Hetki elämästä osa 1

maijuli kirjoitti:

Hetki elämästä
”Meinaatko sä tulla vai menenkö mä yksin?” Mari katsoi ulos ja siellä paistoi Aurinko. Hän oli väsynyt eikä muutenkaan kovin innokas lähtemään vappuväri ostoksille. ”Mä jätän väliin, joku toinen päivä sitten.” Mari lopulta sai sanotuksi. Miian ilme oli erikoinen, aivan kuin hän olisi loukkaantunut. ”Jaa, no tee mitä tykkäät. Mä menen sitten Annin kanssa, mutta silti musta tuntuu että sulle tekisi hyvää lähtee ulos, eikä vaan istua täällä sisällä ja murehtia Miikaa.” Miikaa…siitä oli pitkä aika kun Mari oli jotain muuta miettinyt kuin Miikaa, mutta hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta kertoa siitä Miialle. ”Eikö sulla pitänyt olla kiire?” Mari sanoi ja sivuutti Miian lauseen. ”Niin mulla olikin, nähdään.” Viimein Miia sulki oven perässään.
Miika oli se ketä Mari rakasti, hän tekisi mitä vai saadakseen Miikan. Miikalla oli kuitenkin Anni, jota Miika suorastaan palvoi. Mari ei saattanut käsittää, mitä Miika näki Annissa. Maria Miika piti vai kaverina, ei minään muuna.
Liisa oli ainoa kenelle Mari kertoi kaiken. Samassa Marin mieleen tuli, että tänään oli vappuaattokin. Hän päätti soittaa Liisan joentaustalle yöksi. ”Moikka. Täällä on Mari. Mitä sä meinaat tehdä tänään? Voisitko sä tulla meille yöksi? Hienoa. Nähdään silloin!” Mari oli onnellinen. Tänään hän ei tulisi näkemään Miikaa, joten olisi helpompi unohtaa koko asia.
Mari meni vessaan ja katsoi peiliin. Hän näki samat vanhat ja tutut kasvot, jotka kaikesta huolimatta hymyilivät. ”Päivä kerallaan mun on pakko unohtaa Miika.”
Ovikello soi, Mari ryntäsi avaamaan koska tiesi sen olevan Liisa. ”Moi!” Hän huusi iloisena ja hyppäsi halaamaan tätä. Sitten hän katsoi ylös ja tajusi sen sittenkin olevan Miia. ”Jaa se olikin sä.” Mari sanoi närkästyneesti. ”Keneksi sä sitten luulit? Miikaksi?” Miian ivallinen ääni sai Marin ärsyyntymään. ”Heh heh, oliko sulla jotain asiaa?” Mari tokaisi ja kääntyi pois. ”Ajattelin vaan, että jos sulla ei ole muuta tekemistä niin lähde mun, Kaisan, Tiian ja Annikan kanssa beatchille? ”Miian ei tarvinnut sanoa, että mitä he meinaisivat tehdä, Mari tiesi. Hän tiesi sen varsin hyvin, että he joisivat taas, että Tiia pöllisi kotoa juomia ja he joisivat ne. ”Joskus toiste. Liisa tulee meille.” Mari huokaisi. ”Aina vaan toiste, mutta omapa on menetyksesi. Mä meen ainakin. Moikka!” Miia lähti samaa tietä kuin oli tullutkin.
Marin mieleen tulvi Miikasta muistoja, hyviä hetkiä joina Mari ja Miika olivat olleet kahdestaan. Hän ei kestänyt tietoa siitä että se oli mennyttä, että piti siirtyä eteenpäin…unohtaa Miika…Ovikello soi taas, Mari meni avaamaan, mutta ei niin innokkaana kuin viime kerralla. ”Moi!” Liisa sanoi hymy kasvoillaan. ”Jaa moi.” Mari vastasi. ”Onko joku vikana kun sä oot noin hiljainen?” Liisa kysyi huolestuneena. ”Ei kyllä kaikki on ihan hyvin, mä oon vaan tosi väsynyt.” Mari sanoi vaikka tiesi Liisan tajuavan että valehtelee. ”Jaa no hyvä sitten. Mä tiedän että sä et ilahdu tästä, mutta mä lupasin Annille että me mennään niille kun siellä ei ole ketään kotona.” Annille? Oliko Liisa seonnut lopullisesti? Anni oli viimeinen ihminen jonka Mari tahtoi nähdä. ”Joo kyllä se käy.” Sanat vaan tulivat ulos hänen suustaan vaikka hän hautautuisi mieluummin elävältä kuin näkisi Annin. ”Kiitos, mennään meikkaan ja lähdetään sitten.”


Jos haluatte jatkoa niin kertokaa :)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä