Mitä tehdä näiden yli-innokkaiden äitien kanssa ?
Saattavat pohjimmiltaan tarkoittaa hyvää, mutta itse asiassa tekevät hallaa pilttinsä harjoitteluun.
Ongelma on siis se, että äiti antaa ohjeita tatamin laidalta, vaikka treenejä on vetämässä useamman danin entinen menestynyt kilpailija. Joka osaa asiansa.
Lapsi hakee harjoitellessaan katsekontaktia äitiinsä, joka komentaa tekemään sitäsuntätä. Ja hyvin usein ohjeet aivan päin prinkkalaa.
Isät keskustelun kautta ymmärtävät olla hiljaa, mutta ei toimi (kaikkien) äitien kanssa. Pitäisikö kieltää vanhempien luuhaus tatamin laidalla ? Tai ainakin ehdoton puhekielto harjoitusten aikana?
Saattavat pohjimmiltaan tarkoittaa hyvää, mutta itse asiassa tekevät hallaa pilttinsä harjoitteluun.
Ongelma on siis se, että äiti antaa ohjeita tatamin laidalta, vaikka treenejä on vetämässä useamman danin entinen menestynyt kilpailija. Joka osaa asiansa.
Lapsi hakee harjoitellessaan katsekontaktia äitiinsä, joka komentaa tekemään sitäsuntätä. Ja hyvin usein ohjeet aivan päin prinkkalaa.
Isät keskustelun kautta ymmärtävät olla hiljaa, mutta ei toimi (kaikkien) äitien kanssa. Pitäisikö kieltää vanhempien luuhaus tatamin laidalla ? Tai ainakin ehdoton puhekielto harjoitusten aikana?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itselläni on myös kokemusta vanhempien yli-innokkuudesta. Tapauksesta riippuen käsittelytapani on vaihdellut. Usein olen saanut myös ryöppyä päälleni, kun asiaan on puututtu. Aina vanhemman käytös ei ole harjoituksia näkyvästi/kuuluvasti häiritsevää, mutta jo pelkkä matonlaidalla istuminen vaikuttaa lapseen siten, että hän hakee koko ajan hyväksyntää: lapsen käytös on aivan erilaista kun vanhempi ei satu paikalla olemaan.
Sitten on näitä pidemmälle edenneitä, joiden vanhemmat saattavat jopa huudella ohjeita randoreissa ihan kuin oltaisiin kisoissa. Kerran juttelin tällaisen pojan randorivastustajan kanssa jälkeenpäin ja hän kertoi, että oltiin sovittu randorin otosta "chillisti", mutta kun isä alkoi mylvimään, meni oma poika aivan lukkoon ja alkoi ottamaan randoria kuin olisi olympiafinaali ollut kyseessä.
kertonut kaikille vanhemmille tatamin laidalla, että vastaan tatamilla ihan kaikesta: laitan housut kiinni jos piltti ei osaa... samoin vyön... silitän päätä jne jos loukkaantuu...opetan tekniikat ja kasvatan judon avulla- hyvin ovat olleet hiljaa ja usein poistuneet 5min kuluttua muualle.
"Sitten on näitä pidemmälle edenneitä, joiden vanhemmat saattavat jopa huudella ohjeita randoreissa ihan kuin oltaisiin kisoissa."
Mitäs jos kisoissa ei koskaan näy omia valmentajia? Isä tai äiti näkee vastustajien tekniikat ja yrittää keksiä itse sopivat vastalääkkeet. Monesti vanhemmat saattavat tietää parhaiten mitä esim. randorissa kannattaa treenata. Kun sitä valmentajaa ei kisoissa käyminen kiinnosta.
äänestettävissä seuranvaihto... kyllä läytyy seuroja missä valkut käy kisoissa.
Sekoitit mielestäni kaksi asiaa. Mielestäni ei ole OK huudella harjoituksissa ohjeita laidalta / toimia laitavalmentajana. Kisat on asia erikseen.
"Sekoitit mielestäni kaksi asiaa. Mielestäni ei ole OK huudella harjoituksissa ohjeita laidalta / toimia laitavalmentajana. Kisat on asia erikseen."
En sekoita. Jos kilpailuissa paha vastustaja voittaa tempulla X, mutta vastalääkkeeksi käy temppu Y, niin eikö Y:tä kannata treenata? Asiasta voi sanoa valmentajalle, joka joko ottaa asian huomioon tai sitten ei, mutta jos on ranttutilanne, johon ei ole annettu mitään erityisiä ohjeita niin onpa joskus tullut muistutettua, että nyt kannattaisi kokeilla tempun Y toimivuutta.
Ymmärrän toki, että valmentaja (tai pikemminkin opettaja) määrää mitä tehdään ja sivustahuutelijat ärsyttävät, mutta joskus tuli annettua vinkkejä omalle junnulle, jos arvelin, että se ei haittaa opetustilannetta vaan on pikemminkin eduksi. Oma junnuni on nykyisin sillä tasolla, että minulla ei ole enää kykyä tai tarvetta neuvoa. Jopa kisoissa olen hiljaa.
Onko viestissäsi ristiriita?
"...jos on ranttutilanne, johon ei ole annettu mitään erityisiä ohjeita niin onpa joskus tullut muistutettua, että nyt kannattaisi kokeilla tempun Y toimivuutta"
ja
" ...minulla ei ole enää kykyä tai tarvetta neuvoa"
Aikamuoto taitaa olla epäselvä. Kirjoittamalla "onpa joskus tullut muistutettua" tarkoitin joskus kauan sitten, vaikka nyt kun huomautit asiasta niin huomaan, että sen voi ymmärtää myös toisin.
"Jos kilpailuissa paha vastustaja voittaa tempulla X, mutta vastalääkkeeksi käy temppu Y, niin eikö Y:tä kannata treenata?"
Tempulla X/vastatempulla Y ? Onko judo kirjoittajan mielessä muuttunut fakiiri Kronblomin jekuiksi?
Tämä todistaa sen, että kyseinen äiti/isä kuvittelee judon olevan kasa jotain ennaltaopittavia "temppuja" johon aina löytyy "vastatemppu".
Jotta tätä aivopierua ei enää enempää spekuloida, treenejä vetää tatamilla siis kaveri, joka yrittää rakentaa kokonaisvaltaisesti kyseisen piltin kuvaa judosta. Hakee pidemmällä tähtäimellä kuin ne seuraavat junnucupit jne.
Pian ei enää jaksa.
"Jotta tätä aivopierua ei enää enempää spekuloida"
Melkoisen arrogantti lausunto. Siis "pidä turpasi kiinni, kun et mitään kokonaisvaltaisesta homeopaattisesta judosta ymmärrä". No en ymmärrä, en. Tuleepa mieleeni armeija-aika, jolloin jotkut elämässään epäonnistuneet saivat yllättäen natsoja. Jokainen armeijan käynyt ymmärtää mitä tarkoitan.
"Suuren sensein" vaatimuksesta lopetan keskustelun tähän, mutta mitä tarkoittaa YLEn raportointi Rotterdamin kisoista, missä Sudberg voitti kultaa:
"Jaana on kehitellyt tuota vastaheittoaan harjoituksissa, mutta nyt hän sai sen toimimaan ensimmäisen kerran tämän tason kisoissa, kommentoi Jaakko Saari."
Ei kai Sundberg harjoitellut mitääm tempua?
niin, kyllähän judo tatamien shakkia on. minä teen näin, jos vastustaja tekee siihen näin, minä teen taas näin jne. Ja tätä kaikkea sitten harjoitellaan sitten omissa kisatreeneissä. joka ei tätä tämä ymmärrä, voi ymmärtää hojohojojudosta paljonkin, kisajudosta kuitenkin aika vähän. Se onko korrektia vanhemman huudella missään tilanteeessa ohjeita treeneissä on toinen asia. Mielestäni ei. Tatamilta pitää poistaa huonosti käyttäytyvät harrastajat. Tatamin reunalta pitää poistaa myös huonosti käyttäytyvät katsojat.
Eikö mökääville vanhemmille voi sanoa että olkaa hiljaa, häh? NE voi myös ajaa pois matolta.
Ei kai kyse mistään päiväkodista ole?
Tyttäreni 7wee käy telinevoimistelussa venäläisen valmentajan ohjauksessa. Vanhemmilla ei ole mitään asiaa harjoitussalille ja silloin harvoin kun on "vanhempien tunti" niin laidalla turvat pidetään takuulla tukossa. Valmentajan tekemisiin puuttuminen tarkoittaisi takuuvarmaa uran loppua siinä seurassa. Eikä kukaan protestoi...no eipä voikaan protestoida.
Miksei toimi judossa?
Koittakaas ny ryhdistäytyä isot miehet ja ottakaa tilanne haltuun. Valkku on se joka määrää...
"Eikö mökääville vanhemmille voi sanoa että olkaa hiljaa, häh?"
Kyllä voi. Ja senkin voi tehdä niin monella tavalla. Eräissä treeneissä, jossa judokoita oli eri seuroista, valmentaja ojensi yhtä isää erittäin tylysti. Kyllä tuli hiljaista. Ja minun asteikollani ko. valmentaja putosi pois sivistyneitten ihmisten osastosta. Samainen valmentaja on saanut judokoita jopa lähtemään toiseen seuraan.
Vuosia sitten oman seuran treeneissä valmentaja muistutti minua meidän "työnjaostamme", mutta niin fiksusti, että hommasta jäi hyvä fiilis. Judokoiden "siviilitausta" paistaa väkisinkin läpi, kun katsotaan ihmistenkäsittelytaitoa. Alkuperäinen kysyjä varmaankin halusi neuvoja siihen, miten sanotaan diplomaattisesti "turpa kiinni". Jokainen osaa kyllä tehdä sen loukkaavasti.
Miksi sitten pitäisikään olla diplomaattinen? Kilpajudoa vuosia seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että yksikään kilpailija ei menesty ilman vanhempiensa tukea. Vanhemmat paitsi kannustavat niin myös maksavat ja organisoivat. Vanhemmat sunnittelevat valmentajien kanssa kilpailu- ja leirimatkat. Kilpailijoista ja vanhemmista tulee kavereita yli seurarajojen. Myös muiden seurojen valmentajat tulevat tutuiksi. Kuka haluaisi saada törpön maineen yhteisössä, joka on melkein kuin "yhtä suurta perhettä"?
Lapseni harrastavat eri lajeja, mutta yhteistä heillä on se, että treenien tapahtumista monesti halutaan keskustella jälkeen päin. Se ei olisi mahdollista ellen saisi seurata treenejä. Tuo telinevoimistelun malli vaikuttaa DDR-meiningiltä. Kas kun muksuja ei suljeta internaattileiriin. Minulle ainakin tärkeämpää on olla osallinen lasten harrastuksissa kuin menestyminen kilpailuissa, vaikka ainakaan vielä ne eivät ole olleet toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja.
"Minulle ainakin tärkeämpää on olla osallinen lasten harrastuksissa kuin menestyminen kilpailuissa, vaikka ainakaan vielä ne eivät ole olleet toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. "
Aika itsekäs ajattelutapa. Pistät omat ambitiosi lasten edelle. Minulle ainakin tärkeämpää on lasten viihtyminen ja menestyminen harrasteissaan kuin se saanko itse olla mukana osallisena. Monissa lajeissa/seuroissa vanhempia ei päästetä laidalle ihan siitä syystä ettei piltit pysty täysipainoisesti keskittymään jos iskukki/äippä kyttää laidalla. Siksi vanhempia ei päästetä ko. telinevoimistelharjoituksiinkaan. Ja mitä muuhun kuriin tulee, niin se on kilpaurheilun edellytys.
Hassua että joku voi pitää tällaista menettelyä DDR-meininkinä. No, nykypäivän pullamössösukupolvelle kaikki on tietysti mahdollista. Todettakoon kuitenkin ettei tarvitse mennä kuin pari vuosikymmentä taaksepäin kun judossakin toimittiin vastavalla tavalla eikä siitä kukaan itkuun pillahtanut.
Vanhempien osallistuminen kisa-leirimatkoihin ym. seuratoimintaan on sitten oma aiheensa. Ei sillä pitäisi olla mitään yhteyttä valmennukseen ja harjoituksiin sotkeutumisen kanssa. Suutari pysyköön lestissään.
"Aika itsekäs ajattelutapa. Pistät omat ambitiosi lasten edelle. Minulle ainakin tärkeämpää on lasten viihtyminen ja menestyminen harrasteissaan kuin se saanko itse olla mukana osallisena."
Siis mitkä ambitiot? Osallisena oleminen ei liity siihen, että haluaisin osallistua treeneihin tms. urheilun itsensä vuoksi vaan kysymyksessä on kontaktin pitäminen nuoreen, vaikka toki siitä urheilusta voi itsekin innostua. Jos yhdessäoloaikaa löytyy tarpeeksi myös harrastusten ulkopuolella niin hyvä on. Mietipä (kauhu)skenaarioita, kun 7-vuotias tulee murrosikään. Minun lapseni ovat murrosiässä (toinen sen jo oikeastaan ohittanut) ja mitään murkkuongelmia ei ole ollut. Katson "laboratoriokokeen" onnistuneen. Menestymisen liiallinen korostaminen voi aiheuttaa jossain vaiheessa vastareaktion, joka näkyy keskeyttämisinä, mutta myönnän, että innostustaan voi olla joskus vaikea hillitä.
"Monissa lajeissa/seuroissa vanhempia ei päästetä laidalle ihan siitä syystä ettei piltit pysty täysipainoisesti keskittymään jos iskukki/äippä kyttää laidalla."
Tämä on aivan totta - aluksi. Pian muksut kuitenkin tottuvat vanhempien rivistöön ja käy kuten tosi-tv-ohjelmissa: kamerat unohtuvat. Muistan miten kilpailut olivat aluksi ongelmallisia. Jos yhtään erehtyi kannustamaan niin tenava pysähtyi katsomaan, että mitä nyt. Mutta yleisöönkin tottuu ajan kanssa.
"Ja mitä muuhun kuriin tulee, niin se on kilpaurheilun edellytys."
Niinhän se on. Pienillä kuri tulee auktoriteeteiltä, mutta isommilla omasta päästä (juoksulenkille on päästävä, satoi tai paistoi).
monissa lajeissa/seuroissa tehään niin, että vanhemmat ovat tervetulleita seuraamaan harjoituksia esim kauden alussa ja lopussa ennaltailmoitettuna päivänä. Muuten vanhemmat pysyvät salin ulkopuolella harjoitusten aikana juuri tuon mainitsemasi ongelman vuoksi. Vanhemmat kyllä ymmärtävät tämän, kun sen heille oikein kertoo.