä kustantamossa oli jo luettu iso kasa käsikirjoituksia pois ja minun sattui lokoseen, josta se napattiin niin nopeasti näkyviin.
Mikäs on tilanne nyt?
Vaan entäs mikä tilanne on nyt?
Aiemmassa viestissä lupasit kertoa tarkemmin joskus myöhemmin ...
Esikoisromaani ilmestyi maaliskuussa 2011, sai hieman huomiota lehdistössä, ei päässyt palkintokierroksille, mutta kustantaja oli silti tyytyväinen ja kirjabloggarit innostuivat tekemään monenlaisia arvioita.
Kirjoitan parhallaan toista romaania, mutta en ole sen kanssa erityisen kiireinen.
Minkä niminen kirja?
Joo, minuakin kiinnostaisi, saako sitä kirjastoista/kaupoista?
Minäkin ostaisin sen, jos kertoisit. Kyllä kiinnostaa.
En usko, että kukaan haluaa tällä palstalla paljastaa identiteettiään.
Kirjaani saa yhä kirjakaupoista, löytyy kirjastoista, mutta en valitettavasti ikinä uskaltaisi sitä paljastaa täällä. Ymmärrätte kyllä, kun oman teoksenne tulee julkisuuteen.
En tosiaankaan ymmärrä miksi et voisi identiteetiäsi paljastaa, vaikka en nyt kirjasi perään mitenkään hingukaan. Samahan se on, missä se paljastuu, kustantajan sivuilla, kirjakaupoissa tai täällä, jossa voi heilua millä nimmarilla tahansa.
Mikä estää Esikoiskirjailia 11 vaihtamaan ei rekisteröidyn nimimerkkinäs toiseen ei rekisteröityyn, vaikka Tosikoiskirjailija 12:ta?
Minä en nyt näe mitään vaaraa, että identiteettisi paljastuu...
Paitsi että saisit ehkä lisää lukijoita ja faneja.
Mutta kukin tavallaan.
Ok, ymmärrän kyl ton perustelun, vaikka oisinkin mielellään tsekannut kirjan.
Siis eihän toi nimimerkki mitenkään liity haluun olla paljastamatta itseään, vaan ylipäätään ei haluu, et nimensä tai kirjansa nimi yhdistetään tähän palstaan. Oikeestiko joku ihmettelee miksi? Ku täl palstalla ollaan niin kannustavia kirjailijoita kohtaan, vai? Onks täl palstalla joskus oikeasti kehuttu kirjailijaa tai kirjaa? Vähän näyttää päinvastaiselta meno tääl. Vaikka Jeesus Kristus julkaisis kirjan, niin tääl tulis puukkoa selkään. Jos ite julkasen, en taatusti siit tääl kerro!!!!
Googettakaa esikoiskirjat kevät 2011 niin saatte Hesarin listan auki. Sieltä sitten vain arvailemaan... itsehän arvelen romaanin sisällön kuvauksen perusteella erästä. Ehkä se on se, ja ehkä tekin arvaatte, mutta tällainen identiteetin paljastuminen ei varmaan haittaa esikoiskirjailijaa, koska varmuuttahan ei kuitenkaan ole...
Itse taidan muuten ensi vuonna olla saman ongelman edessä kuin ap :)
No tuletko tänne kertomaan, kun kirjasi julkaistaan? Ja onnea!!!
Iida Rauma: Katoamisten kirja on ilmestynyt maaliskuussa 2011 Gummeruksen kustantamana.
No niin, siis eihän Gummerus ole "pienempi, taidekirjoihin erikoistunut kustantamo". Eikä tuosta teoksesta voi sanoa, että se ei sijoittuisi johonkin tiettyyn aikaan ...
Oletettavasti kyse on jostakin kirjasta, joka ei ole edes mukana Hesarin listalla, siellä kun ei tunnetusti ole kaikkien kirjojen nimiä.
Valitettavasti tämä palsta on todellakin sellainen, ettei täällä kannata eikä kehtaa itseään paljastaa ja kirjaansa mainostaa. Minultakin julkaistiin (eräältä hyvin pieneltä kustantamolta) esikoiskirja tänä syksynä. Kun yhdessä vaiheessa tulin tänne kertomaan ilouutisesta, että kirjani julkaistaan, niin suuri osa kommentoijista luuli viestiäni provoksi ja vaati todisteita... No, olisi vain todella noloa ilmoittaa itsestään Suomi24:n palstalla. Täällä on kuitenkin tullut huvin vuoksi käytyä useita vuosia, ja siksi on kiva kertoa ja kuulla näitä hyviäkin uutisia.
Itse kuitenkin päivitän nykyään blogia ja Facebook-sivua, eli muuten mainostus on ihan ok. Mutta täällä, ei ei ei...
Onnea aloittajalle ja tsemppiä toisen kirjan kirjoittamiseen!
Onnittelut esikoiskirjasta! Harmi, että kaikki keskustelijat eivät käyttäydy asiallisesti ja estävät siten avoimen keskustelun. Olisi ollut mukava kuulla sinunkin kokemuksistasi esikoiskirjailijana.
Niinpä, olen jossain pinossa kritisoinut juuri tällä palstalla esiintyvää negatiivisuutta. Ajatelkaa, kuinka paljon täällä voisi saada asiallisia vinkkejä esikoikirjailijoiltakin, jos keskustelu olisi asiallista. Kun monista vastauksista päätellen tällä palstalla kuitenkin käy myös esikoiskirjailijoita. En kyllä usko, että kaikki olisivat täällä samanlaisia pipipäitä kuin muutamissa keskusteluissa pyörineet, saattaapi olla jopa vain yksi tai ehkä kaksi katkeraa, jotka täällä julkaisseita kirjailijoita haukkuvat. Mutta ei taatusti tule tänne Tua eikä Ollikainen eikä kukaan muukaan auttamaan ja vinkkaamaan, kun heti ollaan haukkumassa suuna päänä. Ottaa päähän, kun kerran vastauksista näkee, että täällä oikeitakin kirjailijoita käy. Ja kysymyksiä kirjailijoille olisi,e ikä varmasti vain minulla.
Mm. Scarabeus ja kaltaisensa ovat täällä oikein hienosti osallistuneet ilmapiirin myrkyttämiseen.
ottaapattiin
opetele sinäkin kirijoittamahan nimimerkkini oikein ja ala sitten vasta pistellä
scarabaeus
nippuun joidenkin ilmapiirimyrkyttäjien myrkyttämisiin,
h-vetti,
vähän nyt rajaa siihen kikikikirjoitteluhun !!!!!!!!!!!
Minustakin olisi hienoa tehdä kysymyksiä julkaisseille kirjailijoille. Onnistuisiko palsta helpommin houkuttelemaan julkaisseita kirjailijoita tänne, mikäli palstalle pitäisi rekisteröityä omalla nimellään? Mutta ehkei. No, olisipa meille esikoiskirjailijuudesta haaveileville samanlainen keskustelusivusto kuin Kirjailijaliiton jäsenillä.
Posketonta on niin. Olen melko uusi näissä maisemissa ja itsekin olen ihmetellyt nälvimistä, negatiivisuutta, piikittelyä ja tylyttämistä, mitä täällä esiintyy.
Nähtävästi moiset saavat siitä jotain kiksejä ja se on huvia heille. En voi ymmärtää.
Ainahan voi kuitenkin yrittää asiallista keskustelua, kyllähän sieltä jostain heinäsuovasta se neulakin joskus löytyy.
Negatiivisuus ja nälviminen ym. on kaikkien nettikeskustelujen ongelma, pahempiakin on kuin tämä.
Ainoa vinkki taitaa olla, että ohittaa kökän vaiteliaisuudella ja keskittyy rakentaviin kommentteihin.
Millainen tuo Kirjailijaliiton keskustelupalsta on? Esiintyvätkö liiton jäsenet siellä omilla nimillään?
Kyllä vain.
Kirjailijoiden blogisivuilla keskustella kirjailijoiden kanssa, mutta se on "keskustelua", koska moderoijana toimii sivuston kirjailija itse. Olisi mukavaa jos täällä voisi olla vapaampaa keskustelua ilman ikuista negaa tai muka-sarkasmia, mutta kenties sitä ei voi välttää. Ignorointi ei ole kivaa, mutta se lienee ainoa reitti...
Ehkä nimellä rekisteröityminen ei olisi niinkään huono ajatus, jos se poistaisi sivustolta suun soittamisen ja keskittyisi itse kiinnostavampaan eli kirjailijuudesta keskustelemiseen...
Toivottavasti urasi jatkuu reippaissa merkeissä eteenpäin. Nämä eivät ole ehkä ajoista helpoimmat kirjailijoillekaan...