Hellurei kaikki!
Ajattelin palata pitkästä aikaa tälle palstalle, kun ei taas mene oikein putkeen. Talvellahan mulla todettiin keskivaikea masennus ja sain Sepramia, jota tällä hetkellä otan 40 mg päivässä. Käyn myös depressiohoitajan luona.
Noh, nythän minusta on alkanut tuntua, että masennus on muuttanut luonnettaan. Kun netistä olen lueskellut ja tietoa etsiskellyt, olen törmännyt "termiin" hypomania. Se kuulostaisi ainakin luettuna juuri minulta. Depishoitsu on kontultoinut MTT:stoa, odottelen yhteyden ottoa sieltä suunnalta nyt.
Työ ei kiinnosta enää pätkääkään ja tokihan työkavereille, joista osaa olen pitänyt ystävinäni, tulee tietenkin purnattua ja valitettua. Nyt eräs näistä ystävänä pitämistäni työkavereista onkin sanonut, ettei jaksa minua. :( Ei pidä minua ystävänään vaan työkaverinaan. Meillä kuulemma on niin erilaiset elämänarvot ja työmotivaatio ja -moraali, ettei hän enää jaksa - koska hänelläkin on ongelmansa (no kenellä meistä ei olisi?).
Mitäpä luulette, tuntuuko töihin meno senkään vertaa mielekkäältä nyt, kun yksi parhaana ystävänä pitämäni ihminen onkin ilmoittanut minulle ylläolevaa?! Sain siis tuon viestin tänä aamuna ja nyt olo on entistäkin paskempi. Tuntuu, ettei minusta ole mihinkään, ei kenellekään iloa, kaikki tuntuu turhalta ja onpa mielessä kerran käynyt jopa ajatus, miltä tuntuisi ajaa toisen auton eteen... Mutta ajatuksen tasolle se kuitenkin jää.
Vapaapäivinäni touhua 100 lasissa, työpäivinä vituttaa oikein huolella. Koko ajan olen ärtyisä. Sen kuitenkin olen tajunnut, etten ole ihan kunnossa... Edelleenkään.
Ajattelin palata pitkästä aikaa tälle palstalle, kun ei taas mene oikein putkeen. Talvellahan mulla todettiin keskivaikea masennus ja sain Sepramia, jota tällä hetkellä otan 40 mg päivässä. Käyn myös depressiohoitajan luona.
Noh, nythän minusta on alkanut tuntua, että masennus on muuttanut luonnettaan. Kun netistä olen lueskellut ja tietoa etsiskellyt, olen törmännyt "termiin" hypomania. Se kuulostaisi ainakin luettuna juuri minulta. Depishoitsu on kontultoinut MTT:stoa, odottelen yhteyden ottoa sieltä suunnalta nyt.
Työ ei kiinnosta enää pätkääkään ja tokihan työkavereille, joista osaa olen pitänyt ystävinäni, tulee tietenkin purnattua ja valitettua. Nyt eräs näistä ystävänä pitämistäni työkavereista onkin sanonut, ettei jaksa minua. :( Ei pidä minua ystävänään vaan työkaverinaan. Meillä kuulemma on niin erilaiset elämänarvot ja työmotivaatio ja -moraali, ettei hän enää jaksa - koska hänelläkin on ongelmansa (no kenellä meistä ei olisi?).
Mitäpä luulette, tuntuuko töihin meno senkään vertaa mielekkäältä nyt, kun yksi parhaana ystävänä pitämäni ihminen onkin ilmoittanut minulle ylläolevaa?! Sain siis tuon viestin tänä aamuna ja nyt olo on entistäkin paskempi. Tuntuu, ettei minusta ole mihinkään, ei kenellekään iloa, kaikki tuntuu turhalta ja onpa mielessä kerran käynyt jopa ajatus, miltä tuntuisi ajaa toisen auton eteen... Mutta ajatuksen tasolle se kuitenkin jää.
Vapaapäivinäni touhua 100 lasissa, työpäivinä vituttaa oikein huolella. Koko ajan olen ärtyisä. Sen kuitenkin olen tajunnut, etten ole ihan kunnossa... Edelleenkään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin on se kyllä aika normaalia, että ihmisen mieliala heittelee.
Itselläni dg.vaikea masennus ja persoonallisuushäiriöitä yksi niistä on epävakaapersoonallisuus, joka kyllä antaa masennuksella omat kummalliset erityispiirteensä, mutta mielialat heittelee hurjasti. Mutta hyvä jos pääsisit psykiatrille ja mielummin tapaisit vielä useamman kerran, itse olen nyt hmm...kuuden vuoden jälkeen alkanut saaman oikeita diagnooseja. Vaikka nimiähän ne vaan on, mutta kyllä ne helpottaa kuitenkin.