Eli, että mitä kaikkea pitää sietää ja onko tällaisista kokemusta?
Ex-puoliso a) tuo ja hakee teini-ikäistä lasta kotoa sisältä asti, vaikka osaa kulkea julkisillakin ja matka ei ole pitkä. Alussa teki sitä, että toi lapsen kotiin ilmoittamatta ennalta edes aikaa. Sanoin, että pitää soittaa, että tiedän, milloin minun kotiin tullaan, kun lapsella kuitenkin on omat avaimet. b) uskoi tämän ja nyt soittaa, mutta esim. eilen kyseli, että keitänkö kahvit. No vastentahtoisesti sitten lupauduin. Seuraavalla en. c) huomenna on taas kuulemma tulossa hakemaan lasta, vaikka sanoin, että voin lähettää tulemaan. Kuulin tämän hänen äidiltään, kun yhdessä pakollisessa asiassa soiteltiin ja oltiin jo sovittu, että julkisilla tulo käy d) satuttiin olemaan yhteisen kaverin bileissä, niin siellä sanoi, että on tullut minun takia sinne. En taida mennä enää bileisiin, mikä tosin merkkaa suurimman osan ystäväpiirin katoamista :( e) seuraavalla viikolla kyseli tapaamista, vaikka lapsi ei ole kummankaan luona syyslomaillessaan f) palauttaa lapsen joskus kotiini silloin kun en ole täällä ja penkoo ties mitä? g) muutti kuulemma lapsen takia meidän perässä toiselle puolelle Suomea. h) kyselee jatkuvasti, että mitä teet viikonloppuna, illalla, perjantaina jne. i) soittaa, että mitä kuuluu, vaikka lapsi on hänellä (tästä ärähdin) j) soittaa joka kerta minulle, kun pitäisi sopia lapsen kanssa jostain poikkeavasta tapaamisesta esim. viikolla
k) esittää meidän yhteisille kavereille surkeaa, että haluaa minut takaisin, mutta minulle ei asiaa mainitse
l) ilmestyi kerran vaan soittamaan ovikelloa ja palauttamaan jotain vanhaa pyyhettä ja likaisia alushousuja, jotka lapselta oli jääneet. Tämä sen jälkeen, kun olin sanonut, että pitää ilmoittaa tulostaan. m) keksii koko ajan jotain uutta ja tikusta asiaa, että saa olla yhteydessä. Yhdessä asuessa lapsen tai minunkaan asiat ei kiinnostaneet juurikaan.
Missään vaiheessa en ole lapselle häntä haukkunut, en ole estänyt yhtään tapaamista jne. Lapsen takia haluaisin, että meillä olisi hyvät välit ja sen takia en ole myöskään riidellyt tai sanonut pahasti tai pyytänyt edes elatusmaksuja (on sovittu, että antaa lapselle rahaa, mutta eipä ole juuri antanut), mutta koko ajan vahvistuu tunne, että elän tässä jotain amerikkalaista stalker-kauhuelokuvaa ja tarkoituksena on yhteisen lapsen varjolla estää minua elämästä uutta elämää vapaana, johon minulla kai olisi oikeus yhteisestä lapsesta huolimatta. Onko tämäkään sitten lapsen etu, että minä olen ihan loppu? Onko muut kokeneet tällaista ja miten asiat voisi hoitaa nätisti vai voiko? Onko kellään kokemuksia? Ja mitä asioista voi pahimmillaan / parhaimmillaan seurata? Ja kenelle tällaisesta voisi mennä puhumaan? Lastenvalvojalle? Työterveyteen?
Ex-puoliso a) tuo ja hakee teini-ikäistä lasta kotoa sisältä asti, vaikka osaa kulkea julkisillakin ja matka ei ole pitkä. Alussa teki sitä, että toi lapsen kotiin ilmoittamatta ennalta edes aikaa. Sanoin, että pitää soittaa, että tiedän, milloin minun kotiin tullaan, kun lapsella kuitenkin on omat avaimet. b) uskoi tämän ja nyt soittaa, mutta esim. eilen kyseli, että keitänkö kahvit. No vastentahtoisesti sitten lupauduin. Seuraavalla en. c) huomenna on taas kuulemma tulossa hakemaan lasta, vaikka sanoin, että voin lähettää tulemaan. Kuulin tämän hänen äidiltään, kun yhdessä pakollisessa asiassa soiteltiin ja oltiin jo sovittu, että julkisilla tulo käy d) satuttiin olemaan yhteisen kaverin bileissä, niin siellä sanoi, että on tullut minun takia sinne. En taida mennä enää bileisiin, mikä tosin merkkaa suurimman osan ystäväpiirin katoamista :( e) seuraavalla viikolla kyseli tapaamista, vaikka lapsi ei ole kummankaan luona syyslomaillessaan f) palauttaa lapsen joskus kotiini silloin kun en ole täällä ja penkoo ties mitä? g) muutti kuulemma lapsen takia meidän perässä toiselle puolelle Suomea. h) kyselee jatkuvasti, että mitä teet viikonloppuna, illalla, perjantaina jne. i) soittaa, että mitä kuuluu, vaikka lapsi on hänellä (tästä ärähdin) j) soittaa joka kerta minulle, kun pitäisi sopia lapsen kanssa jostain poikkeavasta tapaamisesta esim. viikolla
k) esittää meidän yhteisille kavereille surkeaa, että haluaa minut takaisin, mutta minulle ei asiaa mainitse
l) ilmestyi kerran vaan soittamaan ovikelloa ja palauttamaan jotain vanhaa pyyhettä ja likaisia alushousuja, jotka lapselta oli jääneet. Tämä sen jälkeen, kun olin sanonut, että pitää ilmoittaa tulostaan. m) keksii koko ajan jotain uutta ja tikusta asiaa, että saa olla yhteydessä. Yhdessä asuessa lapsen tai minunkaan asiat ei kiinnostaneet juurikaan.
Missään vaiheessa en ole lapselle häntä haukkunut, en ole estänyt yhtään tapaamista jne. Lapsen takia haluaisin, että meillä olisi hyvät välit ja sen takia en ole myöskään riidellyt tai sanonut pahasti tai pyytänyt edes elatusmaksuja (on sovittu, että antaa lapselle rahaa, mutta eipä ole juuri antanut), mutta koko ajan vahvistuu tunne, että elän tässä jotain amerikkalaista stalker-kauhuelokuvaa ja tarkoituksena on yhteisen lapsen varjolla estää minua elämästä uutta elämää vapaana, johon minulla kai olisi oikeus yhteisestä lapsesta huolimatta. Onko tämäkään sitten lapsen etu, että minä olen ihan loppu? Onko muut kokeneet tällaista ja miten asiat voisi hoitaa nätisti vai voiko? Onko kellään kokemuksia? Ja mitä asioista voi pahimmillaan / parhaimmillaan seurata? Ja kenelle tällaisesta voisi mennä puhumaan? Lastenvalvojalle? Työterveyteen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minusta tässä on suurin ongelma sinun asennoitumisesi.
a) Ehkä ex-puolisosi haluaa hakea lasta, vaikka tämä osaakin kulkea julkisilla. Useimmat vanhemmat auttavat lapsiaan siitä huolimatta, että nämä pärjäävät itsenäisestikin. Kotiin sisälle tulon voit kieltää, muuta hakemista et.
b) Voit kieltäytyä jatkossa keittämästä kahveja. Se olisi järkevääkin, jos et sitä kerran halua. Jos keität, annat samalla viestiä, että hän on tervetullut kotiisi.
c) Hän saa edelleenkin hakea OMAA LASTAAN, jos haluaa. Ihan sama, vaikka lapsi osaisi lentää, isä voi halutessaan hakea silti.
d) Ei kannata mennä sellaisten kavereiden bileisiin, joilla on kavereina ihmisiä, joista sinä et tykkää. Aina on mahdollista, että niitäkin on kutsuttu.
e) Ehkä hän unohti syysloman.
f) Tuskin penkoo kotiasi. Ja onhan lapsesi siellä silloin, joten hän varmaan kertoisi, jos penkoisi. Eikö kotisi ole lapsesikin koti, joten on aika raakaa, jos kiellät lastasi tulemasta sinne silloin kun haluaa tai tarvitsee.
g) Hienoa, että isä ajattelee lastaan niin paljon, että jopa muuttaa päästäkseen lähemmäksi häntä. Se on isältä hieno uhraus.
h) Sinun tekemisesi eivät kyllä kuulu hänelle. Sano se.
i) Ei silloinkaan kun lapsi on hänellä.
j) Kannattaakin soittaa sinulle kun pitäisi sopia lapsen kanssa jostain poikkeusjärjestelystä, kun olet jo moneen kertaan tehnyt selväksi, että sinulle pitää kaikki ilmoittaa etukäteen ja lastakaan ei saisi tuoda tai hakea ilmoittamatta. Päätä jo, mitä haluat!
k) Eiköhän sen pitäisi jo olla sinulle selvää, että hän on yhä kiinnostunut. Ja annat vielä ristiriitaista viestiä tarjoamalla kahvejakin.
l) Ovikellot ovat sitä varten, että niitä soitetaan, kun on jotain asiaa. Taas kerran, haluatko sinä hänen ottavan itseesi yhteyttä, vai et? Miten hän voisi ilmoittaa etukäteen, jos ei saa edes soittaa sinulle. Yhteisen lasten vanhempien pitäisi olla sen verran väleissä, että pystyisivät edes vaihtamaan unohtuneita alushousuja oven raosta.
m) Yleensä ne lapsen asiat alkavat kiinnostaa sitten kun on "menettänyt" hänet. Ja kun asutaan yhdessä, niin niitä kuvittelee näkevänsä ja kokevansa koko ajan.
Relaa vähän. Nuo asiat ovat suurimmalta osin sellaisia, jotka sinun pitää vain sietää. Ei se ole mitenkään sinun elämäsi estämistä, jos hän kuljettelee lastaan luokseen tai pois. Pitääkö sinun välittää hänestä?
Olipa pitkä ja perusteellinen vastaus, mutta ei tuossa kyllä yhtään käytännön esimerkkiä ja aika paljon väärin ymmärryksiä (tahallaan/vahingossa = esim kahvinkeitto ei ole kiinnostuksen merkki, eikä likaiset alushousut yllätyskäynnin arvoinen asia, RAAKALAISMAISTA ihmetellä, että miksi lapsi pitää palauttaa tyhjään kotiin jo puolen päivän aikaan sunnuntaina, vaikka on sovittu viikonlopusta) ja jotenkin jäi vaikutelma, että et halunnutkaan että tilanne helpottaisi vaan että minusta tulisi vaan syntipukki. Lakihan lähtee siitä, että lapsella on oikeus tavata toista vanhempaansa. Siellä ei ole mainintoja siitä että exällä olisi oikeus lapsen varjolla häiritä ja hankaloittaa entisen puolisonsa elämää.
Sitä kultaista keskitietä lapsen vanhempina ja sellaista nättiä ratkaisua tähän etsin, että myös se toinen osapuoli voi säilyttää itsekunnioituksensa (kai minun olisi se helpointa haukkua vaan lyttyyn) ja jatkaa elämäänsä vahvana. Ja siis jatkaa sitä omaa elämäänsä, ei takertua vanhaan elämään tai minuun. Ja suoda sama myös minulle ilman jatkuvaa ein sanomista ja torjumista. Siitä seuraa väkisin vihan tunteita, jos ei pysty suunnittelemaan omaa elämäänsä esim. noiden yllätyskäyntien ja aikatauluttomien pakkohakemisten takia, vaikka ne julkiset on siis ihan ok.
No mutta kiitos tyhjästä, ehkä saitkin tästä vinkkejä siihen miten voit itse häiriköidä sitä omaa exääsi lapsen varjolla vieläkin enemmän...Mistä muuten päättelit, että minä olen äiti ja tämä toinen marttyyriosapuoli isä..?
Ei toi nyt miltään yksityisyyteen kajoamiselta musta vaikuta.. Teet sille vaan selväksi ettei teistä tuu enää mitään ja ettei hän ole tervetullut kotiisi ilman kutsua.. Kyllä se siittä..
Meillä exä soitteli sairaalaan ja mun lääkäreille ja äidille kun nykyisen mieheni lasta odotin koska hänellä on mielestään tietojensaantioikeus terveystietoihini kahden yhteisen lapsemme takia.. Meitä on moneen junaan..
minä ainakin toivoisin (en ole siis eronnut, vielä ainakaan) että meillä voisi mieheni kanssa olla eron sattuessa sellaiset välit että kahvia voisi keittää kun tuo/hakee lapsen ja että voidaan soitella (tosin on outoa että soitellaan kun lapsi on hänellä koska SINUN asiathan eivät hänelle oikeesti enää kuulu)..
Mutta se että haetaan ja tuodaan, on minusta ainakin vaan tosi kiva ja mikä sen mukavampaa kun tietää että lapsi on turvassa ja lapsestakin varmaan kivempaa..
Ja uskoisin että lapsestasi olisi myös mukava jos teillä olisi hyvät välit, ystävälläni on niinkin ihana tilanne että syövät joskus jopa yhdessä (siis menevät jommalle kummalle syömään..)ei tosin joka viikko tai edes kuukausi mutta on mahdollista. Ja jos lapsi sairastuu ja lapsi on äidillään, isä voi tulla myös hoitamaan kipeää lasta että äiti pääsee töihin (jos siis on tilanne että töihin pitää mennä). Myöskin lasten synttäri vieteään yhdessä paikassa, jommalla kummalla.. ilman että "minun synttärit ja sinun synttärit".. tosi ihana seurata tällästä..
Jos luulet että puolisosi haluaa teidät takaisin niin kysy onko asia näin. Jos kieltää, sanot että hyvä, koska se voisi olla kiusallista kun sinulla on jo oma elämä jne jos taas myöntää niin voit yrittää selittää että valitettavasti sitä ei koskaan tule tapahtumaan..
minä tekisin varmaan joko näin:
en ikinä pyytäisi sisälle, keittäisi kahveja tms. tuttavallisuuksia. jos tulisi sisälle ilman minun lupaa, niin ajaisin ulos ja jos ei lähtisi ekalla käskyllä niin soittaisin poliisit ja tekisin rikosilmoituksen kotirauhanrikkomisesta tms. ja ehkä sittemmin hakisin lähestymiskieltoa.
tai sitten näin, jos asia olisi vähemmän ahdistava:
soittaisin lastenvalvojalle ja pyytäisin tapaamisiin liittyen uutta sovitteluaikaa. sitten sinne tuon etän kanssa ja siellä ilmoittaisin että haluaisin tapaamiset varmaankin siten kuin ovat mutta että lapsi kulkee itse omatoimisesti nuo välimatkat. siihen sopimukseen kun voi kirjata vaikka mitä.
ja siellä viranomaisen läsnäollessa sitten kertoisin asian siten kuin se on perusteeksi, ja että tämän pitäisi olla riittävän kiltti keino antaa sinulle yksityisyyden rauha, seuraavalla kerralla sitten menee vähän rajummaksi.
se on nostettava kissa pöydälle, ei auta muu ellet halua riippaa loppuelämäksesi.
kuunneltavaa tuo joidenkin asennoituminen ex-puolisoa kohtaan, ei haluta olla hyvissä väleissä, miksi ihmeessä?Hän on kuitenkin lapsesi toinen vanhempi, ihminen ketä olet joskus rakastanut todella paljon ja kuka todennäköisesti tuntee sinut paremmin kuin kukaan, haluat tai et..oelt varmasti tiennyt erotessasi ja jo enen sitä, että kun on yhteinen lapsi, ei toisesta pääse koskaan kokonaan eroon...se että kahvit keittää joskus ja antaa isän tuoda ja hakea lasta, ei ole keneltäkään pois, päinvastoin! Toki sinun koti on sinun koti eikä miehelläsi ole sinne asiaa itse kahvia keittelemään tai laatikoita tonkimaan vaikka toisikin lapsen. Jos tietää ettet ole kotona, ei hänellä ole sinne asiaa, mutta jospa miehesi haluaakin kehittää teille ystävälliset välit eikä mitään muuta.. Kun teet asian selväksi ettei teistä enää mitään tule (jos siis ex tosiaan niin ajattelee, vai luuletko vain?) niin en näe syytä miksi pitäisi lapsi laittaa kulkemaan yleisillä kassien kanssa tai miksi pitäisi tehdä tiukat ehdot lastenvalvojalla..
Mielestäni tulisi ajatella lapsen parasta ja lapsen paras on se että äiti ja isä tulevat toimeen ja mitä paremmin tulevat, sen helpompaa lapsella on, ilman tiukkoja sääntöjä "tulisin hakemaan sinut kotoa mutta äiti/isä on kieltänyt" HALOO??
Ymmärrän tietenkin että ahdistaa jos et ole varma exäsi tunteista mutta ne pitää jutella halki ja sanoa ettet halua hänen tulevan itsekseen teidän kotiin..
""tulisin hakemaan sinut kotoa mutta äiti/isä on kieltänyt""
Lapsen voi hakea pihatieltä tai parkkipaikalta sovittuna kellon aikana.
en meinanutkaan että kotiovelta asti, mutta ilmeisesti lasta ei sasi hakea ollenkaan..
en suinkaan tarkoittanut että näin kukaan sanoisi mutta asenne jos olisi tämä koko suhteessa..