Onko vika geeneissa vai syy aideilta opitussa mallissa?
Tama on taas yksi niista perjantaista jolloin elamani sulostuttaja luumuilee neliokilometrin suuruisella, hiivatin ruuhkaisella markkina-alueella ihastellen ratteja ja rihkamaa.
Toistuu taalla joka perjantai.
Ymmarran kylla etta ihminen toteaa tarpeen ja etsii siihen ratkaisun mutta harhailu ilman alkutavoitetta on minulle kasittamaton!
Onneksi kantamukset ovat kohtuulliset ja kaiken palkitsevaa on silmien onnellinen loisto vaimon esitellessa loydoksiaan.
Olen jo vuosia sitten oppinut ihastelemaan "saalista".
Taytyy tunustaa etta sielta ovat loytynee minunkin kalsarini, T-paitani yms.
Itse menen ulkokautta ruoka-aleella ja ostan laitapaikoilta seuraavan viikon hedelmat, vihannekset, etikkatossyrat yms.
Esim. 650g herkkusienia, noin kilo tomaatteja ja sipulinippu, 3,50E
Etikkatossyroista pienimpia minikurkkuja n. 400g ja saman verran oliiveja myos yhteensa 3,50E.
Koko reisu alle puolen tunnin.
Tama on taas yksi niista perjantaista jolloin elamani sulostuttaja luumuilee neliokilometrin suuruisella, hiivatin ruuhkaisella markkina-alueella ihastellen ratteja ja rihkamaa.
Toistuu taalla joka perjantai.
Ymmarran kylla etta ihminen toteaa tarpeen ja etsii siihen ratkaisun mutta harhailu ilman alkutavoitetta on minulle kasittamaton!
Onneksi kantamukset ovat kohtuulliset ja kaiken palkitsevaa on silmien onnellinen loisto vaimon esitellessa loydoksiaan.
Olen jo vuosia sitten oppinut ihastelemaan "saalista".
Taytyy tunustaa etta sielta ovat loytynee minunkin kalsarini, T-paitani yms.
Itse menen ulkokautta ruoka-aleella ja ostan laitapaikoilta seuraavan viikon hedelmat, vihannekset, etikkatossyrat yms.
Esim. 650g herkkusienia, noin kilo tomaatteja ja sipulinippu, 3,50E
Etikkatossyroista pienimpia minikurkkuja n. 400g ja saman verran oliiveja myos yhteensa 3,50E.
Koko reisu alle puolen tunnin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
erilaisia, miehet ja naiset tuossakin suhteessa, - vaikka kyllä miehetkin saa aikaa kulumaan jossain kone ynms. rompekaupoissa, ainakin meijjän mies oli sellainen :)
P.s. huvitti viime viikonloppuna kun silloin vieraanamme ollut sukulaispariskunta keskusteli samasta asiasta, ja miespuolinen totesi melkein sanasta sanaan mieheni aikoinaan käyttämän ihmettelyn, "pittääkö se jokkainen hylly kääntää nurin" :)), - mie kysyin tältä kys sanojalta, että oletteko te ehkä harjoitelleet yhessä tuon repliikin :))
Aloittaessamme matkustelu 1971 ihmetteli vaimoni minun viihtymistani pullohyllyjen aarella.
Toivuin taudista muutamassa vuodessa jote kyse ei ollut geenivirheesta.
Tavarataloluumuilun yhtena piirteena oli myymalaetsivan vaijyttaminen vaimoani turhanpaivaisen tollailyn seurauksena.
valakosta paitaa miehelle, kun oli ärkeä tilaisuus tulossa. Annahan olla, tienvarressa olevaan biilteemaan oli pakko poiketa pikaseen (sattui oleen sopivasti matkan varrella) ostaan joku vehje, tietysti kaupan takimmaiselta hyllyltä. Siinä tärväänty yli tunti, niin että vaatekaupasta tosi äkkiä haettiin se paita. Ja minä k-le jäin iliman tanttua, että sapetti.
Kyllä mies voi viettää vaikka koko päivän jossain rompekaupassa.
justiisa noin, liekkaan ne miehet pitäsi laittaa bilteman ynms. liikkeihen lähellä..:)
Kiitos nauruista :))
Heippa L-L! Kiva huomata kaiken olevan ok.
Jaa, empä tiedä, mutta markkinoillahan on ihan mukava viettää aikaansa. Itsekin harrastan sitä ulkomailla, suomessa en niinkään. Nyt on hullujen päivien hulinat, kävin täydentämässä pussilakanan ja 2 tyynyliinan verran liinavaatevarastoa. (on yksi hylly). Muuta en edes vilkaissut, kun ei tarpeita ollut ;D
Toiset tykkää, toiset ei. Parempi harrastus silti, kuin pimeät kuppilat, eikö ;D
Mukavaa loman jatkoa teille sinne!
Toissapaivana naytti vakava taludellinen vaurio uhkaavan.
Selvisi kuitenkin eilisiltaan mennessa.
Nyt oli jostain syysta poikkeuksellisen lyhyt markkinareisu.
Lahto heti 9:n jalkeen ja soitti juuri paluustaan kampille.
Kylla normaalisti aikaa kuluu pari tuntia enemman.
sellaista miestä joka lähtee mukaan shoppailee.Oikeesti!Ja vaikka häntä ei kauheesti itteessä se kiinosta niin kiva että jaksaa olla vaimon mukana joskus.
jos se on sitä "vanhuutta" ;)) ei jaksa enää ;)). Minäkään en pariin vuoteen enää, hae muuta kuin tarpeeseen jotain. Ei jaksa myllätä, etsien, kun ei ole tarpeita. Väsyy helpommin.
Joka tapauksessa, lämpimiä päiviä, ja helliä hetkiä, ulkoilua, ja ah' niitä aamiaisherkkujasi vaimollesi.
Pitäkää huolta.
haluanko harrastaa rättiterapiaa. On varmaan huomannut että se tekee hyvää naiselle.
Nykyään en pahemmin rättiterapiaa halua, en enää nauti siitä.
Naisystäväni kanssa hävettää liikkua vaatekaupoissa, kamala penkominen ja rekeissä vaatteet saa melkoista tuuletusta.
kun nimittelee elämänsä sulostuttajaa ikääntyneeksi naisihmiseksi! Jos sellainen lipsahdus vielä toistuu, älä sitten ihmettele, jos vaimosi vetää karvakauluksesta jonkun rontin sisään, joka katsoo häntä ihailevasti.
Sitten vaimosi sanoo: Korjaa kamppees, tämä on seuraajasi.
höpöhöpö, kyllä eläkeläiset on ikääntyneitä, toiset jo vanhuksiakin.
Vastaus: Katsot kauniisti silmiin ja kerrot, että nainen/mies on tosi upea, nuorekas, ihastuttava.
Mutta senhän osaavat kaiken maailman auervaarat ja prinsessat.
On se tietysti ihan muuta kuin mitä on kuullut aviopuolisolta tai jos on ollut yksin.
Johtopäätös: Eläminen unelmissa on paljon hauskempaa kuin usein karkeassa todellisuudessa.
Poro on ensimmäisen talven vasikka (tai kermikkä), toisen urakka, kolmannen vuorso, neljännen kunteus, viidennen kosatus ja kuudennen maakkana. Ikänimitykset loppuvat siihen, ja lopun ikäänsä poro on nimiloppu.
Kun ihminen ei ole enää lapsi, nuori tai keski-ikäinen, ja sana vanhus on tabu, kutsukaamme häntä nimilopuksi. Erikseen on syytä varoittaa, ettei nimiloppua pidä missään rakkaudessa sekoittaa ikäloppuun, vaikka tarkoitus onkin sama.
Oho, olen aina kuullut miehiltäni, ystäviltäni, tuollaisia "valheita", ja eivät tehoa lainkaan, mieluimmin arvostan rehellisyyttä, se kun on niin harvinaista nykyään.
Kukaan ei kykenisi tuollaisilla saamaan aikaiseksi muuta kuin naurupuuskan, ei ainakaan sinun mukaistasi johtopäätöstä vetäisi, vaan astuisin takavasemmalle, eikä ko henkilö voisi vähempää kiinnostaa.
Meitä on moneksi, riippuu kai siitä, miten on kohdeltu, ja miten itse on kohdellut lähimmäisiään?
He,he, anna nyt minun ainakin, ja muutaman tuntemani ihmisen olla vanhus ;D
En halua tuollaista nimitystä, ikääntyneen hyväksyn, koska sitä olen, samoin vanhus sanan, se on kaunis, ja arvossaan, kun heitä on niin kovin vähän nykyisin. Onnekseni voin olla yksi heistä.
vitsinkö väänsit...
Naispuolinen olisi menopaussin jälkeen tainakka ja miespuolinen kuudenkympin jälkeen maakkana.
Sitten kun sukupuolella ei ole enää juurikaan merkitystä, olisivat molemmat nimiloppuja tai vanhuksia tai vaippiksia, tai mikä nyt ikinä sattuu sopivalta itsestä ja varsinkin muista tuntumaan.
ovat opettaneetkin, ainakin antamalla mallin. Oma äitini opetti aika paljon ihan opettamallakin.
Minusta on erittäin miehekästä se, että mies huomaa, arvostaa, ja on (edes vähän) kiinnostunut noista asioista. Saa olla joskus vaikka vähän huvittunutkin, sekin on mielestäni miehekäs asenne. Kaipa se koristautumisen halu ja tarve on meissä juuri miehen mielenkiinnon herättämiseksi alunperin.
Nautin pukeutumisesta ja laittautumisesta ja joskus shoppailukierroksista ilman tavoitettakin. Usein tulen kyllä tyhjin käsin kotiin, mutta antoisa kierros on silti ollut.
Tavarasta ja sen keräämisestä en ole kiinnostunut, mutta luulen että se se vasta onkin meillä geeneissä, ihan alkuihmisestä lähtien. Ihailen ja katselen kyllä tavaroitakin mielelläni, saan joskus monta tuntiakin menemään sopivassa paikassa, mutta aniharvoin ostan "rihkamaa". Vaatteita joskus ostan muutenkin kuin tarpeeseen. On tosiaan ihana tunne varsinkin silloin kun saa "saaliiksi" jotain, mikä sopii erinomaisesti jo olemassa oleviin, ja vielä jos tarjouksesta.
Jostain kumman syystä en ole kiinnostunut markkinahulinasta enkä suin surmin mene sinne varsinkaan rättikasoja (tarkoittaa siis vaatetavaraa) penkomaan. Ruuhkaiselle markkina-alueelle en astu jalallani - jollei nyt poikkeustapauksessa ole pakko (mikähän se pakko voisi muuten olla?). En sen paremmin kotimaassa kuin varsinkaan ulkomailla. Olenhan minä joskus läpi kävellyt, ja mieleen on jäänyt kreetalaiset markkinat elävine kanoineen ja koiranpentuineen häkeissä. Koiranpentuja katsellessa vaistomaisesti ajatteli että millaiseenkohan kotiin joutuvat. Suloisia kuin mitkä! No, kanojen kohtalon markkinoilla tietää, ei jää pitkäksi elämä. Surullinen olohan siellä vain tuli.
En paljon luuhuile kaupoissa muutenkaan. En taida edes tarvita mitään, joka lähtöön löytyy vaate vanhoista varastoista. Ja yhteiset vaatekauppareissut puoliskon kanssa olen rajoittanut minimiin. Enkä muista että äitinikään olisi kaupunkiin markkinoille koskaan mennyt, vaikka joillekin lähikaupungin kausimarkkinat tuntuivat olevan ehdoton käyntikohde. Siispä en "perinyt" käytöstä? Tosi hyvä juttu!
Jos et ole kummempaa kokenut, olet onnen poika. Menepä Meidän Mamman kanssa kangaskauppaan. Johan tunnit kulahtaa. Vaivautuneen näköisenä tuijotan seiniä, vuoroin kattoa. Välillä vilkaisen, josko olisi edes myyjättärestä silmäniloa. Kattia kanssa. Samaa kaliiberia kuin maalarin housut.Kangaspakat vilisevät silmissäni. Mamman mutina kuuluu vaimena, minulle käsittämättömän kummajaiskielenä korvissani. Taas olen olevinani kiinnostunut tyykin väristä. Että sopiskohan se mattojen väriin. No seinät sentään pitää tapetoida kumminkin. Niin ja tuolien päälliset täytisi tietystikin vaihtaa. Missähän olisi kivaa kangasta niihin? Oliskohan tuo kuviointi kuitenkin liian isokokoista.Jos otan tätä noin paljon, saan siitä neljä tuolia päällystettyä, jos ja kun jos kun jos... Kolmen-neljän tunnin kuluttua sitten kuulen armahtavan lausunnon. Jos minä katson sittenkin Jätti Rätistä ensi viikolla.
Tuskinpa vain geeneissä eikä opitussa mallissakaan. Äitini oli köyhästä kodista ja siihen aikaan vaatteet ommeltiin itse. Hän olikin taitava ompelija, valokuvista sen nyt huomaan.
Tällä viikolla puolen välin huiteissa oli kalenteriin merkitty samalle illalle 3 menomahdollisuutta, uskontoon vivahtava ja historiallinen esitelmä sekä sitten erään kauppaketjun kanta-asiakasilta. Etukäteen olin varma, että menen siihen Fransiscus Assisialaiseen liittyvää esitelmää kuuntelemaan. Mutta kuinka ollakaan, kun ilta tuli, huomasin huristavani autolla innoissani sinne asiakasiltaan.
Että se siitä ja rahaa meni hiukan. Ei kai sitä voi kuin nauraa itselle ja nauttia vain niistä vaatteista eikä halusta luopua entisistä.
Olisihan äitisi voinut ommella malliltaan yksinkertaisia ja helppoja, mutta ei niin kauniita vaatteita.
En minäkään äidiltäni shoppailua oppinut, vaatteet teetettiin, villatakit yms. äiti teki itse. Tarkoitin aivan muuta, sellaista tapa- ja tyylikasvatustakin, ihan erikseen meille tytöille suunnattua.
Enkä missään nimessä väitä, että kaikki opit olisivat edes menneet perille. Äitini oli ehdottomasti "hieno nainen", minä ehdottomasti en.
että elämä jatkuu teillä tutuissa merkeissä. Sinä itse joskus määrittelet, että meillä naisilla on keräiläilygeeni. Mitäs jos soppailu on tuon keräilyn urbaani muoto ?
Itse keräilen ihan alkutuotannon parissa, 60 litraa puolukkaa tuli koottua talteen, mustikoita ja sieniä myös. Soppailu eikä edes koristautuminen ole minun juttuni, johtuneeko siitä, että kasvoin poikaporukassa.
Minusta on kyllä kiva katsella naisia, jotka pukeutuvat kauniisti (en ole SILLAI suuntautunut !) ja ovat hyvin hoidettuja. Puoliso kyllä kehuu tätä minun lookia, mutta jospa se kuuluu sen toimenkuvaan...
mehän olemme keräilijöiotä alun perinkin. Miehet siinä kuin naiset. Miesten keräily on nykyisin enimmäkseen autoja, teknisiä vehkeitä, pornolehtiä ja -tyttöjä, joillakin -poikia, harvemmin kuitenkaan ruokaa tai päällepantavaa. Olisiko tästä pääteltävissä,että mies on enemmän eläimen sukua, koska ei kaipaa vaatteita ja enemmän metsästäjän sukua myös, koska ei kerää ruokaa? Onhan mies todistetusti karvaisempi kuin nainen, tosin tästäkin on poikkeuksia puolin ja toisin. Ulkoiseen kauneuteen tai kotiin tai varakkuuden osoittamiseen tarvittavaa roinaa nainen tarvitsee todistakseen olevansa nainen paikallaan siinä missä muutkin, matkimalla apinatkin toimivat. Ja myös miehet, kuten olemme havainneet.
Me naiset olemme vuosituhansien saatossa oppineet sen, että ellei varatoja ole, kalpaten käy. Vaikka nyt ei enää sinänsä varastoja tarvittaisi, kun kaupat ovat kukkuroillaan tavaraa ja pursuamme hyvinvointivaltion varakkuutta itsekukin, niinhän se on - eikö olekin? Esiäitien vaistot pelaavat silti, olivatha täysinäiset tavara-aitat myös hyvän taloudenpidon merkki. Nykyisin ei niinkään, voivat olla yhtä hyvin paljon velan merkki. Mutta kuka nyt pienistä, kun on Hullut päivät ja muut tavaramarkkinat. Ja vaihtelevainen on aina nainen, ei siitä pääse mihinkään. Jos kohta on todettava,että mies se vasta vaihtelevainen onkin,mitä tulee naisiin ja niiden puutteeseen. Yksi ei tunnu riittävän edes alkupalaksi nykymiehille. Osteleminen on lisäksi sosiaalinen tapahtuma, siinä tunnetaan parhaimmillaan raivoa, iloa, helpotusta, kateutta ja kaikkea muuta inhimillitä tunnesekahedelmäsoppaa. Sen mukaan missä on ja kenen kanssa.
Loppupäätelmäksi jää,että molemmat sukupuolet kerräävät ja kiertelevät, heittävät pois ja hamuavat uutta, oli se otettavissa kaupasta tai muualta. Puusta on pudottu vain juurelle, ei sen pitemmälle. Vuoan haetanneeko tuo kettään?