En ole enää mikään teini, mutta pitkissä heterosuhteissa oltuani ole vihdoin löytänyt elämäni naisen. Tai ainakin uskon niin. Juttu on suht tuore emmekä ole vielä kertaakaan harrastaneet seksiä. Kumpikin olemme hieman aranoloisia ja tämä on meille kummallekkin ensimmäinen lesbosuhde.
Tahtoisin kuulla teiltä kokemuksia nimenomaan näistä ensimmäisistä lesbosuhteista, niistä ensimmäisistä intiimeistä hetkistä. Koko asia jännittää todella paljon, vaikka olenkin lukuisten miesten kanssa viettänyt aiemmin todella vilkasta seksielämää. Myös tällä tyttöystävälläni on takana monia heterosuhteita.
Tahtoisin kuulla teiltä kokemuksia nimenomaan näistä ensimmäisistä lesbosuhteista, niistä ensimmäisistä intiimeistä hetkistä. Koko asia jännittää todella paljon, vaikka olenkin lukuisten miesten kanssa viettänyt aiemmin todella vilkasta seksielämää. Myös tällä tyttöystävälläni on takana monia heterosuhteita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
''vaikka olenkin lukuisten miesten kanssa viettänyt aiemmin todella vilkasta seksielämää''
kuulostaapa yököttävältä, miksi ihmeessä naiset kiinnostaa, kun kerran miehetkin menee tuosta vaan...
minua ei ainakaan kiinnostaisi lukuisten miesten jyystämä nainen, kiitos ei.
Ja miksi ihmeessä jakaisin täällä intiimit kokemukseni, ne kauniit ja ikimuistoiset,
ne ovat vain minun omiani, eivätkä kuulu kenellekään muulle. Muulle kuin hänelle, jonka kanssa ne sain kokea.
No, joo, kylläpä on tiukkaa kommenttia. Melko usealla tämän palstan lukijalla on kokemusta miehistä, eivät kaikki ole vielä täysin sinut sen oman seksuaalisuutensa kanssa niin nuorina etteivätkö seksiä olisi ehtineet harrastaa. Itsekin harrastin heteroseksiä melko aktiivisesti lähes kahdenkymmenen vuoden ajan, ennen kuin uskalsin myöntää pitäväni naisista enemmän kuin miehistä ja pitäydyin vain naisissa. Ja ihan kuten joku tuossa jo aiemmin totesikin, heteroseksi oli usein melko tyhjää ja hyvin harvoin minulla oli mitään sen suurempia tunteita toista osapuolta kohtaan. Miehiä minulla on ollut useita (ei tosin enää viime vuosina), sillä heteroseksiä oli aina hyvin helppo saada ja kyllä siitä aina jotain irti sai, vaikka sitten lievitti sitä yksinäisyyttä ja kyllähän se aina itsetuntoa paransi kun sai taas jälleen kerran kuulla ja huomata olevansa haluttu, kaunis ja seksikäs nainen.
Ensimmäinen kerta naisen kanssa oli minulla vasta kypsässä 29 vuoden iässä, enkä muista ujostelleeni seksissä tuota ennen yhtä paljon kuin vain joskus 14v neitsyyttä menettäessäni. Onneksi kumppani oli minua useamman vuoden vanhempi kokeneempi nainen joka oli tietoinen tilanteestani ja osasi edetä sopivaan tahtiin, mutta kuitenkin päättäväisesti. Ehkä se eteneminen on vähän hankalaa jos molemmat ovat kokemattomia ja ujohkoja ihmisiä, mutta sittenhän siinä ei pitäisi olla mitään hävettävää kun molemmat tietävät toisen kokemattomuuden ja ujouden.
Ihan vain sinun ''et ole lesbo''-nimimerkki tiedoksesi, että tyttöystäväni tietää kyllä menneisyydestäni ja minä hänen. Meillä siis on suht samankaltainen menneisyys. Väittäisimpä, että aika harva on neitseellisenä tajunnut olevansa lesbo. Nuorena ja typeränä sitä on tullut oltua miesten kanssa, koska heiltä on saanut huomiota ja se on ollut ''normaalia''. Kumminkaan en enää sanoisi itseäni edes biseksuaaliksi, koska en voisi kuvitella olevani enää koskaan miehen kanssa. En yksinkertaisesti osaa/kykene rakastamaan miestä, en ole koskaan pystynyt. Siksi tilanne on nyt tämä ja olen tullut kaapista ulos.
Niin ja tietysti se on sinun oikeutesi olla kertomatta intiimejä kokemuksiasi. Tämä vaan on keskustelupalsta, jolla aika suoraankin naisten välisistä suhteista puhutaan. Olen ymmärtänyt, ettei seksi ole tällä palstalla mikään tabu. Onneksi jokaisella meillä on vapaus valita kumppanimme ja heidän sukupuolensa. Harmi vain, ettet sinäkään voi ikinä tietää varmasti onko tyttöystäväsi miesten suhteen neitseellinen. ;)
ei muutako muistelette lukuisia heterosuhteitanne, ynnäätte plussat ja miinukset ja alatte jyystämään toisianne ;)
No voi herrajumala mitä kommenttii "mene panemaan miehiä!". Monet ovat nuorempana ollut liiankin monen miehen kanssa JUURI sen takia että ei ollut oikein sinut seksuaalisuutensa kanssa.
yritän ja yritän katsoa kirjoitustani mutta missään kohdassa ei lue että "mene panemaan miehiä".Oisko nyt pisni yhteyden katkos jossain?
Olettaisin että jos ap on rakastunut naiseen ja saa vastarakkauttakin.Seksi vaan jännittää.
Eli pointti on se että hyvät ja huonot puolet ynnätään ja paras otetaan .Eli se nainen.Että hypätkää vaan sänkyyn.
Samoin täällä on oltu miesten kanssa ihan tarpeeksi ja liikaakin.Ja ihan turhaa.Nainen on se paras vaihtoehto minulle ollut.
Itse harrastin seksiä nurempana useammankin miehen kanssa, vaikka en useinkaan nauttinut siitä lähes ollenkaan. Sen aikainen elinpiirini, kaverit yms olivat heteroelämään painostavia, ja vaikka epäilin tai tiesin olevani lesbo en myöntänyt sitä edes itselleni. Minua ahdisti sitoutuminen ja miehen kanssa seurustelu, en välitttäny kenestäkään oikeasti.
Onnekseni tutustuin myöhemmin uusiin ihmisiin, joiden edessä uskalsin olla mitä olen. Seurustelen naisen kanssa enkä koskaan voisi kuvitella olevani miehen kanssa.
Aloittajan kysymykseen vastukseksi: olkaa rauhallisia. Kosketelkaa, tunnustelkaa. Kaikki etenee huomaamatta :) En jaksa tämän syvällisempiä alkaa kirjoittamaan.