Mulla on 7- ja 4-vuotiaat marsu naaraat. 7-vuotias alkaa näyttää siltä että sillä ei olis enää kovin paljo elinaikaa, kun taas 4-vuotias on tosi terve vielä.
Mitä ihmettä teen jos vanhempi marsu yhtäkkiä kuolee ja nuorempi jää yksin? Nuorempi marsu on erittäin ujo ja järkyttää ajatuskin että se jäisi yksin.
Uutta marsua on mahdotonta ostaa porukoitten riesaksi kun muutan itse muutaman vuoden päästä pois. Kokemuksia siitä miten vanha marsu pärjää yksin?
Mitä ihmettä teen jos vanhempi marsu yhtäkkiä kuolee ja nuorempi jää yksin? Nuorempi marsu on erittäin ujo ja järkyttää ajatuskin että se jäisi yksin.
Uutta marsua on mahdotonta ostaa porukoitten riesaksi kun muutan itse muutaman vuoden päästä pois. Kokemuksia siitä miten vanha marsu pärjää yksin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskon, että se tulee pärjäämään. Anna marsullesi enemmän aikaa, sillä sitten se tarvitsee enemmän sua, kun olet ainut joka sillä on jäljellä. Muutkin perheenjäsenet voivat olla mukana tukemassa sitä. Ennen pitkään se kyllä unohtaa ja jatkaa elämäänsä hyvin mielin, kunhan se saa teistä riittävästi seuraa :) Se on kaikkein tärkeintä.
Minä taas olisin sitä mieltä, jos marsu on jo ennestään ujo, toisen marsun poismeno tekee siitä vielä aremman ja mahdollisesti myös apaattisemman. Peloissaan olevalle yksineläjälle pari vuottakin on pitkä aika, ihmisellekin aika ikävää seuraa. Jos marsu olisi utelias ja sosiaalinen jo ennestään, en pitäisi niin pahana vaikka eläisi lopun aikaa yksin, vaikka lähtökohdiltaan olenkin sitä mieltä että marsulla on se kaveri oltava. Tällöin se tarvitsee kuitenkin paljon huomiota.
Vaihtoehtona voisit miettiä saman ikäisen tai vanhemman naaraan hankkimista sille kaveriksi, yleensähän tytöt hyväksyvät toisensa aikuisena hyvin, pienten alkututustelujen jälkeen. Noita mummomarsuja on kuitenkin aika paljonkin tarjolla, ilmaiseksikin tai pientä korvausta vastaan. Tällöin saisi jatkaa vielä marsumaista elämää loppuaikansa toisen samalla viivalla olevan kanssa. Eikä mahdotonta ole, etteikö marsua voisi ottaa mukaansa opiskelemaan siirtyessä?
Toinen on luovuttaa marsu jonkun toisen marsun kaveriksi, mikä tietenkin voi olla vaikeaa itselle.
Myös ns. lainamarsu voisi olla yksi vaihtoehto. En tiedä kuinka yleistä se on, mutta jotkut kasvattajat ja useamman marsun omistajat voivat olla halukkaita antamaan marsunsa lainalle juuri tällaisissa tapauksissa.
Marsut.netissä on löytyy kasvattajia ja myös juttua tästäkin.
Meillä marsu jäi yksin ja jatkoi elämäänsä vielä viisi vuotta kaverinsa kuoleman jälkeen, joten en usko että sinunkaan marsusi yksinäisyyteen kuolee. Ja meilläkin se eloon jäänyt oli se arempi yksilö, ja arvelimme ettei se kauan yksin selviä, mutta kunnioitettavan kauan kuitenkin jaksoi porskuttaa!
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Minun 5 vuotias marsu naaraani menetti juuri pari kuukautta sitten saman ikäisen siskonsa. Mutta se ei reagoinut pahemmin. Aluksi se mietti miksi on häkissä ypö-yksin mutta antoi asian olla. Kun marsu menettää hänelle rakkaan marsun se voi tulla yksinäiseksi. Mutta SINÄ voit pelastaa tilanteen! Marsu kaipaa nyt enemmän huomiota, hellimistä, sylittelyä ja leikkiä. Ota marsu useamman kerran päivässä syliin. Marsu voi myös juosta vapaana huoneessasi (koska kaikki eivät juoksuta marsujaan, en ole varma oletko sinäkään juoksuttanut. Päästä marsu vapaaksi huoneeseesi ja tarkista ettei laittialla/ saatavilla ole mitään nakerrettavaa esim. sähköjohtoja tai vaikkapa koulukirjoja). Voit myös muistella mistä marsusi on nauttinut ollessaan aivan pikkuruinen poikanen. Koska minun marsuni oli rakastanut pienenä isäni sille tekemää pientä mökkiä, annoin mökin marsulle uudestaan käyttöön. Marsu oli onnensa kukkuloilla ja muisti varmaan vanhat, hyvät ja ihanat muistot. Yritä sinäkin tehdä sama marsullesi. etsi/tee jotain msitä tämä on pienenä nauttinut. Oletko kokeillut koskaan temppuradan tekemistä? Ota kaapista vaikkapa pakasterasoita, muovi mukeja yms. muuta kevyttä jota marsu saa siirrettyä. Piilota niihin herkkupala ja anna marsun etsiä. Siitä ne nauttivat. Jos marsusi osaa kiivetä voit ottaa keskikorkean tyynyn (ei liian littanaa, eikä liian korkeaa) ja laitta sen päälle herkun. Minun marsuni ainakin kiipeää "tyynyvuorelle". Voit myös laittaa lattialle myttyyn viltin jonne marsusi voi mennä seikkailemaan. Muista vain rakastaa marsuasi yhtä paljon -jopa enemmän kuin ennen! Silloin se jaksaa ja pysyy iloisena! Hyvää syksyä Sinulle ja marsuillesi!
että ihana marsurouvamme (melkein 7w) kuoli, ja pikkuinen (1w) jäi yksin - hetkeksi!
tottakai heti aloimme etsimään uutta, vaikka niin kamalalta se tietysti tuntui kun toinen oli juuri kuollut.. ihanin marsu vielä ikinä!
mutta löysimme sitten tuollaisen pitkäkarvaisen onneksi nuorelle neidille kaveriksi, nyt ovat parhaita kavereita.
marsu on kuitenkin laumaeläin, joten suosittelen kyllä lämpimästi hankkimaan marsullesi kaverin, onhan se kuitenkin masentunut ja apaattinen kaverinsa poismenosta.. jotkut marsut ovat jopa kuolleet suruun itse kun toinen on menehtynyt.
toki tiedän marsun joka eli lähes koko elämänsä yksin, ja eli melkein 7-vuotiaaksi! kiintyi hienosti omistajaansa ja oli aina syliin hyppäämässä kun kotiin tuli :) (eli pidempään kuin nuo marsut.netin "täydellisten omistajien" marsut joilla on ollut kaveri aina ;).
mutta oma on toki päätöksesi.. mieti tarkkaan :)
Mitä marsu.net tähän asiaan kuuluu, siellä on paljon eri-ikäisiä marsuja, myös 10 vuoden ikään eläneitä. Marsun elinikä riippuu monesta.. elinoloista, perintötekijöistä, mahdollisista sairauksista, sattumasta..
Marsu ei voi valita omistajaansa - ei täydellistä, eikä epätäydellistä - siksi omistajan olisi syytä marsua hankkiessaan perehtyä marsujen tarpeisiin, jotta itse voisi edes kasvaa hyväksi omistajaksi. Jokaisella on aina parannettavaa omissa asenteissaan tai marsujensa hoidossaankin.