Hei!
Kaipaisin ajatustenvaihtoa samankaltaisessa tilanteessa olevien omanikäisteni ja sarkoomapotilaiden kanssa. Jos sinulla on sarkooma tai olet nuori ja syöpäsi on vaiheessa, josta tuskin enää parannutaan tai selvitäänkään kauan, olet sellaista kirjoitus/juttuseuraa, jota kaipaisin.
Minulla todettiin puolitoista vuotta sitten osteosarkooma reidessä ja silloin sain sytostaatteja ja minulle asennettiin polvensisäinen proteesi. Hoidot loppuivat vuosi sitten lokakuussa, mutta jo maaliskuussa tänä vuonna huomattiin residiivi reidessä, minkä vuoksi jalkani amputoitiin. Pari viikkoa sitten kontrollissa todettiin vihdoin ensimmäiset pienet pesäkkeet keuhkoissa ja imusolmukkeessa ja nyt yritetään vielä vähän eri sytostaateilla ja jos pääsisin leikkaukseen asti niin, ettei pesäkkeitä tulisi lisää, niin sitten leikattaisiin nämä näkyvät pois. Hirveästi ei siis ole tehtävissä enää. Tähän ajatukseen on jollain tavalla puolessatoista vuodessa tottunutkin, ja sitten toisaalta siihen ei totu ollenkaan. Minun ikäiseni (26v) syöpäpotilaat ovat jo melko harvassa saati sitten, että olisi vielä osteosarkooma taustalla. Mutta kyllä niitäkin täytyy jossain olla. Kirjoittakaa jotain itsestänne vaikka tähän, ehkä saan sitten aikaan rekisteröityä niin, että voi lähettää yksityispostia, jos kohtalotovereita ilmaantuu.
Ei provoja, kiitos!
Kaipaisin ajatustenvaihtoa samankaltaisessa tilanteessa olevien omanikäisteni ja sarkoomapotilaiden kanssa. Jos sinulla on sarkooma tai olet nuori ja syöpäsi on vaiheessa, josta tuskin enää parannutaan tai selvitäänkään kauan, olet sellaista kirjoitus/juttuseuraa, jota kaipaisin.
Minulla todettiin puolitoista vuotta sitten osteosarkooma reidessä ja silloin sain sytostaatteja ja minulle asennettiin polvensisäinen proteesi. Hoidot loppuivat vuosi sitten lokakuussa, mutta jo maaliskuussa tänä vuonna huomattiin residiivi reidessä, minkä vuoksi jalkani amputoitiin. Pari viikkoa sitten kontrollissa todettiin vihdoin ensimmäiset pienet pesäkkeet keuhkoissa ja imusolmukkeessa ja nyt yritetään vielä vähän eri sytostaateilla ja jos pääsisin leikkaukseen asti niin, ettei pesäkkeitä tulisi lisää, niin sitten leikattaisiin nämä näkyvät pois. Hirveästi ei siis ole tehtävissä enää. Tähän ajatukseen on jollain tavalla puolessatoista vuodessa tottunutkin, ja sitten toisaalta siihen ei totu ollenkaan. Minun ikäiseni (26v) syöpäpotilaat ovat jo melko harvassa saati sitten, että olisi vielä osteosarkooma taustalla. Mutta kyllä niitäkin täytyy jossain olla. Kirjoittakaa jotain itsestänne vaikka tähän, ehkä saan sitten aikaan rekisteröityä niin, että voi lähettää yksityispostia, jos kohtalotovereita ilmaantuu.
Ei provoja, kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
tunnen suurta tarvetta vastata tähän, vaikka minulla ei tuollaista sairautta olekaan, mutta kyyneleet valuu nyt siihen malliin pitkin naamaa että pakko vähän naputella. Olen kirjoittanut koko yön eräänlaista dokumentti-/elokuvaideaa parantumattomasti syöpäsairaista ihmisistä, joiden on täytynyt hyväksyä jatkuvasti vähenevät elinviikkonsa. Etsin tietoa netistä ja törmäsin Sinuun. En voi käsittää, kuinka noin nuori ihminen voi saada tuollaisen taakan kannettavakseen. Oma äitini on vakavasti sairas, mutta hän toipuu todennäköisesti ennalleen. Silti se tuntuu liian pahalta, joten en voi kuvitellakaan, mitä Sinä ja läheisesi käytte läpi.
Haluan lähettää Sinulle paljon voimahaleja ja jaksamista! Ja kiitos, sillä ainakin yhden ihmisen todellisuutta paransit juuri muistuttamalla siitä, mikä elämässä on tärkeää.
Ethän luovuta :)
-Aino
Jos jalka olisi katkaistu ensimmäisellä kerralla syöpä ei olisi päässyt leviämään ja paranemismahdollisuudet olisivat olleet paremmat?
ja olen aika nuori vaikka 32 :D
Lähetä viestiä osoitteeseen [email protected] (mieheni osoite ainut josta ei tunnista:D )
heippa. täällä yksi sarkoomapotilas ilmoittautuu kanssa. olen kroonisesti sairas elikä sairastan syöpää pysyvästi enkä pysty siitä enää paranemaan. sarkoomani on erittäin harvinaislaatuinen.
haluan antaa sinulle toivoa huomisesta sillä olen ollut syöpäpotilas jo 11 vuotta!!! paljon on noihin vuosiin leikkauksia ja hoitoja mahtunut mutta vielä minä vaan sinnillä täällä elelen ;) Kun syöpäni ensimmäisen kerran löydettiin olin muutaman vuoden sinua vanhempi. Jos haluat voisimme kirjoitella yksityisesti, ehkäpä kokemukseni voisivat auttaa sinua?