Keskeisiä lastensuojelussa vallalla olevia valheväittämiä ovat mm:
- vanhemmat eivät ymmärrä omia virheitään, eivätkä näin ollen myös huostaanoton syytä
- vanhempien oikeudet menevät lasten oikeuksien edelle
Kumpikaan noista väitteistä ei pidä paikkaansa kuin korkeintaan aniharvoissa poikkeuksissa. Tärkein valheväittämien ylläpitäjä on Perhehoitoliitto puheenjohtaja Aila Paloniemen johdolla, hän on myös keskustan kansanedustaja. Osa liiton jäsenistä ovat edelleen noiden mielipiteiden kiihkeitä kannattajia.
Paloniemen teema lienee leimata kaikki huostaanottovanhemmat kieroiksi valehtelijoiksi, jotka eivät rankalta päihteidenkäytöltään tai psykooseiltaan kykene näkemään totuutta sellaisine kuin se on. Väite on törkeä jo pelkästään siksi, että huostaanottojen syissä ovat vanhempien päihteet ja mt-ongelmat tainneet jo aikoja sitten jäädä surkeaan vähemmistöön, pelkästään peruspalvelujen puutteen takia tehdyt huostaanotot ovat ehkä jo menneet syylistoissa em:n edelle.
Paloniemen oppi leviää kuitenkin poliitikkojen suojeluksessa, koska peruspalvelujen takia tehdyt laittomat huostaanotot olisivat niin järkyttävän huonoa mainosta Suomelle ulkomaidenkin silmissä, niin siksi Paloniemiläisyyttä saa vapaasti valehdella ja levittää vielä tänäkin päivänä.
Väärän valheoppinsa perusteella Paloniemi ajaa myös
- pysyvien huostaanottojen eli laittoman adoption lisäämistä
- jonkinlaista tulkkipalvelua huostaanottovanhemmille, että he ymmärtäisivät luopua (lopullisesti?)lapsestaan
Koska laittomia huostaanottoja ei myönnetä virallisesti, nuo asenteet koskevat käytännössä kaikkia huostaanottoja ja kaikkia lapsia. Onko Suomessa tässä suhteessa enää mitään lasten ihmisoikeuksista ja oikeusturvasta jäljellä?
- vanhemmat eivät ymmärrä omia virheitään, eivätkä näin ollen myös huostaanoton syytä
- vanhempien oikeudet menevät lasten oikeuksien edelle
Kumpikaan noista väitteistä ei pidä paikkaansa kuin korkeintaan aniharvoissa poikkeuksissa. Tärkein valheväittämien ylläpitäjä on Perhehoitoliitto puheenjohtaja Aila Paloniemen johdolla, hän on myös keskustan kansanedustaja. Osa liiton jäsenistä ovat edelleen noiden mielipiteiden kiihkeitä kannattajia.
Paloniemen teema lienee leimata kaikki huostaanottovanhemmat kieroiksi valehtelijoiksi, jotka eivät rankalta päihteidenkäytöltään tai psykooseiltaan kykene näkemään totuutta sellaisine kuin se on. Väite on törkeä jo pelkästään siksi, että huostaanottojen syissä ovat vanhempien päihteet ja mt-ongelmat tainneet jo aikoja sitten jäädä surkeaan vähemmistöön, pelkästään peruspalvelujen puutteen takia tehdyt huostaanotot ovat ehkä jo menneet syylistoissa em:n edelle.
Paloniemen oppi leviää kuitenkin poliitikkojen suojeluksessa, koska peruspalvelujen takia tehdyt laittomat huostaanotot olisivat niin järkyttävän huonoa mainosta Suomelle ulkomaidenkin silmissä, niin siksi Paloniemiläisyyttä saa vapaasti valehdella ja levittää vielä tänäkin päivänä.
Väärän valheoppinsa perusteella Paloniemi ajaa myös
- pysyvien huostaanottojen eli laittoman adoption lisäämistä
- jonkinlaista tulkkipalvelua huostaanottovanhemmille, että he ymmärtäisivät luopua (lopullisesti?)lapsestaan
Koska laittomia huostaanottoja ei myönnetä virallisesti, nuo asenteet koskevat käytännössä kaikkia huostaanottoja ja kaikkia lapsia. Onko Suomessa tässä suhteessa enää mitään lasten ihmisoikeuksista ja oikeusturvasta jäljellä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuntaliitto edustaa näissä asioissa laittomuuksiin syyllistyneiden järjestöä ja Sirkka Rousun mukaan laittomien huostaanottojen määrän selvittäminen pitäisi tehdä hallinto-oikeuksien pöytäkirjoja tutkimalla!
Onko surkuhupaisempaa väittämää aikoihin kuultu! Laittomien huostaanottojen määrä ei selviä nimenomaan oikeuden pöytäkirjoista. Monien kansanedustajienkin mielestä HO:ssa oleva käänteinen todistustaakka jo tekee niissä tapahtuvan oikeuskäsittelyn oikeusvaltion periaatteiden vastaiseksi. Sosiaalitoimen perustelut menevät siellä 2 % lukuunottamatta läpi silmää räpäyttämättä, vanhempien tuomien arvovaltaistenkaan todistajien mielipiteille ei anneta mitään arvoa. Vanhempia ei edes kuulla oikeudessa sanallakaan, jos eivät ole ymmärtäneet etukäteen hakea suullista käsittelyä asialleen.
Päätökset tehdään siis lähinnä sosiaalitoimen kirjausten perusteella, oikeutta ei paljon kiinnosta, on niille mitään todisteita olemassa. Jopa moniammatillinen työryhmä on saattanut antaa oikeuteen lausuntonsa pelkästään sosiaalitoimen kirjausten perusteella ilman, että olisi tavannut perhettä ollenkaan, saatika tutustunut heidän esittämäänsä todistusaineistoon.
"Väärän valheoppinsa perusteella Paloniemi ajaa myös
- pysyvien huostaanottojen eli laittoman adoption lisäämistä
- jonkinlaista tulkkipalvelua huostaanottovanhemmille, että he ymmärtäisivät luopua (lopullisesti?)lapsestaan"
Arvelen, että Aila Paloniemi ajaa tulkki-ideallaan lapsille E D U N V A L V O J I A . Sehän on tärkeä Pelastakaa Lapset ry:n projekti.
Kun lapselle määrätään edunvalvoja, se suoristanee jonkin verran lapsen lopullista adoptointia uuteen (eli esimerkiksi sijais-) perheeseen.
Luulenpa, että edes paloniemi ei ole helpolla halukas sanomaan ääneen sitä, että lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille pitää määrätä nykyistä selvästi enemmän useammin edunvalvoja. Puhe naamioidaan joksikin muuksi. Kun puheeksi TULKISTA.
Tämä on tyypillistä kaksinaamaista kieroutta, mitä julkisuudessa harrastetaan kun ollaan puhuvinaan lasten"suojelusta".
En ollenkaan vastusta LAILLISTA adoptiota huostaanoton jatkumona, jos siihen TODISTETUSTI on tarvetta!
Mutta todistaminen ei saa jäädä paloniemeläisten puheiden varaan, kuten nykyisin tapahtuu. Kaikkiaan Paloniemen käsitykset ovat tehneet hirvittävän paljon hallaa lapsille ja ls-suojelun asiakasperheille yleisemmin.
Laittomalla adoptiolla tarkoitan sitä, että Suomi lienee ainut niin rikas valtio maailmassa, että minkä-sattuu-perustein tehdyn huostaanoton jälkeen tapaamiset estetään laittomasti ja kaikin mahdollisin muin keinoin lapsi vieraannutetaan vanhemmistaan, jonka jälkeen lapsi on käytännössä annettu omaksi sijaisperheelle. SIITÄ HUOLIMATTA yhteiskunta maksaa pelkkaa sijaisille lapsen hoidosta ja korvaa heille lapsen muut kulut.
Tuohon pääsyä on Perhehoitoliitto ruokkinut jo vuosia, vasta nyt kuulen ensimmäisen kerran Paloniemen kannattavan julkisesti "pysyvien" huostaanottojen lisäämistä. Siihen on tietysti oiva tie määrätä vaikka kuinka laittomasti lapselle edunvalvoja, jolla vanhemmat menettävät lopullisesti lapsensa huoltajuuden.
Pysyvä huostaanotto = laiton adoptio
Laillinen adoptio = on jotain ihan muuta
Pitäisikö seuraavankin kertomuksen lapselle hankkia Paloniemen ehdottama tulkki selittämään, miksi hänet otettiin hyvästä kodista pahoinpiteltäväksi sijaishuoltoon ja lopulta jätettiin yhteiskunnan taholta ilman hoitoa, vaikka huostaanoton syy oli alkun alkaen peruspalvelujen puute:
"Tutkimusosasto oli hyvä kokemus vain siinä mielessä, että lasta kohdeltiin siellä ystävällisesti, mitä varsinaisilta hoito-osastoilta tulleen palautteen perusteella eivät kaikki perheet voi sanoa samaa.
Lapsella oli Asperger-epäily, mutta Matti Brummer ei pitänyt sitä mahdollisena. Neurologiseen arvioon ei päästy, vain perustesteihin, jotka eivät kerro Aspergerista juuta eikä jaata. Olin monta vuotta yrittänyt saada apua lapsen syömisongelmaan, mutta minua ei oltu uskottu, miten vähän lapsi söi. Tutkimusosastolla oli pakko uskoa, kun itse näkivät tilanteen.
Olin joskus kotona sanonut lapselle tuskastuneena, että "Syö nyt, ei se sentään myrkytettyä ole." Lapsesta se oli hauska vitsi ja hän toisteli sitä usein myöhemminkin. Hän kaipasi suunnattomasti kotiin sairaalassa ja kuvitteli luokseen suojelusenkelin samaan tapaan kuin joillain on mielikuvituskaveri.
Noista seurasi papereihin PSYKIATRIEN JYMYKIRJAUKSET:
"Lapsi on selvästi psykoottinen, hän luulee ruokaansa myrkytetyksi." Ja myöhemmin: "Tutkimustilanteessa lapsi on harhainen, hän kuvittelee näkevänsä tutkimushuoneessa suuri kokoisen enkelin." Huoh...
Brummer kirjoitti PIKAlähetteen pitkäaikaiseen psykiatriseen hoitoon ja koska sairaalapaikkaa ei kuulema saanut hoitotakuulain puitteissa, lähete laitettiin Hdl:n lastenkodin psykiatriselle osastolle Pitäjänmäelle. Hoidon piti kestää tavanomaiset kaksi vuotta, mutta jopa sossut olivat järkyttyneitä kun purkivat huostaanoton jo 3,5 kk:n kuluttua sen alkamisesta. Lasta pahoinpideltiin, peloteltiin, uhkailtiin, pidettiin yksinään vastoin intensiivihoidon oppeja. Jos lapsi kertoi mitään minulle pahoinpitelyistä ja huonosta kohtelusta, se kostettiin aina lapselle jonkinlaisena satuttamisena, esim. isokokoinen mieshoitaja astui koko painollaan hennon pikkutytön jalalle, tönittiin, läimäyteltiin, istuttiin päälle (!). Jopa minun läsnäollessani mieshoitaja karjui lapselle, että tämä ei saanut puhua ulkopuolisille mitään kohtelustaan.
Lastenlinnan antama väärä diagnoosi:
Lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö psykoottisin piirtein
Kotiutumisen jälkeen saatu oikea diagnoosi: Aspergerin oireyhtymä, eikä psykoosista tietoakaan.
Lapsen vointi romahti lastenkodissa ja vasta vuoden kuluttua kotiutumisesta hän oli ulkoisesti lähes ennallaan. Nyt hän on kuin toinen tyttö, neurologista kuntoutusta on takana kohta kolme vuotta, lapsi käy tavallista luokkaa ja menestyy hyvin, ulkoisesti ei poikkea mitenkään muista saman ikäisistä. Terapiassa on hoidettu myös huostaanoton aiheuttamia traumoja, mutta on käynyt ilmi, että hän ei ole toipunut niistä täysin vieläkään.
Itse voin sanoa, että tietyllä tavalla voi ajoittain unohtaa lapsen laittoman ja väärän kohtelun, mutta luottamustani tähän yhteiskuntaan voidaan tuskin ikinä palauttaa enää ennalleen."
Yllä olevaan kertomukseenko (ja moniin satoihin vastaaviin)
pitäisi vielä lisäksi saada "pysyvä huostaanotto", johon pääsyä auttamaan lapselle olisi pitänyt määrätä edunvalvoja?
Paloniemeläisyys on hirvittävä, vaarallinen, lapsia ja perheitä tuhoava ajattelusuunta
Laittomat huostaanotot ovat yhteiskunnan rikoksia perheitä kohtaan, mutta koska poliitikoilla ei ole halua myöntää niiden olemassa oloa julkisesti, pidetään yllä harhaa, jonka perusteet löytyvät ls:n suunnittelusta ja lainlaatijoiden pöydiltä eli ihanteet, joiden mukaan ls-työtä pitäisi tehdä. Käytännön toimet ovat kuitenkin useimmiten äärimmäisen kaukana noista ihanteista.
S-perheet on aivopesty ajatukseen, että poikkeuksetta kaikki lapset tulevat hirvittävän huonoista kotioloista, kaikki lapsen oireet, jopa koti-ikävä tulkitaan yksin siitä näkökulmasta käsin. Tuli lapsi millaisesta kodista tahansa, niin hänestä etsitään ensimmäisenä fas/fae-syndroomaan merkkejä, jos ei löydy, on seuraavana vuorossa tulkita hänen käytöstään kiintymyssuhdehäiriöstä käsin.
Laitonta on sekin, että lapsilla on vasta huostaanoton jälkeen varma pääsy esim. terapiaan. Sanotaanko perustuslaissa tosiaan, että pitää tehdä huostaanotto, ennen kuin lapsella on siihen oikeus?
Paloniemi on onnistunut tuhoavilla asenteillaan puhumaan s-huollolle lähinnä lisää valtaa syyllistyä esim. laittomiin tapaamisrajoituksiin, laittomuuksiin menevään tapaamisten valvontaan ja lukemattomiin niihin keinoihin, joita heillä on käytössään silloin, kun lapsi halutaan täysin vieraannuttaa vanhemmistaan. Kaikki sijaishoitajat eivät tähän syyllisty, mutta ne, jotka haluavat omia lapsen lopullisesti itselleen, niin se onnistuu, ikävä kyllä on onnistunut lukemattomien lasten kohdalla.
Tähänkö vielä - ihan oikeasti - tarvitaan lisää pysyviä huostaanottoja?
Myös monet psykiatrit katsovat lasta vain huostaanotto-silmälasien läpi ja voin kuvitella, miten kysymysten kärjessä ainakin huostaanotetulle on: "Luotatko sinä aikuisiin?" Sillä tarkoitetaan tietysti omia vanhempia.
Kun lapseni kotiutui laittomasta huostaanotosta, tapasi 1. kerran psykiatrin ja kun lääkärille selvisi lapsen huostaanottotausta, oli välittömästi seuraava kysymys: "Luotatko sinä tuohon äitiin? Luotatko, että hän todella ajaa sinun parastasi?" Lapsi loukkaantui kysymyksestä niin, että 9-vuotiaan arvovallalla tokaisi: "Tyhmä! Sinä olet niin tyhmä, että minä haluan pois täältä." Tuon ikäisellä lapsella on enemmän arvostelukykyä kuin huostahulluuteen mukaan lähteneillä psykiatreilla tai sijaisvanhemmilla.
Mieleen on jäänyt myös erään joensuulaisen sossun vastaus kirjoitukseeni Karjalaisessa: "Syy on aina vanhemmissa kun lapsi oireilee." Käsittämätöntä! Hirvittävää tuhoa tehdään lapsille tuollaisilla asenteilla. Tuota valheväittämää kun höystetään vielä joillain Jari Sinkkosen ja Raisa Cacciatoren pahimmilla asenteilla, niin tuho on valmis, vanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puolustaa lastaan kun ls:n raudanluja koneisto käynnistyy.
Jos tämä kaikki tuho ei tapahtuisi hallituksen suojeluksessa, niin esim. kansanedustaja Lipposen kirjalliseen kysymykseen hoidollisista huostaanotoista olisi suhtauduttu aivan toisin. Senhän olisi pitänyt herättää järkytystä kuulijoissa, jos se olisi ollut heille uutinen. Mutta ei, kiusaantuneena vain vaivihkaa silmäiltiin toisiaan ja ministerin takelteli puuta heinää vastauksessaan. Koko asian käsittely jäi siihen.
S-huolto on vuosia rummuttanut täyttä valhetta olemattomista vanhempien oikeuksista. Tyypillisiä valheitä on esim. se, että lapsella on lukematon määrä sijoituspaikkoja vanhempien oikeuksien takia! Lasta muka pompotetaan edes takaisin kotiin ja sijoitukseen vanhempien raittiiden ja juomisjakson mukaan.
Ensinnäkin vain osa huostaanotoista tehdään vain päihdeperheistä, ehkä hyvinkin pieni osa enää nykyään. On tutkittua tietoa siitäkin, että sijoituspaikan vaihtoon vaikuttaa suuresti SIJAISPERHEESTÄ JOHTUVAT SYYT, lukuisiin sijoituksiin ei suinkaan ole syynä se, että vanhemmilla olisi mitään oikeutta määrätä lapsen olinpaikasta yhtään mitään!
Mutta Perhehoitoliitto se vain jaksaa valhepropagandaansa. Sillä on aikaansaatu se, että oli huostaanoton syy mikä tahansa, niin lasta on todella vaikea kotiuttaa. Sekö on lasten etu?
Olisi aika olemattomien vanhempien oikeuksien lisäksi alkaa puhumaan lähinnä lasten oikeuksista, koska Perhehoitoliitto ajaa vain yleisesti sijaishuollon oikeuksia.
Lapsen oma koti menettää täysin merkityksensä, jos perhe mistä tahansa syystä ohjataan ls:n asiakkaaksi.
Se ei ole tärkein tai ensimmäinen koti, johon hänellä enää silloin on oikeutta.
Ensin kartoitetaan perheen ongelmatilanne ja mietitään kuumeisesti, riittääkö LsL:n 40 § 1 momentin maininta "muut kasvuolosuhteet" huostaanoton perusteeksi. Yleensä riittää, koska sinne saadaan mahtumaan lähes mikä syy tahansa, että voidaan perustella sen vaarantavan lapsen kasvuolosuhteita. Tuohon kohtaan uppoavat peruspalvelujen puutteet, olemattomat avohuollon tuet ja lisäksi paljon, paljon muita asioita, mikä saataisiin näyttämään hyvälle perustelulle hallinto-oikeuden silmissä.
Paloheimolaisen ajattelun esteenä eivät ole enää kuin kiusalliset vanhemmat, jotka tuppaavat pyörimään Perhehoitoliiton jäsenten kiusana. Mutta onneksi vanhemmilla ei ole enää nykyään mitään oikeuksia lapseen tuossa vaiheessa, niin liiton huonoimmat jäsenet voivat aloittaa lasten aivopesun eroon moisista turhakkeista. Omat vanhemmat ja omat koti - ei niillä ole enää mitään merkitystä.
Päivi Räsänen on viime vuosina kovasti säestänyt Perhehoitoliiton puheenjohtajaa näissä laittomissa vanhemmista vieraannuttamisissa. Eihän niitä tietysti myönnetä laittomiksi, valehdellaan vain, ja ollaan puhuvinaan "niistä tapauksista kun vanhemmista ei aikoihin kuulu mitään". Huoh... Joopa joo.
Kirjoitin juuri äsken toiseen, lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan ketjuun tähän aiheeseen liittyen, kirjoittamani kommentti on tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9110028#comment-46168888
oikeus pysyvään kotiin, mutta on rikollista hankkia sitä lapselle muualta silloin, jos lakeja noudatettaisiin, niin hänellä olisi mahdollisuus asua kotonaankin.
Oletteko muuten huomanneet, että kodin ihannointi koskee nykyään vain sijaiskodin ihannointia?
Omalla, alkuperäisellä kodilla ei nykylastensuojelussa ole mitään merkitystä.
Törkeitä valheväittämiä ovat myös:
- huostaanotto tehdään vain tarkkaan harkiten, kun lain kriteerit täyttyvät
- se on vasta viimeinen keino kun muuta apua on ensin tarjottu
Lapseni kysyi aikanaan sosiaalityöntekijöiltä:
"Miksi minut pitää huostaanottaa, kun minulla on hyvä koti ja äiti, joka hoitaa aina hyvin minut ja kaikki minun asiat?"
Sosiaalityöntekijät vaikenivat kiusaantuneina, mutta ehkä Aila Paloniemen ehdottama tulkki osaisi sen lapselle selittää.