Jokaisen koiran elämässä tulee aika kun pitää jättää tämä maailma ja siirtyä rajan taakse. Milloin? Päätös on omistajan käsissä. Meillä on 16 vuotias koira, joka on vielä suht hyvässä kunnossa. Näkö on rajallinen mutta riittävä. Kuulokin samaa luokkaa. Pientä höppänyyttäkin on ilmassa. Esim. tahtoo ulos ja pyytää sitä ihan muun oven edessä kuin ulko-oven. Koiran kunto on ikäisekseen tosi hyvä. Ei vaivaa lonkat, vaan hyppää jopa sängyn päälle kevyesti. Laihaksi on kyllä mennyt mutta ruokahalua riittää.
Tällaista koiraa on sääli lopettaa. Mutta mitä tekisin kun öisin tekee tarpeitaan matoille? Mitä vaihtoehtoja on? Ajattelin jopa vaippaa, mutta on siinäkin työtä jos karvaista kakkapeppua pesen aamuisin. Yksi vaihtoehto on laittaa koira yöksi johonkin huoneeseen, mutta meillä ei sellaista ole. Ja saisiko sitä nukutuksikaan kun vinkuisi yksinäisyyttään.
Osaisipa tuo koira kuolla itsestään ettei tarvitsisi tehdä raskasta päätöstä lopettaa eläinlääkärin toimesta.
Mikä teillä muilla on ollut syy koiran lopettamiseen?
Tällaista koiraa on sääli lopettaa. Mutta mitä tekisin kun öisin tekee tarpeitaan matoille? Mitä vaihtoehtoja on? Ajattelin jopa vaippaa, mutta on siinäkin työtä jos karvaista kakkapeppua pesen aamuisin. Yksi vaihtoehto on laittaa koira yöksi johonkin huoneeseen, mutta meillä ei sellaista ole. Ja saisiko sitä nukutuksikaan kun vinkuisi yksinäisyyttään.
Osaisipa tuo koira kuolla itsestään ettei tarvitsisi tehdä raskasta päätöstä lopettaa eläinlääkärin toimesta.
Mikä teillä muilla on ollut syy koiran lopettamiseen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sen verran tulee mieleen, että kaipailemasi itsestään kuoleminen ilman lopetuspäätöstä ei välttämättä ole koiran kannalta se helpoin ratkaisu. Se voi olla rauhallinen poisnukkuminen jonain yönä, mutta yhtä hyvin se voi olla repivät viimeiset hetket, kun jokin elin lopettaa toimintansa. Eläinlääkärin tekemänä lopetus on lähempänä rauhallista nukkumista, siinä koira nukutetaan ensin ja sitten laitetaan lopullinen piikki. Sinuna miettisin asiaa ensi sijassa sen kannalta, kumpi vaihtoehto on koiralle helpompi, kun varmuudella et voi tietää, millainen vanhuksen lopusta tulee, sitten kun tulee. Oikeaa ajankohtaa kannattaa konsultoida eläinlääkäriltä rutiinikäynnin yhteydessä. Kun hän pääsee näkemään koiran ja mm. kuuntelemaan sydämen ja keuhkot jne., hän osaa paremmin kertoa, onko loppu todennäköisesti lähellä vai onko siihen hyvin aikaa. Huomaa myös, että väärillä ovilla seisoskelu voi olla oire pelkästään dementiasta, mutta sellaista voi aiheuttaa myös elimistöön kertyneistä kuona-aineista johtuvat muutokset aivoissa eli jonkin sisäelimen suoriutuminen tehtävästään ei enää ole täydellistä.
Ja omalta kohdalta, kun tuon ratkaisun olen joutunut useammin kuin kerran tekemään, ainoa kriteeri on ollut koiran hyvinvointi. Niin kauan on jatkettu kuin koira on jaksanut, mutta jossain vaiheessa tulee se hetki, jolloin koiran kannalta jutussa ei enää ole pointtia. Siitä eteenpäin se on vain viivytystaistelua, jos omistaja ei raaski antaa periksi. Minusta se ei ole oikein, ja siksi aion jatkossakin pysyä perillä, millainen koiran vointi on eläinlääkärin näkökulmasta oman arkipäiväisen arvioni lisäksi. Silloin siitä jää aikaa myöten parempi muisto, sillä voi hyvällä omallatunnolla ajatella, että yritti parhaansa viimeiseen asti, mutta ei koiran kustannuksella.
se voi olla tuskainen tapahtuma. Rakkautta on osata luopuakin ja se on syytä tehdä mahdollisimman armeliaasti.