Tässä pieni tarina yhden kesän kokemuksista.
Olen purjehtinut tyytyväisin mielin FE-83:lla neljä kesää. Tuulisella ja kylmällä kesällä -99 olin perheeni kanssa lähdössä kesälomareissulle Saaristomerelle ja Ahvenanmalle. Toisena matkapäivänä lähdin kovassa tuulessa ja sateessa luonnonsatamasta ihmisten ilmoille. Tuuli oli n. 15-18 m/s (Utössä yli 20 m/s), mutta koska reitti oli suojainen ajattelin, että lähdetään Kaltbyhyn saunomaan. Iso oli reivattuna kaksi kertaa ja edessä itseskuuttaava. Silti vene riuhtoi reippaasti. Nauvon lähellä oli joku tukkilasti päässyt karkuteille. Tukkeja tähyillen ja muutamia aika läheltä ohitellen jouduimme kovassa kelissä seikkailemaan. Vähän reittisuunnitelma tuulen vuoksi muuttui, mutta Nauvon satamaan kuitenkin päästiin. Pari päivää kesti tuulta ja sadetta. Juhannusaattona paistoi aurinko ja oli taas niin mukavaa lähteä liikkeelle. Ja silloinhan lähdettiin. Tuuli oli kevyt ja myötäinen ja siinä tuntui peräsin jotenkin oudolta. En suurempaa huomiota asiaan kuitenkaan kiinnittänyt vaan mentiin Keistiöön tanssimaan juhannusta. On muuten ihan mukavat juhannusjuhlat. Juhannuspäivänä aloin ajattelemaan peräsintä ja päätin sukeltaa katsomaan sitä. Vesi oli jotain 13-15 asteista, joten ei siellä kauaa viihtynyt. Kaikki näytti olevan kunnossa, joten jatkettiin matkaa ahvenanmaalle päin. Lappossa yritin tutkia uudelleen peräsintä ja silloin huomasin peräsimen yläosan etureunassa jo monta vuotta olleen pienen halkeaman kasvaneen. Koska peräsin kuitenkin toimi ja piti kunnolla jatkoimme matkaa. Maarianhaminassa sitten päätin, että nyt otetaan koko peräsin pois ja tutkitaan sen kunto. Köysivirityksillä sain sen laiturille ja kas kummaa. Peräsinakselista kiinni pitäessä ja vähän heilutellessa peräsin taipui n. 20 cm keskeltä. Soittelin alan liikkeisiin ja sain hätäkorjausohjeeksi pultit ja isot prikat riittävän tiuhaan läpi peräsimen. Siinä sitten länsisataman laiturilla porasin reikiä naapureiden akkuporakoneilla ja terillä pultteja varten. Tulihan se jonkinmoiseen kuntoon. Peräsin paikalle ja matka jatkui. Kierrettiin Ahvenanmaa kun ei oikein tohdittu Ruotin puolellekaan mennä. Tultiin aikanaan turvallisesti kotiinkin ja vielä kesän kaikki viikonloputkin oltiin liikkeellä. Kun vihdoin syksyllä nostin veneen ylös oli aika tutkia peräsin kunnolla. Ja siinä kyllä yllätyin. Peräsinakseli on "umpipuuta" n. 15 cm peräsinlavan sisälle saakka. Siinä kohtaa umpinaiseen yläpäähän on suoraan hitsattu rst-putki päittäin umpitankoon. Tämä liitos oli pettänyt. Halkeaman saumasta näkyi, että hitsaus ei alunperinkään ollut ottanut kunnolla kiinni. Vaakateräksiä peräsimessä oli kolme. Yksi oli kiinni umpiosassa ja sen varassa me olimme koko kesän purjehtineet. Peräsimen takareunassa vaakateräksiä ei ole liitetty kehäksi, kuten olin kuvitellut. Peräsintä ei oltu laminoitu ympäri, vaan se oli tehty liittämällä vaan kaksi puolikasta toisiinsa.
Voisi sanoa, että onneksi emme joutuneet reissun alun jälkeen kertaakaan kovaan keliin, koska tuskin peräsin olisi edes korjattuna kestänyt kovinkaan paljoa.
Peräsimen muotit löytyivät pienen soittelun jälkeen pohjanmaalta ja nyt se on ollut jo pari kesää turvallisessa kunnossa.
Halusin kirjoittaa tämän tarinan ihan vaan siksi, että muutkin FE:n omistajat osaavat kiinnittää huomion peräsimen mahdollisesti aiheuttamiin oireisiin ja myös varautua mahdolliseen peräsimen menetykseen.
En tiedä osuiko peräsin johonkin meressä uivaan tukkiin, vai hajosiko se omia aikojaan. Mutta rakenteen epävarmuus on kuitenkin aikamoinen riski niin turvallisuuden kannalta tarpeellisessa vehkeessä kuin peräsin on.
Itse valmistauduin tekemään hätäperäsimen spinnupuomista ja yhdestä turkkivanerista seilatessani risan peräsimen kanssa.
Olen purjehtinut tyytyväisin mielin FE-83:lla neljä kesää. Tuulisella ja kylmällä kesällä -99 olin perheeni kanssa lähdössä kesälomareissulle Saaristomerelle ja Ahvenanmalle. Toisena matkapäivänä lähdin kovassa tuulessa ja sateessa luonnonsatamasta ihmisten ilmoille. Tuuli oli n. 15-18 m/s (Utössä yli 20 m/s), mutta koska reitti oli suojainen ajattelin, että lähdetään Kaltbyhyn saunomaan. Iso oli reivattuna kaksi kertaa ja edessä itseskuuttaava. Silti vene riuhtoi reippaasti. Nauvon lähellä oli joku tukkilasti päässyt karkuteille. Tukkeja tähyillen ja muutamia aika läheltä ohitellen jouduimme kovassa kelissä seikkailemaan. Vähän reittisuunnitelma tuulen vuoksi muuttui, mutta Nauvon satamaan kuitenkin päästiin. Pari päivää kesti tuulta ja sadetta. Juhannusaattona paistoi aurinko ja oli taas niin mukavaa lähteä liikkeelle. Ja silloinhan lähdettiin. Tuuli oli kevyt ja myötäinen ja siinä tuntui peräsin jotenkin oudolta. En suurempaa huomiota asiaan kuitenkaan kiinnittänyt vaan mentiin Keistiöön tanssimaan juhannusta. On muuten ihan mukavat juhannusjuhlat. Juhannuspäivänä aloin ajattelemaan peräsintä ja päätin sukeltaa katsomaan sitä. Vesi oli jotain 13-15 asteista, joten ei siellä kauaa viihtynyt. Kaikki näytti olevan kunnossa, joten jatkettiin matkaa ahvenanmaalle päin. Lappossa yritin tutkia uudelleen peräsintä ja silloin huomasin peräsimen yläosan etureunassa jo monta vuotta olleen pienen halkeaman kasvaneen. Koska peräsin kuitenkin toimi ja piti kunnolla jatkoimme matkaa. Maarianhaminassa sitten päätin, että nyt otetaan koko peräsin pois ja tutkitaan sen kunto. Köysivirityksillä sain sen laiturille ja kas kummaa. Peräsinakselista kiinni pitäessä ja vähän heilutellessa peräsin taipui n. 20 cm keskeltä. Soittelin alan liikkeisiin ja sain hätäkorjausohjeeksi pultit ja isot prikat riittävän tiuhaan läpi peräsimen. Siinä sitten länsisataman laiturilla porasin reikiä naapureiden akkuporakoneilla ja terillä pultteja varten. Tulihan se jonkinmoiseen kuntoon. Peräsin paikalle ja matka jatkui. Kierrettiin Ahvenanmaa kun ei oikein tohdittu Ruotin puolellekaan mennä. Tultiin aikanaan turvallisesti kotiinkin ja vielä kesän kaikki viikonloputkin oltiin liikkeellä. Kun vihdoin syksyllä nostin veneen ylös oli aika tutkia peräsin kunnolla. Ja siinä kyllä yllätyin. Peräsinakseli on "umpipuuta" n. 15 cm peräsinlavan sisälle saakka. Siinä kohtaa umpinaiseen yläpäähän on suoraan hitsattu rst-putki päittäin umpitankoon. Tämä liitos oli pettänyt. Halkeaman saumasta näkyi, että hitsaus ei alunperinkään ollut ottanut kunnolla kiinni. Vaakateräksiä peräsimessä oli kolme. Yksi oli kiinni umpiosassa ja sen varassa me olimme koko kesän purjehtineet. Peräsimen takareunassa vaakateräksiä ei ole liitetty kehäksi, kuten olin kuvitellut. Peräsintä ei oltu laminoitu ympäri, vaan se oli tehty liittämällä vaan kaksi puolikasta toisiinsa.
Voisi sanoa, että onneksi emme joutuneet reissun alun jälkeen kertaakaan kovaan keliin, koska tuskin peräsin olisi edes korjattuna kestänyt kovinkaan paljoa.
Peräsimen muotit löytyivät pienen soittelun jälkeen pohjanmaalta ja nyt se on ollut jo pari kesää turvallisessa kunnossa.
Halusin kirjoittaa tämän tarinan ihan vaan siksi, että muutkin FE:n omistajat osaavat kiinnittää huomion peräsimen mahdollisesti aiheuttamiin oireisiin ja myös varautua mahdolliseen peräsimen menetykseen.
En tiedä osuiko peräsin johonkin meressä uivaan tukkiin, vai hajosiko se omia aikojaan. Mutta rakenteen epävarmuus on kuitenkin aikamoinen riski niin turvallisuuden kannalta tarpeellisessa vehkeessä kuin peräsin on.
Itse valmistauduin tekemään hätäperäsimen spinnupuomista ja yhdestä turkkivanerista seilatessani risan peräsimen kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun peräsimessäni oleva uretaanivahto oli läpi märkää. Olen tehnyt us. reiän (halk. 45 mm), joidenka kautta tongin uretaanin pois. Lisäksi hioin gelgoatin pois, jotta pääsee kuivumaan.
Hyvä että kerroit ongelmastasi, tarkistan omani!
Halkeamia en ole huomannut.
Paljonko uuden peräsinlavan teko maksoi? Kuka teki?
Tervehdys Raisiosta
Ensin pieni epäolennainen korjaus kertomukseeni: Seikkailukesä oli 1998.
Pienen selvittelyn jälkeen löysin Uusikaarlepyystä kaverin nimeltä Rainer Svenfeld. (puh. 0400-665 831 Sain häneltä luvan yhteystietojen antamiseen).Hän etsi jostain muotit ja teki uuden lavan käyttäen hyväksi alkuperäistä peräsinakselin yläosaa.
Homma maksoi muistaakseni jotain viidentuhannen markan huitteilla. Nyt rakenne on vahva ja ympärilaminoitu.
t. reijo vasama