Eräs lapsenlapsistani oli tuumannut vanhemmilleen: ”Pappa on jo niin vanha, että se kohta kuolee.” Lapsen näkökulmasta varttuneisuus tuo ajallisuuden lähelle. Tosin hän oli jatkanut: ”Jos pappa kuolee, niin hän pääsee taivaaseen.” Tämä on lapsen uskon vilpittömyyttä.
Jokainen ihminen, joka on syntynyt ja syntyy, on Jumalan lapsi. Miksi kaikki eivät säily arvokkaan lahjan omistajina? Jumalan valtakunnan armoneuvot ja anteeksiantamuksen hoitava ja nostava evankeliumi ei ole saanut olla tukena ja turvana elämän valinnoissa.
Elämänkaari jaetaan karkeasti lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuteen ja vanhuuteen – varttuneisuuteen. Kussakin elämänvaiheessa voidaan nähdä eri alavaiheita, joiden rajat ovat liukuvia. Elämänkululla tarkoitetaan ihmisen sosiaalisia tilanteita esimerkiksi perhe ja työ.
Jokainen ihminen, joka on syntynyt ja syntyy, on Jumalan lapsi. Miksi kaikki eivät säily arvokkaan lahjan omistajina? Jumalan valtakunnan armoneuvot ja anteeksiantamuksen hoitava ja nostava evankeliumi ei ole saanut olla tukena ja turvana elämän valinnoissa.
Elämänkaari jaetaan karkeasti lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuteen ja vanhuuteen – varttuneisuuteen. Kussakin elämänvaiheessa voidaan nähdä eri alavaiheita, joiden rajat ovat liukuvia. Elämänkululla tarkoitetaan ihmisen sosiaalisia tilanteita esimerkiksi perhe ja työ.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eikös tuo kuus miinuksen arvoinen kotiaine löydy hiljakkoin ilmestyneestä Päivämies-lehdestä?
"vain me" -valehtelija?
Jokaisen ihmisen kohdalla elämään liittyy useita valintoja, joita seuraava lopputulos on yksi monista mahdollisuuksista. Juuri tässä näkyy ihmisen elämän rikkaus ja siunaus. Eräs valinta toteutuu ikääntymisen myötä. Tämä on eläkkeelle siirtyminen. Eläkeläisen elämä on rikasta ja monipuolista. Elämää on eläkkeelläkin: vapautta, valintoja ja toiminnallisuutta.
Läheinen varttunut ystävä, uskovaisen kodin lapsi, oli kadottanut lapsuuden kalliin uskon. Hänelle olivat kuitenkin kaikissa elämänvaiheissa uskon lahjan omistajat rakkaita. Hän halusi olla Jumalan sanan kuulossa. Tulimme suviseuroista ja keskustelimme uskon lahjan tärkeydestä. Rohkenin kysyä häneltä: Haluatko sinäkin olla omakohtaisesti uskomassa? Hän vastasi: ”Olen niin huono ihminen, ei minusta tule uskovaista”. Rohkaisin häntä: Sinä olet juuri sellaisena sopiva taivaantien kulkijaksi. Keskustelu tyrehtyi. Vuosien päästä hän sai kuulla Taivaan Isän rakkauden kutsun ja kuulla omalle kohdalleen armahtavan anteeksiantamuksen evankeliumin. Tämä puhutteli uskonystäviä, jotka olivat menettäneet toivonsa. Jumalan työt ovat ihmeelliset. Hän sai laskea uskon lahjan omistajana matkasauvansa. Hän odottaa vanhurskasten ylösnousemusta, taivaallista hääjuhlaa.
Vanhempien, läheisten ja Jumalan valtakunnan palveleva ja hoitava rakkaus kutsui tuhlaajalapsen armohoitoonsa. Älkäämme väsykö. Me olemme kylväjät. Jumala antaa kasvun, käyttää meitä tehtäviinsä ja kutsuu valittunsa armovaltakuntaansa.
Mitä usko on? Raamattu sanoo apostoli Paavalin suulla: ”Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile” (Hepr.11:1).
Matti Määttä
käsite "Jumalan valtakunta"? Ketkä ovat sen valtakunnan jäseniä?
Tämä on yksi parhaita kohtia. Luen tätä päivittäin sillä se ei lakkaa paljastamasta itsetään aina uusia syvällisiä viisauksia:
"Jokaisen ihmisen kohdalla elämään liittyy useita valintoja, joita seuraava lopputulos on yksi monista mahdollisuuksista. Juuri tässä näkyy ihmisen elämän rikkaus ja siunaus. Eräs valinta toteutuu ikääntymisen myötä. Tämä on eläkkeelle siirtyminen."
Toivottavasti muutkin innostuvat tuomaan tänne Päivämiehstä löystämiään helmiä! ;-)
Sillä mikä onkaan jalompaa sielunravintoa kristitylle kuin tällaiset viisaat hartauskirjoitukset, joissa pohditaan kristinuskon ja eettisesti kestävän elämäntavan ydinasioita syvällisesti?
Päivämiehen kopiot = täyttä paskaa
Matti Määtän kirjoitusta voisi käyttää pappien synodaalikokouksen johdantotekstinä. Olisi kerrankin aikamme ihmisen suuret elämänkysymykset luettavana kiteytyneesti.
Joka ei nyt Määtän kirjoituksen luettuaan ala tilaamaan Päivämiestä kotiinsa ei ymmärrä omaa parastaan.
Tuomas Hännisen kirjoitus vuosi sitten Siionin Lähetyslehdessä kilpailee ankarasti Määtän kirjoituksen kanssa maailman (sic) syvällisimmän ajatelman paikasta.
"Sanat maa ja ilma muodostavat yhdessä sanan maailma. Nämä ovat oleelliset elementit, joita ihminen tarvitsee jokapäiväisessä elämässään. Elämä ihmisten maailmassa on Jumalan lahja. On hetkiä, jolloin elämän voi kokea jopa riemullisena. "
(Siionin Lähetyslehden pääkirjoituksessa syksyllä 2009)
Joku kehtaa sitten vielä valittaa, että nykyään SRK:n lehdissä aidot uskonkysymykset loistavat poissaolollaan.
"Sanat maa ja ilma muodostavat yhdessä sanan maailma."
Huikeaa!
"Tämä on lapsen uskon vilpittömyyttä."
Tämä on mitä uskon opetus tekee lapsen ajattelulle. Vanhemmat eivät kerro lapsillee totuutta, koska eivät itse ymmärrä mitä tapahtuu, kun ihminen kuolee tai ovat itsekin niin aivopestyjä, etteivät enää näe todellisuutta fantasiasta.
Jos lapselle opettaa, että on olemassa Taivas ja Helvetti, täytyisi myös pystyä todistamaa, että ne ovat oikasti olemassa. Muuten puhutaan valehtelusta vilpittömän lapsen näkökulmasta.
Ja mistä muka lapsi tiesi, pääseekö pappa taivaaseen vai ei? Jumala tuomitsee, ei ihminen. Olettaminen, että joku pääsee Taivaaseen tarkoittaa tämän henkilön syntien tuomitsemista riittävän mitättömiksi Helvettiin joutumiselle.