Aikuisten asennevamma.Erään esikoululuokan opettajan suusta :Ne ovat niitä ongelmalapsia
vanhemmat eronneet ,ongelmallisten lapsia .Milloin tulee aika pestä perhekasvatustyöstä
aikuisten asennevammat .Lasten parissa työskenteleviltä odottaisin parempaa käytöstä.
Suu suppuun yleisillä paikoilla .Päinvastoin heidän tulisi juuri tietää syy seuraamussuhteet ja olla
puoltamassa lasta ilman vanhemmilla leimaamista.
Milloin tulee oikeasti aika jolloin lasten alustan vahvistamin myös sosiaalisesti on meidän kaikkiein aikuisten
vastuulla .Olkoon lapsi kuinka "epäsosiaalisten lasten vanhempi " älkää hyvät ihmiset lyökö leimaa
lapseen.
vanhemmat eronneet ,ongelmallisten lapsia .Milloin tulee aika pestä perhekasvatustyöstä
aikuisten asennevammat .Lasten parissa työskenteleviltä odottaisin parempaa käytöstä.
Suu suppuun yleisillä paikoilla .Päinvastoin heidän tulisi juuri tietää syy seuraamussuhteet ja olla
puoltamassa lasta ilman vanhemmilla leimaamista.
Milloin tulee oikeasti aika jolloin lasten alustan vahvistamin myös sosiaalisesti on meidän kaikkiein aikuisten
vastuulla .Olkoon lapsi kuinka "epäsosiaalisten lasten vanhempi " älkää hyvät ihmiset lyökö leimaa
lapseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos on tällaista leimaamista vielä nykyaikana kun ne lasten ongelmat eivät katso sitä perheen varallisuuden määrää tai sitä onko ydin- vai eroperheestä.
Näin on ongelmaisia lapsia on joka sosiaaliluokassa mutta jostain syystä leimautuminen
kärjistyy aina silmiinpistävänä juuri näkyvästi syrjäytyneiden aikuisten jälkeläisiin (köyhyys,asunto-olot jne..)Usein ongelmat ovat naapureiden silmien alla joten lapsetkin ovat erityisen sosiaalisen
tarkkailun alaisia vanhempiensa käyttäytymisen seurauksena.Usein kotioloissa puhutaan liian vapaasti lasten kuullen naapuruston vanhempien ongelmista ja voidaan halveksia heidän epäsosiaalisuuttaan huomaamatta lainkaan kuinka tämä leimaaminen vaikuttaa lasten eriarvoistamiseen vanhempien kautta.
Sama ilmiö jatkuu sitten omalla työpaikalla.tarhoissa,kouluissa..ja niin edespäin.
Lapset niin herkästi kuuntelevat vanhempien puheita ja siirtävät ne sitten edelleen
eteenpäin toisten lasten korviin ja näin on uusi syrjäytymismalli valmiina vuosikausikisi
eteenpäin taattu naapurissa asuville huonompiosoisille lapsille ja kuinka herkästi kiusataan
tällaista lasta vanhempien sallimilla lyömäaseilla joita kotona tarkkaavaisesti opitaan ja myös
uskotaan onhan asilla omat vanhemmat ja heidän arvomallit.
Lapsen osaan ei tulisi kuulua naapureiden tai hoitohenkilökunnan leima omien vanhempien
osaamattomuudesta tai avioerosta saati muusta taakasta joita omat vanhemmat kuormittavat
ja tämän lisäksi sosiaalinen yhteisö piilostigmoilla.
Yhteinen etu on suojella lasta hänen taustoistaan huolimatta myös omassa kodissaan voi vaikuttaa
tähän huonomassa asemassa olevan lasten tukeminen lähtee meidän aikuisten puheista kuinka
keskustelemme hänen vanhemistaan omien lastemme kuullen .
Annammeko vahingon jatkua edelleen vai pysäytämmekö omalta osaltamme syrjäytymisen seuraamuksia.
Asiassa olen joo samaa mieltä.
Mutta yks ihan sivuseikka sinällään, pisti pahasti silmiin. Lause kun lopetetaan pisteellä, se tulee heti viimeisen kirjainen jälkeen, sitten välilyönti. Ei ensin välilyönti ja ennen seuraavan lauseen ensimmämmäistä kirjainta pistettä.
Muistini mukaan, on olemaas jokin vanha ranskalainen tapa, jonka mukaan, jos jonkin tekstin alussa on piste, lukija tietää, että kirjoitus ei ole totta.
Sori, mutta todellakin oli niin oudon näköistä tekstiä.
=DW=
Kun on saanut hyvän koulutuksen oikeinkirjoittamisen opiksi jää huomamatta käytöstavat. Lasten
kanssa työskentelevien aikuisten on syytä kiinnittää kaikesta kirjoitustaidosta huolimatta
huomio lasten vanhempien syrjintää harrastaviin opettajiin jotka estoitta puhuvat lapsen
epäsosiaalisista taustoista jotka omalta osaltaan vaikuttaa ihmisten "piiloajatuksiin" ajattelumalleihin
ja aiheuttavat negatiivista mielikuvaa syrjäntyneiden aikuisten lapsiin.
Silloin kun ollaan lasten asilla ei takerruta pikkuseikkoihin vaan kiinnitetään huomio itse aiheeseen.
Lasten syrjäytyminen on meidän kaikkien aikuisten vastuulla siinä voimme omalta osaltamme
pitää huolta ettemme muserra lasta hänen taustojensa vuoksi vaan kohennetaan hänen omanarvontunnettaan puoltamalla lapsen hyviä ominaisuuksia ja puuttumalla kiusaan jonka lapset ja aikuiset välillisesti aiheuttavat vaikeimmissa elinoloissa olevien lasten tulevaisuuteen.