vauvan yökyläily

Vauvan hoitoon jättäminen [5/2007] Kaksplus lehdestä:

Olisimme lähdössä mieheni kanssa noin neljän vuorokauden lomalle ja ajankohta on päätetty jo kauan aikaa sitten, mutta nyt mietityttää, voimmeko jättää vauvamme silloin mummolle hoitoon. Vauvamme olisi silloin noin puolivuotias. Lapsemme on ollut kyllä paljon tekemisissä mummonsa kanssa ja he tapaavat joka kuukausi (mummo asuu eri paikkakunnalla), joten kyseessä olisi tuttu henkilö, mutta mietityttää vain, onko se neljä päivää liian pitkä aika? Voiko lapsi alkaa vierastaa meitä? Tai voiko hänelle tulla erosta jotain traumoja?
Maya



Voi kuinka mielelläni vastaisin, että lähtekää vaan matkalle hyvällä mielellä! Valitettavasti näin en voi tehdä, kerron pian miksi, mutta sitä ennen muutama sana parisuhteesta. Tutkimuksissa on todettu parisuhdetyytyväisyyden kohoavan raskauden ajan aina vauvan syntymään saakka. Seuraavat kolme kuukautta tyytyväisyys laskee kuin kissan häntä. Onneksi tämä on ohimenevää. On tärkeää löytää jokin keino, millä yhteinen sävel parisuhteessa säilyy ja kypsyy. Tämä onkin haaste, sillä vauvan turvallinen kehitys on niin riippuvainen ensisijaisesta hoitajasta, että yhteiset matkat eivät tässä vaiheessa ole ensisijainen keino parisuhteen hoitamiseen.

Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin. Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee.

Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan.

Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.

Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. "Menneisyys" (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti "ole olemassa yksin". Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.


Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.

Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä). Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla. Joskus toki elämässä sattuu asioita (sairaalareissu, äidin vakava uupuminen), jolloin vanhempi joutuu jättämään imeväisikäisen vauvan pidemmäksi ajaksi hoitoon. Ideaalitapauksissa hoitajana toimii silloin toinen vanhempi, joka on vauvalle päivittäisestä arjesta tuttu.

Vielä matkaanne ajatellen, jo maiseman vaihdos, vaikkakin yhdessä vauvan kanssa, voi tuntua virkistävältä vastapainolta arjen rutiineille. Onnea ja jaksamista vauvan hoitoon ja parisuhteeseen!

Katri Kanninen

Jos haluat olla täydellinen äiti, niin älä jätä lastasi hoitoon. Koskaan. Mutta jos haluat välillä levähtää, niin mielestäni voit turvallisesti jättää lapsen yökylään tutuille isovanhemmille. Jännä muuten, että uusimmassa KaksPlus-lehdessä nimenomaan suositeltiin, että yökyläilyharjoittelut pitäisi aloittaa mahdollisimman varhain. Eli taitavat asiantuntijatkin olla tästä montaa mieltä. Itse jätettiin poikamme 5kk vanhana yhdeksi yöksi isovanhemmille, kun vietimme hääyötä. Mitään ongelmia ei tästä tullut.

Minä jätin 3kk ikäisen äidilleni yökylään. Vauva oli käynyt noin 2 kertaa viikossa siellä kylässä, joten uskalsin kyllä jättää yökylään ihan hyvillä mielin. Tottakai mietitytti ja huolestutti, mutta kaikki meni hyvin ja siitä lähtien vauva on ollut siellä yökylässä n. kerran kolmessa kuukaudessa. Isovanhemmat ovat ihan innoissaan ja me saadaan miehen kanssa nauttia kahdestaan olosta :) Nykyiusin lapsi on jo 1v4kk ja on aina innoissaan isovanhempien luona, eikä malttaisi lähtä pois.

Meillä tyttömme oli vuoden, kun jäi ensimmäisen kerran kotiin mummon hoidettavaksi. Meidän on ollut hankala saada hoitajaa ja toisaalta minä olen ollut niin kiinni tytössä, että en ole halunnut lähteä mihinkään. En olisi voinut nauttia illanvietosta, kun olisin vain miettinyt miten kotona menee. Siksi en halunnutkaan mihinkään. Mutta tämä äidin "eroahdistus" näemmä aikaa myöden onneksi helpottaa, nyt voisin kuvitella antavani neidin jo isovanhemmille hoitoon viikonlopuksi (kun sitä niin kovasti ovat pyydelleet). Mutta minun mielestäni jokainen voi tehdä niinkuin itsestä parhaalle tuntuu. Meidän mummut ovat molemmat kertoilleet, kuinka "siihen aikaan" oli ihan normaalia jättää vaikka 3kk lapsikin viikoksi sukulaisille hoitoon saati sitten yökylään. Eikä meistä lapsista tämän hullumpia ole tullut :D Hyvä se on parisuhdetta ja omaa jaksamistakin ajatella ja käydä joskus ulkoilmaa haistelemassa. Ja voihan sitä lähteä illalla niin, että laittaa toisen unille ja tulee aamuksi takaisin. Oma koti ja tutut ympyrät varmasti helpottavat ja tuttu mummu hoitajana.

Minusta saa jättää lapsen yökylään silloin kun siltä itsestä tuntuu. Kunhan hoitopaikka on luotettava tietty.. Jotkut jättää aivan pienen lapsen yökylään ja jotkut ei sitten millään isompaakaan..

Itse luen näitä tutkimuksia ja suosituksia siitä, että miten lapsi traumatisoituu ja ties mitä hullua mielenkiinnolla eri lehdistä.. Entäs tällaiset keskosvauvat, joilla kontakti vanhempiin on alkuelämässä hoitojen takia hyvin vähäistä ja elämän ensikuukaudet kuluvat sairaalassa.. Ihan tolkkuihmisiä ilman traumoja näistäkin tulee..

Me jätettiin poika miehen siskolle, jolla itselläänkin pieni vauva yökylään kun poika oli kolmen kuukauden. Silloin oli kaverin häät, jonne halusimme mennä ihan kahdestaan.. Yökylä oli mennyt hyvin ja seuraavana päivänä kotiin haettu muksu oli ihan normaali..

Ja serkkuni äiti sai häenet ollessaan vielä yläasteella. Koulu oli pakko hoitaa, joten päivät oli äitistään erossa tämäkin ilman että olisi mitenkään sekopääksi kasvanut..


Ohjaaja-tuottaja Mika Kaurismäki ja Litmanen ovat sopineet dokumenttielokuvan tekemisestä. Sen ohjaajaksi on kutsuttu Arto Koskinen.

Yökyläilyä meidän kohdallamme helpottaa varmaankin se, että illan lapsen kanssa ovat helpot; lapsella on 2kk:n iästä asti ollut selkeä rytmi, nukkumaanmenoaika ja iltarutiinit, jotka toistuvat myös hoitopaikassa. Ja sekin helpottanee yökylää, ettei kumpikaan meistä vanhemmista jaksa alkaa itseään asialla syyllistämään.. Uskomme, että lapsemme perusturvallisuus ja suhde meihin vanhempiin on sen verran vahva, että silloin tällöin jonkun toisen kanssa vietetty aika ei lasta traumatisoi..

Meidän poika oli ensimmäistä kertaa mummolassa yötä joskus 4 kk iässä. Hyvin meni, hyvin nukkui ja takaisin syliin päästyään oli aivan niin kuin ennenkin. Tietty vauvoja on erilaisia, mutta ei meillä ainakaan mitään ongelmaa ollut asian suhteen. Kerran tuota ennen olivat mummi ja vaari meillä hoitamassa ja me yötä heillä. Kyllähän muissa kulttuureissa vauvaa hoitaa koko suku ja kylä! Ei vauva rikki mene jos on useampi, jotka rakastavat :)

Vauvathan on yksilöllisiä.Toiset jaksaa pitkäänkin ilman äidin syliä,toisten taas on vilkuiltava vähän väliä että äiti on läsnä.Tärkeintä on mennä lapsen mukaan.Eikä ehdottomasti puolitutuille/ihmisille joiden kanssa lapsi ei tunne olevansa turvassa/vierastaa.Eikä pitkäksi aikaa.Isovanhemmat,läheinen ystävä tms joka on usein tekemisissä lapsen kanssa ja jolla on lapseen luottavainen ja turvallinen suhde on hyvä paikka olla hoidossa eikä lapsi pääsee niin hirveästi kaipaamaan äitiä.Toki 1vrk on aika pitkä aika erossa äidistä joten ei mielestäni sen kauempaa alle 2v tulis olla erossa äidistään...

Molemmat lapset olleet mummolassa yön yli 3-kuisina. Mummo on hyvin läheinen ja näemme lähes joka päivä muutenkin. Hyvin menneet yökyläilyt molempien kanssa. Aina silloin tällöin ovat olleet yötä siellä. Ennen ekaa yötä mummo on hoitanut molempia useamman tunnin ajan, jotta näin, miten lapset suhtautuivat. Esikoisen ollessa 10 kk, oli hän mummolassa 5 vrk putkeen. Toinen tulokkaamme nyt 5 kk ja ollut kaksikin yötä jo perättäin mummolassa. Mitään ongelmia ei ole kummankaan kanssa ollut, ja esikoinen mielellään jää hoitoon.

Kaikille lapsille tai perheille tämä ei kuitenkaan välttämättä ole hyväksi. Jokainen toimii parhaaksi katsomallaan tavalla, esim jos vauva kovasti vierastaa, ei kannata yöksi jättää. Ja kylmiltään ei muutenkaan. Kannattaa ensin muutamia kertoja viedä muutamiksi tunneiksi ko paikkaan hoitoon ja katsoa sitten kuinka on sujunut.

Hei, mun lapsi oli 2-VIIKKOISENA yön pois kotoa. Ja siitä eteenpäin pari kertaa kuussa. Nyt lapsen ollessa melkein vuoden, hoitoon viennit ovat oleellisesti harventuneet. Ihan normaali lapsi se on, ainakin vielä. Pitää isovanhemmistaan ja menee kylään mielellään. Tosin lähtee kotiinkin päin ilman mitään souta. Meillä vanhemmilla on läheinen ja hyvän tuntuinen suhde lapseen, joten nämä hänen alkuelämänsä hoidossa olot eivät ole vaikuttaneet meidän keskinäiseen äiti-lapsi- juttuihin. Iloinen ja tyytyväinen on ollut aina, ei turhia kitinöitä.

Ja varmasti joku pitää mua huonona äitinä, mutta toisten sädekehä on likainen edestä ja toisten takaa. Kaikki olemme varmasti parhaita äitejä omille lapsillemme. Mun äiti antoi mua myös vauvana hoitoon ja ihan tasapainoinen ihminen mustakin on tullut. Älä kuitenkaan puoliväkisin vauvaa hoitoon vie, jos ei ole millänsäkään niin tuskin aiheutat mitään traumoja.

En ole antanut ollenkaan ihan pikkulasta yökylään. Esikoinen on nyt 2-vuotias ja pienempi 6 kk, kumpikaan ei ole ollut yöhoidossa eikä päivähoidossakaan. Voisin kuvitella antavani 3-vuotiaan kylään yöksi.

meillä tyttö oli täyttänyt juuri vuoden, kun oli ekaa kertaa yötä erossa vanhemmista yön yli (olimme miehen kanssa vuorokauden hotellissa), hoitajana oli tuttu mummo meillä kotona. Tätä ennen olin ollut pari kertaa itse yötä pois viihteellä (esim. ystävän polttareissa ja yhdet toiset juhlat), jolloin mies hoiti illan ja yön yli lasta (ja tietenkin aamun :-). Mutta se täytyy sanoa, että ekaa kertaa olin itse vuorokauden pois kun tyttö oli 7,5kk ja vaikka lapsi oli isän hoidossa ja ihan ok oli mennyt, niin mielestäni hän oli liian pieni, koska huomasin, että oli jotenkin "apaattinen ja välinpitämätön" minua kohtaan kun tulin kotiin ja itselläkin oli niin kauhea ikävä, etten oikein pystynyt ekalla kertaa nauttimaan edes illasta. Uskon kyllä ainakin omasta lapsestani, että se pitää paikkaansa, että 1yö/1vuosi -sääntö pitää paikkaansa näin jälkikäteen ajateltuna, koska nyt jää mielellään mummon kanssa yöksi (tosin on aina ollut kotona silloin) kun ikää jo 1v6kk...tietysti eria asia on jos on paljon valvottava lapsi ja vanhemmat haluavat nukkua univelkaa, esim. meillä tytöllä oli koliikki 1-2kk iässä ja mummo hoiti / kantoi huutavaa lasta parina yönä ja itse nukuin korvatulppien kanssa yläkerrassa. Se on lyhyt aika kun lapset ovat pieniä! En kyllä sinällään ymmärrä joitakin äitejä, jotka kiikuttavat joka tai joka toinen viikonloppu lapset mummolaan, jotta pääsevät "viihteelle", koska kyllähän sen elämän on muututtava lapsen synnyttyä! Itselleni riittää jos 3-4 kertaa vuodessa käymme miehen kanssa kahdestaan yön yli jossakin (sen jälkeen kun lapsi täytti vuoden).