Kannattaako hankkia lapsi?

selvästi tiedostat riskit ja omat heikkoutesi-sehän on suurta vahvuutta! Rohkeasti vaan eteenpäin! Kannattaa ehkä hakeutua jo terapeutille tms. jolta saisit tukea ja käsiteltyä asioita ennen lapsen tuloa ja elämänmuutosta ja sitten mahdollisesti voimien ja mahdollisuuksien mukaan jatkaa lapsen synnyttyä. Näin et olisi yksin. Ja muistathan, että Suomesta kyllä löytyy tukea-saat lapsenhoitoapua ym. kun ajoissa lähdet liikkelle.

Mullakin taustalla ahdistusta, paniikkihäiriötä, syömishäiriötä.. terapiaa, lääkitystä. Ja nyt olen onnellinen äiti. Mäkin pelkäsin että sairastun synn jälk masikseen, varsinkin kun raskausaikana söin paniikkihäiriöön lääkkeitä (sepram). Terapia oli käyty jo aiemmin, mutta niinkun eka vastaaja suositteli, kannattaa sun mennä jo ennenku susta äiti tulee. Tiedostat hyvin ongelmat ja ihan todellinen asia on se että kyllä sitä käyttäytyy niinkuin on itse oppinut... Itse kiinnitän paljon huomiota siihen, että nyt tän ekan vauvavuoden aikana saisin tarjottua lapselle paljon läheisyyttä ja vankan perusturvallisuuden tunteen, että äiti ja isä on luotettavia ja rakastaa ihan kympillä! Synn jälk masista ei ole tullut.. Ei äitiys helppoa ole varmastikaan, itselläni nyt vasta muutaman kuukauden kokemus, mutta kukaan ei ole koskaan väittänytkään että sen pystyy hoitamaan vasemmalla kädellä. Vauvan mukana, raskaudesta alkaen, tulee aimo annos ristiriitaa, erilaisia tunteita, hyvää oloa ja pahaa oloa ja vauva muuttaa paljon. Itse ymmärrän jos tarvii apua pyytää oman olon suhteen tai vauvan suhteen, tietynlaisesti pitää olla nöyrä siinä, ajatella sekä omaa että koko perheen parasta. Voimia sulle ja rohkeasti eteenpäin!

Ei ihminen ole menneisyytensä vanki, niin että välttämättä toimisi joka tilanteessa samalla lailla omien vanhempien kanssa! Mutta riskit kannattaa toki tiedostaa ja päättää, missä asioissa toimii toisella tavalla. Parisuhteen kannattaa olla vakaassa tilassa lapsen tullessa, koska lapsi muuttaa elämää kuitenkin paljon ja vaatii venymistä molemmilta. Perheneuvolaan voit mennä juttelemaan asiasta myös jo etukäteen ja hoitaa itseäsi muutenkin jo odotusaikana ja ennen sitä.

Lapsi sitoo kovasti, ja siihen on hyvä varautua. Oletko valmis olemaan esim. puoli vuotta ilman iltarientoja, jos vauvalle ei pullo kelpaa? Lasta ei voi jättää hoitamatta, joten vanhempien on tingittävä omista tarpeistaan: levosta, omasta ajasta jne. Myös kahdenkeskeinen aika vähenee radikaalisti, aina on myös vauva mukana tai on tehtävä asioita vuorotellen.

Toisaalta lapsen hoitaminen myös antaa paljon, siinä on paljon positiivistakin! Imettämisestä, vauvan hoitamisesta ja pyykin pesusta on myös lupa nauttia. Monelle vauva-aika on myös mukava katkaisu työuraan, saa elää omassa tahdissaan toisella lailla kuin työelämässä. Mieti myös, jaksatko lasta isompana: aamukiukuttelut päiväkotiin mennessä, murkkuikäisen toilailut? Vauva-aika on vain pieni siivu vanhemmuudesta, joka jatkuu koko elämän jossain muodossa.

Ja kukaan ei ole täydellinen vanhempi, vaikka olisi kuinka ehjästä kodista kotosin. Riittävän hyvä kuitenkin riittää lapselle.

Olen sitä mieltä että jos on masennusta yms sairauksia, niin ei kannata välttämättä tehdä lasta. Niin moni asia voi laukaista masennuksen ja muitakin mielisairauksia. Enkä sano tätä pahalla.
Lapsella voi olla koliikki tai muuten vaativa, jää unet vähälle yms.
Kannattaa miettiä todella tarkkaan tekeekö lapsen vai ei, hyvin tiedostat riskit ainakin se on hyvä..

.. Kirjoitit että olet usein miehellesi hirveä.. Lapsuus muistot voi tehdä sinusta samanlaisen äidin kuin sinun äitisi oli sinulle..

Tsemppiä! Ja miettikää tarkkaan