tai muuten vain ehkä skeptikko. Olen huomannut itsestäni että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän epäilen kaikkea ja kaikkia. Minua on höynäytetty niin monta kertaa etten yksinkertaisesti usko joka selitykseen mitä minulle tarjotaan.
Vastarannankiiskenä taas olen ehkä siksi, kun haluan saada asioista varmuuden, mutta mitens teillä? Nielettekö kaikki mitä sanotaan.
Minen uso :))))
Vastarannankiiskenä taas olen ehkä siksi, kun haluan saada asioista varmuuden, mutta mitens teillä? Nielettekö kaikki mitä sanotaan.
Minen uso :))))
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hello vaan sinnekin päin.
Alkuasetelmana pyrin pitämään sen, että uskon ihan kaiken, mitä sen toisen suuvärkistä tulee.
Sitten kun se suuvärkistä tulo loppuu ja minä saan avata suuvärkkini, niin sitten yleisesti ottaen
kysyn, että Miksi hän tuolla tavalla ajattelee, Miten niin, Onks se niin, että.... Mistä oot saanut semmosen ajatuksen..... jne....jne.... Siis lähes loputonta kyselyä, miksi miksi ja miksi. Tai ainakin melkein tuolla tavalla.
Riippuu toki asiasta.
Kysymykseesi, että oletko vastarannankiiski, niin vastaan, etten ole. Eriävistä mielipiteistä voi keskustella,
joko siten, että kumpikin omin perusteluin voi pitää oman mielipiteensä tai sitten toinen muuttaa sen, jos toisen perustelu "voittaa" oman.
Vänkäämään en ala, enkä riitelemään.
Semmonen pistää vihaksi, jos joku sanoo Ehdottoman Varmana mielipiteenä (tietona/totuutena) jonkun asian ja sanoo, että on siitä lukenut paljon ja kun kysyy, että Mistä on lukenut, niin toisella ei ole hajuakaan mistä on lukenut (ei muista) ja lähes suuttuu, kun ei voi tavallaan "määrätä", että minunkin on ajateltava juuri samalla tavalla, koska hän Tietää.
Vastarannankiiski en ole, mutta ehkä skeptikon vikaa on pikkasen.
myös sellaiseen ihmiseen joka väen vängällä väittää tietävänsä jonkun asian paremmin samalla lailla kuin sinä sanoit. Ei siinä auttanut vaikka kuinka yritin puolustaa omaa näkökantaani.
Tämä koski rotukoiraa jolla ei ollut papereita ja se oli ostettu ns. auton takaluukusta. No heidän koiraansa ei sitten enää ole koska oli lonkkavikanen eikä voitu leikata. Omistajat meinaan väittivät sitä puhdasrotuseksi vaikka ei papereita ollut ja muistaakseni se ei saanut vakuutusta täysimääräisenä tai jotain kun ei niitä ollut.
Onneksi ei sentään ystävyytemme siihen kariutunut vaikka oikeassa olin ja epäilin koko juttua puhdasrotuisuudesta.
avautui ihan uusi maailma netin myötä. Olen leikkisästi sanonut, että koko maailma on suuri salaliittoteoria. Viikoittain voi lukea uutisia, jotka puolen vuoden kuluttua osoittautuvat paikkaansa pitämättömiksi. Uutisten julkaisijalla tuntuu olevan oikeus liioitella ja vääristellä uutista omaksi edukseen. Uutiset eivät ole enää toteavia, vaan kantaa ottavia. Ja sitten vielä nämä viihdyttävät ja hauskat uutiset. Iltapäivälehdet ilmoittavat olevansa uutisporttaaleja. Kuitenkaan etusivu ei mitenkään poikkea juorulehden etusivusta. Ne harvat oikeat uutiset hukkuvat siihen mössöön.
nämä telkkarista tulevat dokumentit. Monesti ne alkavat lupaavasti, mutta lopussa päädytään ettei johonkin kysymykseen saada vastausta. Onko sellainen dokumentti jossa palataan alkuasetelmaan. Enemmän tulee kysymyksiä kuin vastauksia.
Niin, että soopaa et sieltä päästä suolla. Voisinpa sanoa, että hyvin pitkälle ajattelen samalla tavalla.
No joo, hyin pitkälle ja hyvin pitkälle, miksen voi kirjottaa, että sinne perälle asti.
Okei, olen samaa mieltä.
Että-että mua rrrasittaa, kun uutisoidaan jostakin asiasta siten, että katsotaan vain ja ainoastaan Yhdeltä kantilta. Tietysti se on tarkoituskin, päästäkseen Mehukkaaseen juttuun ja johonkin päämäärään (oli se sitten oikein tai väärin), mutta se ennenkaikkea harmittaa, että tavallaa ohjaillaan lukijan ajattelua ja mielipidettä kyseisestä asiasta. Tai tarttee sanoa, että Yritetään ohjailla. Hienovaraisimmat ohjailut mennee joskus läpikin.
Mullakin on Iltasanomat ja Iltalehti hiirenpainalluksen takana ja luen nämä päivittäin, mitä en tekisi, jos kaupasta joutuisin lehden ostamaan. Nimittäin nämä otsikot ovat joskus (usein) niin yliampuvia ja tuulesta temmattuja, että jos ei mun otsanahka mee ryppyyn harmistuksesta, niin se menee ryppyyn naurusta.
Heh, Iltasanomista täytän sen nettiristikon, että en mää ihan turhaan käy Iltasanomia avaamassa.:)
Kertaakaan en ole saanut Kirjapalkintoa, vaikka lähes joka viikko sen "salasana"-vastauksen lähetän.
noissa iltalehdissä on etusivulla isoilla kirjaimilla joku järkyttävä otsikko, mutta sitten itse asia onkin kirjoitettu muutamilla lauseilla sisäsivulla. Huijausta sanon minä.
Joo, näinhän se menee. Toki on lehden menekin kannalta tärkeää vetästä Vastustamattoman "hieno" otsikko ja joskus täytyy antaa pisteitä otsikon tekijälle, koska hän ylipäätään on Osannut ajatella NIIN hyvän otsikon.
Taitoa semmonenkin tarttee.
Tuosta huijauksesta en oikein tiedä, tavallaan se niinkin on, mutta toisaaltaan, jos huomioi, että tälläisissä lehdissä on tälläinen Tyyli, niin sehän sitten on niin. Ja joku pieni otanta jonkun julkisuuden henkilön pitkästä sanomisesta, saattaa antaa aivan väärän kuvan henkilön ajattelusta. Toisaaltaan se varsinaisesti ole huijausta, koska kyseinen henkilö kuitenkin on sanonut niin.
Jos meikäläinen olisi julkisuuden henkilö ja jos minusta haluttaisiin tuoda esille negatiivisia juttuja, niin minusta tehtäisiin varmaan ihmisvihaaja:) Otsikkona voisi olla: Heikunkeikku ei pidä ihmisistä.
(mikä ei Tiiiiiietenkään pidä paikkansa)
joskus sanonut, että periaatteesta laitan aina ensin hanttiin.
Ei se nyt ihan noinkaan mene, mutta epäluuloisemmaksi olen tullut, netti ja tämäkin palsta
on siihen opettanut. En enää usko kaikkea mitä kirjoitetaan enkä kaikkia kirjoittajiakaan, joskus
menen mukaan vedätykseen ihan huvin vuoksi.
Mutta ette te minua narraa ;))
Heihin luotan jotka olen luotettaviksi omin silmin tai korvin todennut. Eikä sekään aina ole tae luotettavuudesta, että kuulee ihmisen äänen, ellei häntä näe, sanat ovat vain sanoja, ilmeet ja eleet paljastaisivat enemmän.
Live-elämässä luotan niihin jotka tunnen ja tiedän luotettaviksi, muihin suhtaudun tietyllä varauksella.
Siinäkin on elämä opettanut, aina ja kaikkiin ei kannata luottaa.
nyt ei ainakaan kannata luottaa mihinkään. En kyllä luota täällä lifessäkään kaikkiin ihmisiin vaikka kuinka olisivat tuttuja. Joskus omat sukulaisetkin puhuvat puutaheinää joihin on pakko suhtautua varauksella.
Vai ei narrata, no hyvä on sitten, ei narrata, mutta käys galleriassa. :))))))
mitään erikoista ollut, pyydän selitystä? Vai oliko, onko joku narrannut minua ;(
Sukulaisista kannattaakin pysyä mahdollisimman kaukana, lähipiiriä lukuunottamatta.
noin sitä huijattiin :))))
Anna anteeksi mutta en voinut vastustaa kiusausta. :))
huijausta, no tuo nyt on pientä oikean huijaamisen rinnalla, saat anteeksi vaikket olisi pyytänytkään.
Olen mä niin jalomielinen :))
Nyt ulos, aurinko paistaa ja tie kutsuu kulkemaan.
Mukavaa päivän jatkoa sulle.
ja joku muuten on varastanut mun kuvat galleriasta. Yhyyy...
Päivän jatkoja sullekin. :)
kuin Kari Suomalainen aikoinaan jossain piirroksessaan,Olen mieluummin yksin oikeassa kuin lauman kanssa väärässä ; )))
Ja kuta vanhemmaksi tulen,sitä skeptisempi olen.En usko oikeastaan mihinkään enkä luota kehenkään.
Näin se vain on.
Kartsa sanonut, olisin jopa taipuvainen samaan asiaan.
Olet muutenkin tullut samaan johtopäätökseen kuin minä. :)
Oikeastaan olen aika lepsu, joskus vähän liikaakin. Sitten kun päreet palaa, ne palaa kunnolla. Tämä ei ole niitä parhaita luonteenpiirteitä jaa siksi olenkin valinnut puolisottoman olotilan. En kyllä usko kaikkea mitä yritetään syöttää ja luulen, että olen kokenut elämässäni jo melkein kaiken, siis melkein. Täytyy yrittää etsiä uusia tuulia joista yksi olisi sienestys ja oman tassuterapeutin hankinta.
Muuten on aika tasaista kaakkoistuulta, välillä aurinkoista ja sateista. Niin ja sienestystä estää hiukkanen fobia käärmeitä kohtaan.
Positiivista päivää kaikille :))
Tuli muuten koneeseen vauhtia kun hankin nopeamman modeemin , liittymän ja mitä kaikea siinä tulikaan mukana, ihan kiva. Myös tallentava digiboxi.
ei usko ennen kuin näkee!Näin mun kohdalla :)On sentäs jotain tullu opittuu vuosien varrella!
ne on oikeesti kaksi eri asiaa nuo, olla vastarannankiiski ja olla luottavainen :)))
Nielen kaiken mitä mulle sanotaan. Olen siis luottavainen. Yksi mun edellisen elämän perusjuttuja oli, että toinen tiesi aina paremmin mitä mieltä olin. "Ei se asia noin voi olla." Joten lähtökohtaisesti luotan että toinen on sitä mieltä mitä on, tuntee mitä tuntee. Jos se onkin vedätys, hänellä on varmaan hyvä syy siihenkin, eikä mun tarvii kyseenalaistaa sitä.
skeptikosta oli se toinen kyssäri, eikä luottavuudesta. :)
No mä muutan:
Nielen kaiken mitä mulle sanotaan. En siis ole skeptinen. Yksi mun edellisen elämän perusjuttuja oli, että toinen oli skeptikko. "Ei se asia noin voi olla." Joten lähtökohtaisesti uskon että toinen on oikeassa.
No joo.. kaaduinkohan omaan nokkeluuteeni nyt. Onhan mulla omat mielipiteet asioista, mutta hyväksyn sen että asioihin voi olla monta lähestymistapaa, ja jopa tietoja voi tulkita monella eri tavalla. En halua tyrmätä muita.
Meniks mulla nyt paremmin?
Mutta on se vastarannankiiski ja skeptikko silti eri asia :))) Skeptikko kyseenalaistaa, ja kiiski on väärässä :))
miut on väsytetty pitkällä kaavalla ja siihen lopulta höynähän niin seuraavaan väsytystaisteluun oon kyllä varmana vastarannankiiski ... ja pysyn .... eihän sitä hyppysirkaks piä äityä
Jos uuteen ihmiseen pitää luottaa niin suurimmat huijarit löytyvät leveimpien hymyjen ja mairittelevien kyselijöiden ja selittelijöiden joukosta, joten tavikset ja pikkuyrmyt tuntuvat heti kotoisilta, usein sammakko päin pläsiä on hyvä merkki.
mutta yhä skeptisemmäksi sitä muuttuu, näköjään, vai onko se vain iän- ja kokemuksen tuomaa "viisautta" :/
P.s. en ole sentään yrmy :)
mutten ole silti helppo ohjailtava. Pyrin olemaan avoin uusille asioille, kuitenkin nielemättä ihan mitä vaan. Olen ajatellut, että kaikkiin asioihin kannattaa tutustua, eikä niiden oikeellisuutta tarvitse päättää ihan heti. No juu, työn alla on monia asioita, mutta mulla on iso työpöytä. Siedän hyvin epävarmuutta, ja voin ihan hyvin sanoa, että en minä vaan tiedä, jos en jotain tiedä.
"Olen huomannut itsestäni että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän epäilen kaikkea ja kaikkia."
Just kuin mun isäni. Isäni näki ihmisten läpi, mutta joskus näköhavainnot menivät vähän liian negatiiviseksi, varsinkin, jos samasta asiasta oli negatiivisia kokemuksia.